sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Life as a student-athlete


English version below...

Alkuun haluan kiittää mesenaattikampanjaani jo osallistuneita ja minua tukeneita. Se merkitsee paljon! Tässä toisessa kampanjaani liittyvässä postauksessa kerron kokemuksiani opiskelun ja urheilun yhdistämisestä. Viime postauksessa aiheena oli yleinen tilanteeni sekä urheilijan talous (sen voitte lukea TÄÄLTÄ).

Opiskelen Odensen yliopistossa (University of Southern Denmark) ja linjani on economics and business administration. Suomalaisittain opintoni vastaavat lähinnä kauppakorkeakoulua eli siis tutummin kauppista. Minulle ei ole todellakaan ollut selvää, mitä haluan opiskella tai tehdä ”isona”, eikä ole vieläkään. Valitsinkin nämä opinnot siksi, että ala on todella laaja ja näiden opintojen pohjalta voi päästä monenlaiseen hommaan. Lisäksi ajattelin, että tykkään paljon matikasta ja eiköhän tällainen pikku bisnes-opiskelu tässä urheilun sivussa kivasti suju, eihän se mitään rakettitiedettä voi olla. Noh, ei se ihan niin ole mennyt, mutta palataan siihen myöhemmin.


 Opiskeluhistoriani on sellainen, että suoritin lukion Suomessa ja heti sen jälkeen muutin Tanskaan. Olen aina ollut hyvä opiskelija ja lukiopapereistakin löytyy vain kirjaimia E ja L. Lukion jälkeen halusin kuitenkin panostaa täysillä urheiluun, sillä mielessä oli suurena ja kirkkaana tavoite päästä Rion olympialaisiin. Vaikka pidän opiskelustakin, niin rehellisesti sanottuna mua ei motivoinut tai kiinnostanut koulu siinä vaiheessa, koska kaikki mikä kiinnosti, oli sulkapallo ja Rio. Olen silti aina tiennyt haluavani vielä opiskella ja tiesin, että se motivaatio kyllä tulee, kun sen aika on. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen sitä mieltä, että urheiluun panostaminen oli todella hyvä ja oikea ratkaisu siinä vaiheessa, koska en usko, että olisin päässyt yhtä korkealle tasolle urheilussa muuten. Sitä paitsi, olinhan nuori ja mulla oli mahdollisuus panostaa täysillä urheiluun, niin miksipä en sitä olisi tehnyt!

Rio-projektin jälkeen, kaksi vuotta sitten, koin taas suurta motivaatiota jatkaa opintoja. Motivaatio urheilua kohtaan ei loppunut, mutta kaipasin sen rinnalle myös jotain muuta ja koin, että opiskelu tukisi urheilu-uraanikin. Yritin silloin päästä yliopistoon, mutta vaikka mun lukiopaperit hyvät onkin, niin Tanskan kriteerien mukaan vaaditaan tietty tuntimäärä opiskelua, eikä mulla kaikissa aineissa ollut tarpeeksi opiskeltuja tunteja. Seuraavan vuoden aikana täydentelinkin lukio-opintojani aikuislukion etäkursseilla ja kirjoitin muun muassa 42 historian esseetä. Eipä niistä kivikautisista sorsanpäälusikoista ja muista ole paljon yliopistossa enää kyselty, mutta tulipahan sivistäydyttyä ja pääsin vuosi sitten sisään kouluun.

Yliopiston alku vuosi sitten oli tottakai suuri muutos. Lähdin vähän takki auki siihen hommaan enkä osannut odottaa, että ne kurssit olivatkin aika raskaita ja vaativat älyttömästi töitä. Mun opinnoissa on todella paljon matematiikkaa, mistä tykkään kyllä erittäin paljon, mutta se myös vaatii tunteja ja tunteja laskemista ja tekemistä. Sä et vaan voi mennä tenttiin ja liibalaabailla jotain sinne paperille, kuten sellaisilla kursseilla, joissa sulta kysytään esimerkiksi johtamisesta, organisaation rakenteesta ja työntekijöiden motivoinnista. Tuollaisiin kysymyksiin voi aina yrittää keksiä jotakin, vaikkei tarpeeksi olisikaan opiskellut, mutta matikassa termin 2x derivaatta on 2 ja jos sitä ei tiedä, niin ei siinä selittely auta.



Näin ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen tiedän jo vähän enemmän opiskelun ja urheilun yhdistämisen hyvistä ja huonoista puolista. Ensinnäkään se ei todellakaan ollut niin helppo juttu, kuin mitä ajattelin. Opiskelin tänä vuonna täydet 60 opintopistettä, mikä oli suoraan sanottuna liikaa. Ero entiseen elämään oli hirvittävän suuri, kun yhtäkkiä treenien lisäksi piti joka päivä opiskella se 6 tuntia. Treenimäärää olisi pitänyt ehdottomasti tajuta vähentää, mutta kukaan ei ohjannut mua asiassa, vaan päinvastoin puskettiin lisää. Mun koulun ja urheilun yhdistäminen meni siis aika pahasti metsään tänä vuonna, mutta olihan tämäkin opettavainen kokemus. Tulevan vuoden suunnitelmaan kuuluukin vain 30 opintopistettä sekä tiukempi asenne omaa jaksamistani koskevissa päätöksissä, joten eiköhän se järkevä tasapaino elämään ala hiljalleen löytyä.

Urheilun ja opiskelun yhdistämisessä on kuitenkin mielestäni paljon hyviä puolia. Ensinnäkin tietysti se, että tulevaisuus on turvattu. Tai siis ei välttämättä ole, mutta ainakin on jotain ideaa siitä mitä voi tehdä, kun urheilu-ura joskus loppuu. Toinen mua suuresti motivoiva asia on, että oppii todella hyödyllisiä juttuja joita voi hyödyntää paitsi tulevaisuudessa niin jo nyt myös urheilu-urallaan. En mä kentällä jatkuvasti derivoi tai laske tilastoja vastustajan lyönneistä, mutta olen oppinut paljon esimerkiksi ryhmätyöskentelystä ja erilaisista persoonallisuustyypeistä ryhmässä, johtamisesta ja sen vaikutuksesta työntekijöiden motivaatioon, budjetoinnista, markkinoinnista sekä organisaatioiden toiminnasta. Nämä asiathan liittyvät tiiviisti mun jokapäiväiseen elämään, kun työskentelen treeniryhmässä, jossa on tietynlainen dynamiikka ja erilaisia persoonia ja jota johtaa valmentaja tietynlaisella tyylillä, hoidan itse budjetti- ja talousasioitani, mun täytyy miettiä itseni markkinointia ja on hyvä myös ymmärtää erilaisia organisaatioita, oli ne sitten sponsseja tai vaikkapa Suomen Sulkapalloliitto.

Kolmantena plussana on, että saa muuta ajateltavaa eikä urheilu ole niin kaikki kaikessa. Jos häviän matsin, niin se on vain urheilua, ei koko elämä. Neljäntenä tulee mieleen sosiaalinen puoli ja se, että tapaa muita täysin erilaisia ihmisiä. Tämä tosin mulla nyt jää vähälle, kun teen opintoja etänä Suomesta käsin, ja se kyllä harmittaa todella paljon.

Ehkäpä vaikein asia opiskelun ja urheilun yhdistämisessä on mulle ollut se, että vaaditaan niin paljon. Valmentaja vaatii täyttä sitoutumista treeneihin ja koulussa taas vaaditaan sitoutumista opintoihin. Kumpikaan taho ei tietenkään voi nähdä eikä ymmärtää täysin sitä toista puolta. Siinä vaatimusten välissä on pakko pysyä tiukkana ja osata välillä sanoa ei. Tottakai tärkeintä on keskustella asioista valmentajan ja koulun kanssa, mutta aina välillä silti tulee tilanteita, joissa joku turhautuu. ”Mikset sä voi hoitaa tätä, olla paikalla tuossa tapahtumassa tai tehdä tätä asiaa vähän paremmin?” – No kun en vaan voi, en jaksa ja en tee, sori. Tämä on mulle tunnollisena tyttönä hankalaa, mutta toisaalta tosi kehittävää tulevaisuutta ja elämää varten!

Kaiken kaikkiaan koen, että urheilun ja opiskelun yhdistäminen on ehdottomasti mahdollista ja myös todella kannattavaa. Se vaatii tottakai paljon suunnitelmallisuutta ja ahkeruutta, mutta se myös antaa todella paljon eväitä elämälle.

xxx
Airi



In English:


I study at the University of Southern Denmark and my program is called economics and business administration. To be honest, I've never completely known what I want to study or what I want to work with when I "grow up", and I still don't know. I chose this study because it's a broad study which gives many different opportunities. Besides, I really like mathematics and I also thought that I can easily combine some basic business studies with my sports. Well, it hasn't been quite that easy but I'll get back to that later on.

I finished the high school in Finland and after that I moved to Denmark for badminton. I've always been good at school and I have very good grades from high school. However, at that time I felt like I wanted to focus 100% on badminton since I had a big and clear goal in my mind - the Olympics in Rio. Although I like studying as well, back then I just wasn't motivated or interested in studies because everything I wanted was badminton. Still, I've always known that I want to study further and I knew that the motivation will come at some point. Looking back now, I think that it was absolutely the right choice for me to focus only on badminton for those years cause I honestly don't think that I could have come this far otherwise. Besides, I was young and I had the chance to be a full-time athlete so why wouldn't I have done that!

After the Rio-qualification year, two years ago, I felt super motivated to start studying again. I didn't lose the motivation for badminton but I just felt like I wanted something else too. I also thought that the studies would affect my sports positively as well. I tried to get in to the uni already then but even though I have very good grades from the high school, the Danish criteria was so different that I couldn't get in. So during the next year I had to study some extra high school courses in order to meet the Danish criteria. I for example wrote 42 history essays during that year and I can tell you that I haven't needed any of that knowledge at the uni, but the main thing is that I got in to the school.

Starting the university a year ago was a huge change of course. I guess I underestimated the work load and I wasn't expecting the courses to be that tough and demanding. In my studies, there's a lot of mathematics, which I like a lot but at the same time mathematics is something that requires hours and hours of work. You just can't go to the exam and write a story on the paper like you can try to do in some other subjects where you're asked about for example leaderships types and motivation. To those kind of questions you can try to come up with something as there is no one exact correct answer, but in mathematics you need to know that the derivative of 2x is 2 and there's no way out no matter how much you explain. So you seriously need to practice a lot and make sure to solve the homework problems every week.

Now, after the first year of uni, I know a bit more about the pros and cons of being a student-athlete. First of all, it wasn't quite as easy as I thought. I studied the full program this year which was too much, to be honest. The contrast between my old life and this new life was huge as I suddenly had to study 6 hours a day besides training. I should have decreased the amount of training for sure, but I was just pushed to do more and more. So combining school and sports didn't really work out for me this year but I learned from this for sure. The coming year I will only study half the program and I'll also be more strict about the decision about how much to practice and how many tournaments to play, since it's about my own well-being after all.

However, I see many positive things about combining sports and studies. First of all, I now have some idea what to do after finishing my badminton career some day. Another thing that motivates me to study is that I'm constantly learning new useful things that I can use not only in the future but already now in sports. I'm of course not calculating derivatives or statistics while playing but I've learned a lot about for example group work and different personalities, leadership styles and how to motivate your employees, budgeting, marketing and how different organizations function. These are all things that I can somehow make use of in my everyday life as an athlete. 

The third positive thing that comes to my mind is that I now have something else than just badminton to think about. If I lose a match for example, I know that it's just badminton, it's not the whole life. And the fourth thing is the social life and the friends at the uni. This is something that I'll be missing out a lot as I'll be living in Finland and hence not going to school that much, and it really makes me sad.

Probably the most difficult thing for me about being a student-athlete has been the fact that there are so many demands. My coaches want me to be committed to training and at school they want me to be committed to the studies. Either of them cannot see or know about the other side which is understandable. I just need to be strong enough to say no to something sometimes. It is of course very important for me to talk with my coaches and with the school so that they understand me and my work load but still there are sometimes situations where someone gets frustrated. "Why can't you just do this, attend this event or do this thing a bit better?" - Well, I just can't right now, I don't have time and energy, I'm sorry. This is something that is super difficult for me, a conscientious person as I am, but on the other hand it is gonna help me to develop and grow as a person.

All in all, I think that combining sports and studies is for sure possible and lucrative. It takes a lot of planning, scheduling and hard work, but it also gives you a lot. 

xxx
Airi

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Thoughts after White Nights and one nice photo

I'm back home from Russia after a pretty good tournament. I say "pretty good" since it wasn't a huge success as I lost in top 16 to the first seeded Turkish girl. The most important thing is, however, that I played well and felt good on court. That hasn't been the case this year and that's why I'm very pleased with this tournament. Of course I'm gutted that I lost a close match where I felt like I had all the chances to win, but it was definitely a positive tournament nonetheless.

I arrived in Russia with the other Finnish players on Wednesday afternoon. It was lovely to travel with them as I'm usually traveling alone. It was also lovely not having to fly since there's a good connection with a train from Helsinki to St. Petersburg. Wednesday evening was all about resting and eating, and I actually fell asleep super early and slept more than 10 hours!

I managed to get one somewhat nice photo from Russia! 
My first match was on Thursday against a young girl from Belarus. That match was quite easy for me and I won 21-6, 21-13. I felt strong and fresh on court which was great.

Friday was the day that I was kinda dreading beforehand. I had my second-round match against a Russian girl in the morning and a win from that match would mean that I'd have to play one more match later that day. This might sound crazy but I wasn't sure whether I'm able to play two matches in one day. My body has been so messed up this year that if I played a match on a Tuesday for example, I usually felt sick and weak until Saturday. My body just didn't recover at all. Basically, there was no chance that I could play two matches in one day when I could barely even play two matches in one week!

However, this time everything went perfectly well. I beat the Russian girl pretty comfortably 21-7, 21-13 even though I was expecting a lot closer battle, and I still felt strong and fresh in the evening. Unfortunately I then lost to the first seeded Turkish girl in two close sets 16-21, 21-23 but it was still a good match! For me it's just such a relief that my body is working again and that I can finally play on the level where I should play. I still feel like I'm far from my very best shape but if I'm already playing this well, I can't wait for what's to come!

Well, that was last week and now I'm already back on track with training and I seriously can't remember the last time I had this sore legs. I guess that's something that I just need to get used to since I now have a relatively long period of training ahead before my next tournament in August. I know it's a good thing since it's very important for me to build up the basis now, but I'm just so eager to play more tournaments that I can't wait!
Someone was a liiiittle bit sweaty after a tough session on Monday
All in all, I feel like I'm full of positive energy and it's a great feeling. I've honestly been worried that I'd never feel normal, happy and strong again but it looks like I have a bright future after all, haha. I'm hoping that I can keep up the good energy for the next few weeks since I know that these weeks will be important. I'm ready to work hard and do my very best to get ready for the coming season. I'll keep posting about my practice and everything here as well cause I know that it will give me so much motivation. At the same time I'm hoping that I can also inspire others by sharing my journey. :)

So I'll be back soon! Have a nice week :)

xxx
Airi

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

5 Thoughts From This Week

Hello :)

I don't have much time to write now as I'm off to Russia for a tournament soon, but I just wanted to share five thoughts from the last couple of days. So here we go:

1. New apartment
I moved in to my new apartment on Sunday and these past few days have been full of first times. There was the first night in the new apartment, the first time trying my own little sauna, the first grocery shopping, the first bus ride to the city center (I had to use navigation to find the bus stop and yet I missed the bus...). And now I'm writing the first blog post in my new home, chilling on my new pink armchair. It's so cozy, everything's so exciting and I can't wait to create the new routines here!

At this point the apartment was still one huge mess but as you can see, the most important piece of furniture had found its place and I was already happy!

2. The feeling of home 
Even though it's awesome that I have this lovely pink armchair, my own sauna and a considerably shorter distance to the practice, these are still just small bonuses. The best thing about this apartment is that I finally feel like home. I feel so relieved and relaxed, something that I didn't feel in Denmark in a long time. I'm off to Russia for a tournament today and I'm excited for that but I'm also excited to come back home in a few days. That's something new as for the last year or so I never felt like that. It was never special to come home, there was no such thing as home for me.

3. The importance of the over-all happiness
I'm sure that the fact that I feel so much happier in my private life will eventually affect my game positively as well. It's pretty much impossible to play well if the life outside the court is not in a good balance. I personally need to feel happy and safe in my private life in order to get the best out of myself on court. I need to have the right people around me, I need support and encouragement, and I also need to know that my loved ones are fine. Living abroad alone was extremely tough sometimes since I was too alone and somehow worried about the people who I care so much about but who I can't be with.


4. How amazing people are
It took me a lot of courage to open up about the whole process of moving back to Finland and the problems that I've had to deal with lately. But it's been so lovely to see how people are willing to help. The hardest thing is that I can never thank them enough but I guess that the best way to show how grateful I am is to work hard and chase the dreams.

5. It's a tournament week again!
As I mentioned earlier, I'm off to Russia today to play White Nights. I'm playing my first-round match tomorrow afternoon and I'm excited but a bit nervous as well. I know that I'm not 100% back on track with my body and my game quite yet, but then again I also know that I've played so many tournaments in my life that I for sure have the routine and I know what to do. Besides, I'm really looking forward to getting on court again and that mindset will give me so, so much power. I will enjoy and have fun, that's for sure!


So I'm off to Russia now! You can follow the results from the tournament HERE :)

xxx
Airi

torstai 28. kesäkuuta 2018

I'm back

Hey!

I'm currently having a slow and chill morning at home so I decided to open my laptop and write a blog post. I kind of should be practicing at the moment and I feel somehow sad that I'm not but I also know very well that spending a chill morning at home is exactly the right choice today. My body is finally starting to cooperate with me a bit better and I've done some great (and very tough!) training sessions this week and last week. I'm so excited and happy about that but at the same time I need to make sure that I give myself enough rest right now.

Slow mornings and huge cups of tea are the best
It's kind of difficult for me to write about the whole situation at the moment since I've decided not to tell too much about the struggles I've had with my body. I've also tried not to show it on the outside too much and there are only a few people who actually know what's going on. But then again, it is what it is, and I think it's better to share at least something here as well.

First of all, I can give you all one pro tip: DO NOT try to do too much in your life, say yes to everything and be perfect at everything you do. Because you'll get exhausted and you'll burn out. That's what happened to me and suddenly both my head and my body were messed up. I felt like a zombie most of the time and I was wondering where all the laugh and fun disappeared. I also didn't sleep very well, or more accurately I didn't sleep at all most of the nights. Last week I also felt hungry for the first time in four months or so. It felt great to know that I actually still have some kind of metabolism!


I've also done a thing called First Beat a couple of times. It's kind of a heart rate monitor that you wear 24/7 (except for shower ofc) for a few days and after that you can see for example how you sleep and recover or if your stress levels are too high. I'm actually wearing it also at the moment so in a few days I'll get to see how things are going right now. Exciting! In May the results were not that great but on the other hand it was super interesting. For a long time I've felt like every time I practice hard I just can't sleep the next night and so I don't recover at all. This was also what the First Beat told me. I had it on for four days and on two of those days I only did some easy practice and the other two days were tougher. Even though the hard training sessions I had were in the morning, I still didn't fall asleep in the evening. One of the nights was a total disaster as the First Beat monitor showed that my body reached the deep sleep at around 4 or 5 am although I went to bed at 11 pm. I was asked if I was out clubbing or what was going on since the results looked like I was very active until 5 am. Well, I sure wasn't but waking up at 7 am the next morning I actually felt almost like hangover.

Anyway, things are much better now! I feel more like myself again which is the best thing about it all. I had to take it quite easy for a few weeks in May and I was really really really missing the hard practice and especially playing matches. However, I was still aloud to do easy practice like technic and skills so I didn't forget what badminton is. Besides, I was missing it so much that I often played some imaginary matches inside my head (please don't think that I'm insane!). So when I finally felt better and got back on court a couple of weeks ago, it didn't even feel like I'd had any break at all. Or yeah well, I feel a lot more fresh and full of energy so there sure is a huge difference.


I still need to be careful now and slowly increase the amount of training to make sure that I stay on the right track. Luckily I have some great people around me who are there to help and take care of me. The fact that I'll have less school and less league matches the coming season will also help a lot. I'm also gonna be living in Finland which is something that makes me genuinely happy. I wrote about the reasons for moving back to Finland in the previous post but that was only in Finnish, sorry about that. However, long story short, there were some problems and I wasn't satisfied with everything and everyone around me in Denmark, but most of all it was about me feeling homesick. The whole process of returning home after five years in Denmark is something that I could probably write a whole book about so let's not go into details right here right now.

Anyway, it feels great to be back blogging, back in Finland and back as my happy self! I'm hopefully gonna have time to update my blog more often now that my life is much better organized and not that stressful and overbooked anymore. Oh, and next week it's a tournament week again as I'm off to Russia for White Nights. Ah, I'm so looking forward to getting to play again!


So I'll let you guys know how it goes in Russia next week and I'll also write something about the results from the First Beat as soon as I get them. But I feel like my heart is finally beating joyfully! Wow, that sounds way too romantic so let's end this post here. Have a nice weekend everyone! :)

xxx
Airi

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Uusia tuulia

Moi!

Multa kysellään säännöllisesti blogin perään. On kiva, että mun juttuja ikävöidään. Kyllä mulla itsellänikin on usein ollut ikävä kirjoittamista. Se on ollut mulle aina sitä omaa aikaa, luonnollinen tapa purkaa ajatuksia ja hyvä keino jakaa mun matkaa. Valitettavasti sitä omaa aikaa ei tänä vuonna ole suuremmin ollut, vaikka olisihan sitä tarvinnut. Elämä on ollut turhan hektistä, ja olenkin nyt joutunut tekemään uudenlaisia ratkaisuja urheilu-urani ja elämäni suhteen.





Suurin muutos kaikista on, että muutan takaisin Suomeen. Tämä päätös syntyi huhtikuussa, muutama päivä ennen EM-kisoja. Päätös oli niin suuri helpotus, että pelasinkin EM-kisoissa onnellisena super hyvin. Ei päätös kuitenkaan täysin tyhjästä yhtäkkiä tullut, vaan taustalla on jo pidempään jatkuneita ongelmia. Mulla ei vain ollut enää pitkään aikaan Tanskassa hyvä olla, perusarki ei ollut kunnossa, olin jollain tapaa yksinäinen, eikä se treeniympäristö ollut mulle enää oikea. Luulin, että mun suunnitelma oli hyvä, kun mulla oli yliopisto-opinnot, sopimukset kahteen eri liigaan (Tanska ja Tsekki), vähän töitä ja siten opintotuet turvattu, kiva asunto ja treeniympäristönkin piti olla kunnossa. Suunnitelmat ja tavoitteet olivat siis suuret, mutta kun perustukset horjuvat, niin sä et vaan voi rakentaa niin korkeaa tornia.

Vaikka mä koin jo viime vuoden puolella haluavani takaisin Suomeen, ei päätös kuitenkaan ollut helppo. Suurin syy tähän on taloudelliset haasteet. Pärjäsin kyllä taloudellisesti tämän vuoden, mutta olen ollut todella uupunut suorittaessani aamusta iltaan täysipäiväisesti opintoja, kovaa treeniohjelmaa, liigapeleja, töitä ja kisoja. Saatoin pelata yhtenä päivänä Tsekissä liigaa, herätä seuraavana aamuna klo 4 ja lentää Tanskaan, missä oli heti seuraava liigapeli. Lennot ja junamatkat piti käyttää koulutehtävien tekemiseen vaikka kuinka väsytti. Mutta kun deadlinet iskee päälle ja ne liigapelit on pelattava hyvin ja iloisesti. Vaatimuksia tuntui olevan ihan hirveästi joka suunnalta. Ja kun mä sitten iltaisin pääsin vihdoin sänkyyn, olin niin väsynyt ettei uni tullut. Sain ehkä pari tuntia unta ja sitten oli aika taas suorittaa. Valmentajan mielestä en treenannut tarpeeksi kovaa ja en siksi saanut nukuttua. Joten niitä aamutreenejä ei todellakaan kannattanut jättää väliin. Niinpä niin.


Oli siis selvää, että väärästä ympäristöstä piti päästä pois ja jostain oli pakko karsia. Jouduin miettimään vakavasti, mitä tehdä. Vaihtoehtojahan mulla oli kaksi: joko jatkan opintoja täysipäiväisesti, jolloin on pakko treenata ja kisata huomattavasti vähemmän ja alkaa enemmän harrastelijapelaajaksi, tai sitten vähennän opintoja, jolloin voin keskittyä urheiluun ja tähdätä tosissani myös Tokioon. Pienten laskutoimitusten jälkeen oli selvää, että taloudellisesti mulla olisi varaa vain tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Se ei ollut kuitenkaan se vaihtoehto, mitä haluan, vaikka sekin tuntui paremmalta kuin jatkaa tätä samaa ylisuorittamisen hullunmyllyä.

Kyllä, mä olen siis vakavasti joutunut harkitsemaan sitä, että tämä urheilu-ura huipputasolla olisi nyt tässä. Sitä päätöstä en kuitenkaan tehnyt, sillä tiedän, että jos mä niin olisin päättänyt, niin se ei olisi oikeasti ollut MUN päätös. Sen päätöksen olisi tehnyt joku yliväsynyt zombie, joka on painanut vuoden sisään ne 60 opintopistettä, kaksi eri liigaa, liian monta reissua ja turhan monta muutakin asiaa. Sitä paitsi, syy lopettamiselle ei olisi ollut se, ettenkö haluaisi pelata, vaan se, ettei mulla ole taloudellisia resursseja. Eihän se niin voi mennä, on pakko olla jokin muu ratkaisu.




Päätin siis muuttaa Suomeen, missä mulla on tiivis tukiverkosto ja missä olen onnellinen. Päätin myös jatkaa opintoja puolella tahdilla, vaikka se vaikuttaa opintotukiin ja vaikka valmistun näillä näkymin vuotta myöhemmin kuin alun perin ajattelin. Pelaan jatkossa myös vain yhtä liigaa, vaikka sekin vähentää palkkatuloja. Mutta nyt mulla on enemmän aikaa ja jaksan urheilla täysillä ja tähdätä Tokioon. Tämä on riski taloudellisesti, sillä tämä ratkaisu vaatii kyllä taloudellista tukea ja yhteistyökumppaneita. Tokioon pääsy vaatii kuitenkin suurta panostusta ja mun on rakennettava itselleni mahdollisimman hyvät olosuhteet sinne yltääkseni.

Tunnen tehneeni oikean ratkaisun. Mulla on paljon vapautuneempi ja rauhallisempi olo kuin pitkään aikaan ja mikä parasta, ihan uudenlainen palo pelaamiseen ja elämään ylipäätään. Hallille on taas kiva mennä joka päivä ja jaksan uskoa enemmän itseeni ja unelmiini. Ja mikä parasta, tunnen olevani taas kotona. Tanskan vuosista opin siis ainakin sen, että ”alle rejser handler om at komme hjem”.




Jos haluat buustata matkaani kohti Tokion olympialaisia, niin käy tutustumassa mun kannatustuotteisiin ja palveluihin TÄÄLLÄ tai klikkaamalla alla olevaa kuvaa. :)

xxx
Airi

tiistai 10. lokakuuta 2017

Off to Amsterdam and Prague + my top 5 when travelling

English version below :)

Moi!

Lähdin juuri matkaan kohti Hollantia. Vihdoin on nimittäin koittanut se aika, että pääsen kisaamaan! Niinkuin aiemmin kerroin, kauden avaus siirtyi pienten ongelmien takia ja viime viikot olen keskittynyt rakentamaan kuntoa ja saamaan itseäni kasaan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olenko nyt sitten tikissä? Noh, valitettavasti en täysin. Jonkinlaista ylirasitustilaa tässä käydään läpi yhä edelleen. Toisina päivinä olo on mahtava ja toisina kroppa sitten taas on täysin spagetti, mikä on todella ikävää ja harmillista. Tilanne on nyt kuitenkin tällainen ja on hyväksyttävä se, etten ole paras Airi tällä hetkellä. Mutta musta tulee kyllä taas sellainen!


Tällä viikolla mulla on siis edessä ensin matka Hollantiin Dutch GP -kisaan. Jatkan Hollannista suoraan Tshekkiin, missä pelaan viikonloppuna kauden ensimmäiset Tshekin liigan liigamatsini. On super kivaa päästä uuteen joukkueeseen ja saada uusia kokemuksia ja uusia tuttavuuksia! Tshekistä lennän kotiin Odenseen maanantaiaamuna ja tiistaina starttaakin jo Denmark Open -kisa. Kiireinen viikko ja paljon matkustusta on siis edessä. Tästä tulikin mieleeni, että voisin kirjoittaa muutaman minulle tärkeän asian matkustukseen liittyen.

Joten tässäpä tulee:

1. SUUNNITTELU

  • Asioiden suunnittelu on melko pieni vaiva, mutta mulle tärkeä asia. Lentojen ja hotellien varaaminen ajoissa, varauskoodien ylöskirjaaminen, kyytien tai julkisen liikenteen reittien tsekkaaminen ajoissa, laukkujen pakkaaminen hyvissä ajoin ym. helpottaa suuresti. Google Mapsista löytää myös helposti ruokakaupat ja ravintolat etukäteen. Pidän siitä, että tiedän mitä teen ja minne menen, koska silloin voin keskittyä pelaamiseen, kun homma sujuu ja ei tarvitse miettiä muita järjestelyjä.
2. RENTO TEKEMINEN

  • On tärkeää nauttia matkasta, eikä ajatella että "hyi kamalaa kun on pitkä matka ja monta tuntia lentokentällä ja väsyttää ja elämä on rankkaa ja voiei". Koska oikeasti, onko mitään ihanampaa kuin istuskella rauhassa junassa ja kirjoitella blogia tai lukea koulukirjoja? Tai vielä parempaa on se, kun katselee lentokoneen ikkunasta pilviä ja kuuntelee hyvää musaa. Ah, ja ei pidä unohtaa lentokonepäikkäreitä!
3. FIKSU PAKKAAMINEN
  • Tarvitsenko oikeasti mukaan kolmet farkut, neljä neuletta ja kymmenen pelipaitaa, joita sitten raahaan niskat vääränä? Niinpä. Tärkeää on tietenkin myös ottaa mailakassi käsimatkatavaroihin ja kengät sekä yksi pelivaatekerta mukaan, jos ruumaan menevä laukku hukkuu.
4. MUISTA SYÖDÄ JA JUODA
  • Typerintä ikinä on jättää syömättä koko päivänä, koska ei nyt vaan ehtinyt lentokentällä eikä tullut mieleen ottaa eväitä mukaan. Tai sitten mennä mäkkäriin, koska ei ehdi muuta. Tämä on joskus ihan okei eikä sille aina voi mitään, mutta on aika helppoa ottaa eväät mukaan tai suunnitella ruokailut etukäteen. Varsinkin kun on kyse huippu-urheilusta ja seuraavana päivänä on usein tärkeä matsi. Jollekin muulle tällä ei ehkä ole väliä, mutta itse huomaan kyllä, jos olen syönyt huonosti. Myös vesipullo on super tärkeä matkustuskaveri!
5. KOMPRESSIOVAATTEET
  • En matkusta enää ikinä minnekään ilman kompressiosukkia ja -trikoita! On niin paljon kivempaa, kun perillä ei sitten ole aivan turvonneet jalat ja nilkat.
Ps. Käykää tsekkaamassa #puhtaastiparas-kampanja sekä -kisa instagramissa @sulkisliitto sekä TÄÄLLÄ! Kisassa on siistejä palkintojakin ;)

xxx
Airi



Hey!

I'm currently on my way to the Netherlands. It's finally time for me to start the tournament season! As I told before, I had to cancel the first tournaments due to some problem with my body. So the last few weeks I've been focusing on practicing and building the shape up again both mentally and physically. So, am I in the top shape now then? Well, unfortunately I'm still not the best version of myself. I'm still suffering from some kind of over-tiredness and there are days where I feel amazing and then there are days where my body feels like spaghetti. It's hard and it makes me sad but I just need to accept the situation and the fact that I'm not the best version of Airi right now. But I sure will be that again!



This week I'm playing first in the Netherlands at Dutch GP. From there I continue straight to Czech for the first team match weekend in the Czech league. I'm super excited to play in a new team, get new experiences and meet new people! From Czech I'll fly back home to Odense on Monday morning and Denmark Open starts already on Tuesday. So it's gonna be a busy week with a lot of travelling and I thought that I could share some things that I personally feel are important when travelling.

So here we go:

1. PLANNING

  • Planning things well is quite an easy task after all but for me it's very important. Booking flights and hotels early on, writing down the booking references, checking transportation or the schedules for public transportation, packing my bags early enough, checking supermarkets and restaurants on Google Maps beforehand and so on. These small things help so much. I like the feeling when everything's going smoothly, I know what I'm doing and then I can just focus on playing.
2. CHILLING
  • I think it's important to enjoy the trip and not think that "oh, it's a long way and so many hours at the airport again and I'm tired and this is hard". Because if you think about it, isn't it lovely to just sit in the train and write a blog post or read a study book? Or even better, sit in the airplane, see the beautiful clouds and listen to good music. Oh, and napping on a flight, that's the best!
3. SMART PACKING
  • Do I seriously need three pairs of jeans, four sweaters and ten t-shirts that I'm then carrying around the world and getting pain in my neck? I don't think so. It's also important to have my racket bag with me on the flight and pack my shoes and one set of badminton clothes with me just in case my checked-in bag gets lost.
4. REMEMBER TO EAT AND DRINK
  • In my opinion, one very stupid thing is not eating the whole day just because I didn't have time at the airport and I forgot to pack any food with me. Or then eating some junk food just because I don't have time for anything else. It's sometimes okay of course and sometimes I just don't have a choice, but it's pretty easy to pack some food with me or at least plan my eating beforehand. I'm a professional athlete after all and usually I need to play an important match the next day. This might not matter for someone else but I personally can feel the difference in my body if I'm eating badly. Also a bottle of water is a very important friend when travelling!
5. COMPRESSION CLOTHES
  • I'm never travelling without my compression socks and tights anymore. It's just so much nicer to arrive without swollen legs and ankles! 

xxx
Airi

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Living abroad - the pros and cons

English version below...

Moi!

Elokuun alussa tuli täyteen neljä vuotta siitä, kun muutin Tanskaan. Samoihin aikoihin otin yliopistopaikan vastaan tanskalaisessa yliopistossa, mikä tarkoittaa sitä, että täällä asustellaan vielä ainakin seuraavat kolme vuotta. Yliopiston aloittaminen oli siis siltäkin osin suuri päätös ja sai pohtimaan paljon. Seitsemän vuotta ulkomailla on todella pitkä aika, varsinkin kun asuu yksin ja elämän tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset ovat Suomessa. Miksi mä sitten olen valinnut näin? Mitkä ovat ulkomailla asumisen plussat ja miinukset minun kohdallani?

Lähden liikkeelle niistä positiivisista puolista:

URA

Muutin alunperin Tanskaan, koska halusin luoda uran sulkapallon parissa ja koin, ettei se Suomessa ollut mahdollista. Joku ei ehkä pidä tätä oikeana urana tai ymmärrä "työtäni", mutta itse tiedän, miten paljon hommia olen tehnyt, että olen juuri tänään juuri tässä. Muutin Tanskaan toivoen paljon ja nyt mulla on jo aika paljon. Pelaan kahta eri liigaa (Tanskassa ja Tshekissä), joista saan palkkaa, olen Olympiakomitean ja Vantaan kaupungin tukiurheilija, mulla on manageri auttamassa asioiden kanssa, on valmentajat ja mentaalivalmentajat jotka uskovat muhun ja tottakai Suomen Sulkapalloliiton tuki. Mitään näistä en pidä itsestäänselvyytenä ja tiedän, että mun on tehtävä kovasti töitä joka päivä kellon ympäri näiden eteen. Mutta pointti on se, että voin sanoa että mulla on ura, jonka olen itse rakentanut kovalla työllä. Ja sen uran kokonaisuuden kannalta parhaat olosuhteet ovat täällä Tanskassa.

TAVOITTEET

Urasta päästään tavoitteisiin ja esille nousee tietenkin Olympialaiset, Tokio 2020. Se on juuri nyt selkeä päätavoite uralleni ja sitä kohti mennään. Mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä en vielä tiedä. Tokioon on aikaa vajaa kolme vuotta ja olympiakarsinnan alkuun hieman yli 1,5 vuotta. Se ei ole lopulta kovinkaan pitkä aika.

KOULU

Yksi tärkeä asia, joka sitoo minua Tanskaan, on yliopisto. Pidän koulutusta tärkeänä asiana ja haluan saada koulun käytyä. Täällä yliopiston ja urheilun yhdistäminen sujuu erityisen elite sports -ohjelman ansiosta paremmin kuin osasin edes toivoa! En usko, että saisin Suomessa yhtä hyvin tukea ja apua koululta, kuin mitä täällä saan.

ITSENÄISYYS

Vaikka tämä sama termi tulee esiintymään myös miinus-listalla, niin kyllä se kuuluu myös plussien puolelle. Kun sä muutat suoraan lukion jälkeen ulkomaille yksin, niin kyllä se kasvattaa. Koen tulleeni itsenäiseksi ja sitä urheilu myöskin vaatii. Täällä mulla ei ole liikaa houkutuksia ja sosiaalista elämää, vaan on tavallaan pakko keskittyä täysillä urheiluun ja opiskeluun. Totuus on kuitenkin se, että kolmea asiaa on vaikea tehdä täysillä. Kolmesta asiasta (huippu-urheilu, opiskelu ja vilkas sosiaalinen elämä) on valittava kaksi ja täällä se valinta on huomattavasti helpompi tehdä.

KOKONAISUUS

Näitä asioita miettiessä pitää tietenkin aina katsoa kokonaisuutta. Olen kuullut paljon mielipiteitä siitä, miten mun pitäisi kokeilla vaikka Aasiassa treenaamista tai muuttaa takaisin Suomeen tai mitä nyt ikinä. Moni tuntuu tietävän minua paremmin. Se on täysin okei ja kyseenalaistaa saa aina, mutta usein nämä ihmiset eivät tiedä kokonaisuutta. Ehkä Aasiassa olisi kovia vastustajia, mutta sopeutuisinko kulttuuriin ja olisinko onnellinen? Entä koulu ja sosiaaliset ympyrät? Asuminen ja kulut? Missä muualla kuin Odensessa kaikki on pyöräilymatkan päässä niin, ettei matkusteluun kulu turhaa aikaa, energiaa ja rahaa? Missä muualla on yhtä hyvä valmentaja, jonka kanssa mulla homma vain toimii? Mistä löytyisi yhtä hyvä treenikulttuuri ja -ilmapiiri kuin täällä? On niin monta muutakin asiaa kuin vain ne treenit, mitä pitää osata nähdä.
Cute little Odense

Entä sitten ne miinuspuolet?

ITSENÄISYYS

Tämä on itselleni ehdottomasti kaikista vaikein asia. Olisin voinut kirjoittaa myös "yksinäisyys" tai "koti-ikävä", mutta enhän mä ole ikinä oikeasti yksin ja onhan tämäkin mulle koti. Myönnän kuitenkin itkeneeni kerran jos toisenkin sitä, että olen täällä ja kotikoti on niin kamalan kaukana. Jos yhtäkkiä tulee tunne, että pitäisi päästä parhaiden kavereiden luokse viettämään iltaa tai äitin ja isin kanssa höpöttelemään ja kikattelemaan, niin en pääse. Tai joskus, kun tarvitsisi tukea, lohdutusta ja halia, niin sitä ei ehkä olekaan niin lähellä. Se on välillä vaikeaa.

SYYLLISYYS

Onko väärin muuttaa pois ja keskittyä omaan uraan? Mitä jos jollain onkin ikävä mua, mutta valitsen itseni ja oman urani? Olenko liian itsekäs?

SUOMI-IKÄVÄ

Ruisleipä, luonto, ihmisten tuttu ja turvallinen perus negatiivisuus, suomen kieli, hyvän makuinen kraanavesi... Mitähän näitä nyt on. Omaa maata ja kulttuuria on välillä ikävä.

URHEILUN RAAKUUS JA UHRAUKSET

En mitenkään vähättele mitään muuta työtä, mutta väitän silti, että urheilu on raskasta ja raakaa touhua. Mähän olen tavallaan töissä 24/7, on syötävä hyvin ja nukuttava hyvin, kroppaan sattuu jatkuvasti ja väsyttää, harteilla on paine siitä että on kehityttävä ja pärjättävä kisoissa... Vaikka enhän tietenkään ajattele jatkuvasti näin, en todellakaan! Elän ihan ilomielin ja osin automaattisestikin kuten huippu-urheilija ja nautin siitä. Mutta jotenkin ulkomailla yksin ollessa se raakuus ja ne uhraukset korostuvat. Myönnän pohtineeni heikkoina hetkinä sitä, että jos vielä kolme vuotta jaksaisin selviytyä yksin, tehdä tätä hommaa kurinalaisesti 24/7 ja pääsisin Tokioon, niin voisinko sitten lopettaa? Saisinko sitten muuttaa Suomeen, olla enemmän perheeni ja kavereideni kanssa, syödä pizzaa vaikka joka päivä ja tehdä muutakin kuin lukea paksuja yliopistokirjoja ja juosta pallon perässä kentällä?

Okei, tästä tuli ehkä astetta syvällisempi pohdinta kuin mitä ajattelin, mutta ei se mitään. Jos siellä on joku toinen, joka asuu tai on asunut ulkomailla, niin olisi kiva kuulla kokemuksia ja fiiliksiä kommenttiboksissa! Tai jos heräsi muita ajatuksia, niin kertokaa ihmeessä.

Mukavaa viikonloppua! :)

xxx
Airi



Hello!

It's been approximately 4 years since I moved to Denmark. I also just recently started the university here which means that I'll be here for at least 3 more years. That was one of reasons why starting the university was a big step for me and made me think a lot. 7 years abroad is a very long time, especially when you're doing it alone and the closest people of your life are back home in Finland. So why have I chosen this? What are the pros and cons of living abroad in my case?

Let's start with the positive side:

CAREER

The reason I moved to Denmark was badminton. I wanted to have a career as a badminton player and I felt like it was not possible in Finland. I know that many people don't see this as a career or understand my "job", but I know myself how hard I've worked to be here today. I moved to Denmark hoping for a lot and now I've achieved quite a lot. I'm playing in two different leagues (Denmark and Czech), I'm getting support from the Finnish Olympic Committee as well as my home city Vantaa, I have a manager helping me, I have good coaches and mental coaches that believe in me and I have the support from the Finnish Badminton Federation. I don't take any of this for granted and I know that I have to work really hard all the time and every day. But my point is that I can say that I have a career which I've built with hard work. And for that career Denmark is right now the best place to be.

GOALS

The first thing that comes to my mind when talking about goals is the Olympics and Tokyo 2020. Of course there are other goals as well but Tokyo is for sure the main goal for my career right now. What happens after that, I don't know yet. It's less than 3 years to Tokyo now and only a bit more than 1,5 years until the qualification year starts. That's not a long time at all.

SCHOOL

One thing that's keeping me here in Denmark is the university. I see education as a very important thing and I definitely want to get a degree. Combining school and sports is easier here than it would be in Finland, thanks to the help and support that I'm getting from the university!

INDEPENDENCY

Although the word independency will appear later also on negative side, I still think that it's a positive thing too. When you move abroad alone straight after high-school it for sure forces you to grow up. I feel like I've become a lot more independent which is important for sports too. Here in Denmark I don't have as much social life as I have in Finland which means that I have to focus on sports and studies more. In my opinion, it's pretty hard to manage three things well. So out of three things (sports, studying and a very active social life) you have to choose two. This choice is easier for me to make here.

THE WHOLE PICTURE

When you think about these things it's important to look at the whole picture. I've heard lots of opinions about how I should try practicing in Asia or move back to Finland or something like that. Many people seem to know better than me. That's totally fine and it's good to have opinions but those people don't often know the whole picture. I might have strong opponents in Asia but would I fit in to the culture, would I be happy there? What about school and the social life? Costs of living and my apartment? Where else can I find a place like Odense where I can bike everywhere and so save a lot of time, energy and money? Where else could I find a good coach like here? There are so many other things than just the trainings that I need to think about.


And what about the negative sides of this?

INDEPENDENCY

This is for sure the toughest part for me. I could've written "loneliness" or "homesickness" but I'm not really alone and this is also a home for me. I still admit that I've cried many times over the fact that I'm here and my homehome is so far away. If I feel like spending a lovely evening with my best friends or visiting my parents, I can't just do it so easily. Or sometimes when I feel like I need support and a shoulder to cry on, it's just not here with me. And that's hard sometimes.

FEELING GUILTY

Is it wrong and selfish to move away and focus on my own career? What if someone's missing me but I'm always choosing myself and my career? Am I just too selfish?

MISSING FINLAND

Rye bread, nature and forests, the familiar and lovely negativeness among people, the Finnish language... And all that. Of course I'm missing my own country and culture sometimes.

THE SACRIFICES AS AN ATHLETE

I must say that being a top athlete is a tough job. In a way I would say that I'm working 24/7. I have to eat well, sleep well, I constantly have pain somewhere in my body, I often feel tired and exhausted, I need to develop and make results... It's not like I'm constantly thinking like this, not at all! In general I really enjoy living like a top athlete and I do it kind of automatically. But when you're living alone abroad, those sacrifices somehow feel even bigger. I admit that at my weakest moments I've had thoughts like "if I can just keep pushing for three more years, be strong and independent, work hard 24/7, make it to the Olympics... can I then quit? Is it then enough? Can I then move back home, be more with my family and friends and eat pizza everyday if I feel like that?"

Well, this turned out a bit deeper than I intended, but that's okay. If you're also living or have lived abroad, feel free to leave a comment and tell me about your experiences! :)

Have a nice weekend!

xxx
Airi