torstai 8. marraskuuta 2012

Itku pitkästä ilosta

Noniin, nytpä mä oon sen taas todistanut. Itku pitkästä ilosta, mites muutenkaan.. Tai no eihän se ilo ollu ees kauheen pitkä, mutta kuitenkin.

Viime viikolla olin siis onnellisempi kuin tosi tosi pitkään aikaan. Sit tein tällä viikolla yhen kovan treenin tai ei ees mikään sikakova ollu mutta kuitenkin ja heti oltiin sitten sipissä taas :( Eilen en jaksanut taas mitään. Kaikki oli ihan ylivoimasen rankkaa. Mä mietin vaan, että ois niin kiva treenata kovaa ja ois kiva pelata. Mä mietin sitä, miltä tuntuu kun lyö sen hyvän dropin ja kun juoksee siellä kentällä ja taistelee joka pallosta ja just just saa palautettua ne vastustajan lyönnit. Ja mä mietin miten siistiä on kun smashaa viivalle tai tappaa verkolta ja sit kun voi tuulettaa sitä onnistumista. Ja mulle tuli hyvä fiilis, kunnes mä tajusin, etten mä jaksa tehä mitään sellasta. Tai ekaks pitäis nukkua ihan sikana. Paitsi et olin just nukkunu ihan sikana. Ja mun silmien edessä oli taas se sumuverho niinkun vähän aikaa sitten. Ei naurattanu, ei innostanu, en vaan jaksanu mitään.

Mitä sitten pitää tehä kun tulee toi fiilis? No yks ainoo vaihtoehto:
Stop huonot ajatukset! Stop kovat treenit! Stop kaikki itsesyytökset! Mä oon oikeesti fiksu tyttö ja mä tiedän sen. Mä en oo laiska, mä en oo huono ihminen, mä en oo läski. Mua väsyttää, koska mä oon treenannu liian kovaa. Ja se on ihan okei. Mä tiedän, mitä mun pitää tehä, että tulee parempi olo. Ja koska mä oon fiksu, mä myös teen sen. Eli mä chillaan. :)
Ja koska mä oon fiksu, mä en kuuntele mun päätä, joka sanoo mulle että winners never quit and quitters never win. Mä kuuntelen mun kroppaa, joka sanoo, että vaikka tätä kovaa treeniä piti tehä 5min, niin nyt ei jaksa kun vaan 3min. Tottakai mä jaksaisin sen 5min, jos oikeen tsemppaisin. Mutta seuraavana päivänä ei ois hyvä olo eikä pystyis tekemään ees sitä kolmea minuuttia eli ei se oo sen arvosta. Nyt mä teen 3min, kahen viikon päästä ehkä jo taas 5min. Hiljaa hyvä tulee! :)

Eilen mä maltoin treenata kevyemmin ja tänäänkin mä maltoin. Eli mä opin pikkuhiljaa kuuntelemaan mun kroppaa. Ja mulla on jo parempi fiilis taas! :) En todellakaan tykkää tällasesta treenamisesta mitä tää tällä hetkellä on, mutta nyt pitää vaan malttaa. Mä haluun paljon treeniä, mä haluun treenata kovaa! Mutta hiljalleen nyt vaan. Mä haluun ehkä nyt treenata kovaa, mutta kun se voi olla huono juttu tulevaisuuden kannalta, sen kannalta mitä mä haluun kaikista eniten. Ja se mun pitää nyt vaan pitää mielessä!
(oli nii huono kuva et tein vähä epäselvemmän.. :D)
Mut nyt unille, kellohan on jo yli puol 10! :D Mut herätyskello soi armotta 6.10 ja mun osalta KEVYET aamutreenit alkaa 7.45.. Eli korkee aika alkaa tutimaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti