maanantai 5. marraskuuta 2012

Sä oot upee ihminen ja mä oon kans :)

Mä tiedän että mulla on ongelma. Tai siis on varmaan montakin ongelmaa joo, mutta nyt aattelin kirjottaa siitä, että miten otan kaiken pahan, tai ei ees välttämättä pahan, helposti itteeni. Eilen yks mun kaveri sano mulle yhen jutun, mistä mulle tuli paha mieli. En nyt kerro mikä juttu se oli tai kuka sen sano, koska en todellakaan halua aiheuttaa pahaa mieltä sille tyypille, koska se on oikeesti ihan tosi kauheen kiva :) Se lausahdus ei todellakaan ollu tarkotettu loukkaamaan mua eikä aiheuttamaan mulle pahaa mieltä. Mutta anyway, oon nyt pohtinu sitä juttua siitä asti.
Mä haluisin aina kauheesti miellyttää kaikkia. Mun pieneen mieleen ei vaan mahdu, että se ei oo mahollista. Tiedän kyllä periaatteessa, että jos joku ei tykkää musta sellasena kun mä oon tai ei tykkää siitä mitä teen, niin ei mun tartte välittää. Silti mä aina mietin, että voi kun mä voisin muuttua sellaseks, että toikin tykkäis musta. Ja mä mietin sitä aina tosi pitkään ennen kun mä pääsen itteni kanssa yhteisymmärrykseen, ettei mun tartte yhen ihmisen takia muuttua. Ja kun mä vihdoin tajuan sen, niin sitten tuleekin jo yleensä uusi negatiivinen kommentti jostain suunnasta. Ja näin mä sitten oon noidan kehässä.

Miks tää sitten on niin iso ongelma? Noh, ainakin mun kohalla se vaikuttaa tosi paljon mun itseluottamukseen tai onks se nyt sit itsetunto kun en ikinä muista mitä eroo niillä on.. Mut omatunto se ei ainakaan oo siit oon varma:) Mutta kuitenkin siis käy niin, että mä muutun kauheen epävarmaks ja tunnen itteni huonoks ja riittämättömäks kaikessa.

Mulle yks paha sudenkuoppa kisoissa on jo pitkään ollu sellanen ajatus, että oon huono ja näytän tyhmältä ja en osaa mitään ja sit kaikki nauraa mulle koska oon niin huono ja näytän niin tyhmältä ja en osaa mitään. Jotkut ehkä luulee, että mä vaan kerjään sympatiaa tollasella valituksella. Mutta kun ei. Kyllä mä ihan oikeesti panikoin tota asiaa siellä kentällä. Valitettavasti. Ja ei, en oo ylpeä siitä vaan yritän kaikin tavoin muuttaa mun ajattelua.
Just nyt mä tunnen olevani tosi herkkä kaikelle vähänkin nagetiiviselle palautteelle. Mä luulen, että se johtuu osin tosta ylikuntojutusta. Siis miten paljon kakkaa se onkaan saanu aikaan mun elämässä?? Koska mä olin niin loppu, mä syytin itteäni kaikesta ja mä näin vaan ne huonot asiat. Ja koska en jaksanu mitään niin en tehny kauheesti kivoja asioita ja tunsin itteni vieläkin huonommaks. Sitten mä halusin olla niin paljon parempi ja keskityin vaan itteeni. Ihan niinku se auttais että mä yritän muuttua paremmaks. Mutta mä uskon vieläkin, että ihmiset pitää mua valittajana ja itsekkäänä. Haluisin vaan huutaa koko maailmalle, että anteeks kun mä en kuunnellu teitä ja mietin vaan itteeni ja olin niin surkeena koko ajan. En mä sellanen oo halunnu olla enkä mä todellakaan pidä sellasta siistinä!

Nyt mä yritän kovasti uskoa taas itteeni ja siihen, että mä oon hyvä just näin. Mun ei tartte treenata enemmän kun kaikki muut, koska muuten mua pidetään laiskana. Eikä mun tartte olla täydellisen näkönen ja se ei haittaa jos jonkun mielestä näytän tyhmältä kun mä pelaan. Ja monet varmaan ei tykkää asioista, joita mä teen tai sanon, mutta sekään ei haittaa. Koska ihan sama mitä elämässään ikinä tekeekään, niin joku puhuu kuitenkin pahaa. Kaikkia ei voi miellyttää mitenkään. Mä en voi olla täydellinen. Mä voin olla vaan mä eikä mun ees tartte olla mitään muuta.

Mussa on paljon hyviä juttuja. Mä oon onnistunu löytämään paljon niitä huonoja, mikä on toki taito sekin. Mutta nyt haluun kuitenkin löytää seuraavaks enemmän niitä hyviä. Ja sitten kun mä tiedän, että mä oon täydellinen just näin, niin mun ei enää tartte välittää ilkeistä kommenteista. Mä voin vaan antaa niitten mennä ohi ja aatella, ettei ne koske mua. Mun ei enää tartte muuttua sellaseks mitä mä en oo miellyttääkseni muita. Mä voin olla ylpee siitä että mä oon tällanen.

Musta tulee vielä vahva. Ja musta tulee henkisesti vielä niin paljon vahvempi. Koska mä haluun olla vahva. Ja jos mä jotain oikeesti haluun, niin mä myös sen saan!

4 kommenttia:

  1. Tuntuu jännältä lukee tällasta tekstiä sulta, koska oon aina ajatellu, että sä oot todella itsevarma ihminen. Me ei tunneta hyvin, oon joku tuttu ihminen sun menneisyydestä, mutta se ei varmaan haittaa. :) Pointti oli se, että sä osaat hyvin peittää sun epävarmuuden, jos sulla sellasta on ollu. Mä oon jotenki aina ihaillu sua ja toivonu, että mäki voisin saavuttaa samanlaista menestystä ku sä. Oon vieläkin aika epävarma, mistä johtuu myös se, että kirjotan tätä kommenttia anonyyminä. Toivon kuitenki parasta sulle ja sun tulevaisuudelle, koska sä ansaitset olla ylpee itestäs ja onnellinen! Tsemppiä<3

    Tiedä vaan se, että vaikka kuinka moni ihminen ajattelis pahaa susta tai ajattelis sun näyttävän naurettavalta pelikentällä, aina on olemassa niitä ihmisiä, jotka arvostaa sua juuri omana itsenäs. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) ihana kommentti, kiiiiitos! Ja ei todellakaan haittaa, että kirjotit ja että kirjotit anonyyminä! :) Mietin tosi pitkään, että uskallanko mä julkasta tällasta tekstiä ees, koska ei kai kukaan haluu esitellä itteensä epävarmana.. Mut kai se on joku itsevarmuuden merkki et uskalsin tehä nii!

      Ja kiitos paljon vielä kerran, oot aivan ihana ihminen ku viittit kommentoida mulle tollasen! :))

      Poista
  2. Hyvin kirjoitettu! Uskon että me kaikki tuolla pelikentiltä tunnistetaan itsemme ainakin joltain osin siitä mitä äsken pohdit. Hienoa kun uskalsit julkaista vaikka onkin tosi henkilökohtainen aihe! todellakin itsevarmuuden merkki! :)

    N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Niin mä luulen kans etten oo ainoo joka miettii näitä:) Mut eihän tällast ääneen uskalla sanoo nii onneks voi tänne kirjotella :D
      Hei muuten pistä sun blogiin sellanen juttu et voin liittyy lukijaks ku nyt en osaa!

      Poista