sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Tavoitteita, haaveita ja kaikkea siltä väliltä

Life is something that everyone should try at least once
Mua pyydettiin kirjottamaan mun tavoitteista ja se oli oikein hyvä idea:) Oon miettinytkin että kirjottelisin niistä, mut sit jotenkin tulee sellanen olo, etten uskalla. Pelkään, että ihmiset aattelee, että mulla on ihan hulluja tavoitteita, että enhän mä sellasiin pysty. Mutta eiks se kuitenkin oo niin, että kaikilla on omat erilaiset unelmansa ja haaveensa ja tavoitteensa ja ne on kaikki yhtä hyviä? Ja sitä paitsi "if people don't laugh at your dreams, then maybe they are not big enough". Niinhän sitä ainakin sanotaan:)

Mutta siis tavoitteenasetteluhan on yks tosi tärkee osa urheilua. Mitä järkeä on urheilla ja treenata kovaa ilman tavoitteita? Emmä tiedä onko se ees mahollista. Mä ainakin tarvin syyn sille, mitä mä teen,vähän niinkun sen jutun mihin mä pyrin sillä treenaamisella. Ja tottakai ne tavoitteet on myös motivaation lähteitä. Ne tavotteet voi olla siellä maailman huipulla, mutta myös esim. piirimestaruus, laihtuminen, hyvässä kunnossa pysyminen tai liikunnan riemu on ihan yhtä hyviä tavoitteita. Treenaaminen vaan pitää suhteuttaa sitten niitten tavoitteiden mukaan:)

Kun mä pienenä tyttösenä aloitin sulkapallon, niin mä tein sen tietenkin vaan siks että se oli tosi kivaa. Ja kyllähän mä kattelin niitä vanhempia pelaajia ja halusin olla yhtä hyvä jonain päivänä. Jossain vaiheessa aloin kisaamaan niitä kovia alle 11-vuotiaitten kisoja ja voi että miten jänniä pelejä ne oli! Häviäminen otti aina koville, mut voi että sitä voittamisen tunnetta! Vanhemmat ja valmentajat kehu tietenkin aina kovasti ja kannusti ja musta tuntu, että mä oon hyvä tässä jutussa. Ja niinpä mä halusin pelata vaan lisää ja lisää.

Mun ensimmäiset ulkomaankisat oli varmaan jossain alle 13-vuotiaitten luokassa. Todennäkösesti hävisin kaikille ja kiukuttelin paljon, en muista :D Mutta ne tappiot vaan puski treenaamaan lisää. Mä aloin pikku hiljaa haaveilla oikeesta menestyksestä. Yläasteella mä treenasin jo aika paljon ja aloin panostaa urheiluun enemmän ja enemmän. Mä päätin, että mä haluun olympialaisiin!

Mulle oli oikeestaan itsestäänselvyys, että mun paikka on urheilulukiossa, jotta mä voin treenata tosi paljon ja hyvin. Ja niin mä oon tehnykkin. Lukionkin päätin käydä neljässä vuodessa, koska mä haluan pärjätä tosi hyvin sekä koulussa että pelikentällä. Kolmen vuoden tahdilla ois joutunu kiirehtimään liikaa ja tehä molemmat, opiskelun ja urheilun, vähän puolitehoilla. Lukioaika on sujunut mun mielestä tosi kivasti! Tähänastiset ylppärit menny ihan yli odotusten ja treenaamiseen on tosi hyvät mahdollisuudet ja tarpeeks aikaa.

Nuorten olympialaisista Singaporesta 2010 :)
Mä tavoittelen vieläkin sitä olympiapaikkaa, vaikka nuorten olympialaisissahan mä jo pääsinkin pelaamaan pari vuotta sitten (se oli ihan parasta!). Mä haluaisin tulevaisuudessa päästä pelaamaan paljon isoja kansainvälisiä kisoja, pärjätä niissä kisoissa, nousta maailmanrankingissa paaaaljon, nousta ainakin Euroopan huipulle ja sitten tietenkin päästä niihin olympialaisiin. Tällä hetkellä mielessä ois jo seuraavat olympialaiset Rio De Janeirossa 2016. Meillä on myös sulkapalloilijoiden Rio-ryhmä, johon myös mä kuulun. :)

Mä siis tavoittelen isoja juttuja, eli oon vissiin aika kunnianhimoinen. En halua tehä mitään silleen niinku sinne päin, teen kunnolla tai en ollenkaan. Koulussakaan en vaan osaa mennä kokeeseen lukematta ja valmistautumatta, en vaan pysty sellaseen. Ja siks mä oon aina pärjänny koulussa tosi hyvin. Urheilijanakin oon kauheen tunnollinen enkä todellakaan jätä helposti treenejä väliin. Ja treenit pitää tehä täysillä ja kunnolla, muuten en oo tyytyväinen. Tottakai tällanen perfektionismi on välillä huono juttu, mutta sellanen mä vaan oon :)

Tällä hetkellä haluaisin siis kovasti päästä jo seuraaviin eli vuoden 2016 olympialaisiin. Sinne on melkein 4 vuotta aikaa. Se on melko pitkä mut kuitenkin sit lyhyt aika. Kaiken pitää mennä nappiin, kehitystä pitää tapahtua ja terveenä pitää pysyä. Niin moni asia voi mennä pieleen, eikä tie huipulle oo koskaan helppo. Mut miks mä en vois onnistua? Ei kai sen helppoa tartte ollakaan. :) Matkan varrella pitää olla tietenkin pienempiä tavoitteita, ja niin mulla onkin. Tällä hetkellä esim. mulle on tärkeetä päästä pois ylikunnosta ja treenaamaan taas 100% tehoilla, suorittaa lukio kunnialla loppuun ja selkiyttää mun tulevaisuuden suunnitelmia.


Musta tuntuu, että oon nyt vähän niinku tien haarassa. Mun pitää päättää, mitä mä oikeesti haluan. Lukion jälkeenhän monet lopettaa sen tosissaan urheilemisen ja mä ymmärrän sen täysin. Mustakin tuntuu, että jos mä haluan saavuttaa mun tavoitteet, mä en voi jäädä Suomeen. Täällä ei vaan riitä tarpeeks monia kovia treenikavereita. On mulla tietenkin muutama kova tyttökaveri täällä eli jos tytöt luette tätä niin en todellakaan tarkota, että oisitte mulle jotenkin liian huonoja, ehei!! Mutta musta tuntuu että tarvin vieläkin lisää niitä kovia treenivastustajia, ihan jo vaihtelunkin takia. Mutta pystynkö mä lähtemään, uskallanko mä, mihin mä menisin, kuka maksaa, pärjäänkö mä, haluunko mä oikeesti?

Näitä asioita mä nyt pyörittelen mun pienessä mielessä. Mut uskon kuitenkin, et kaikki järjestyy ja menee lopulta hyvin:) Ei kait se näistä asioista stressaaminen ketään auta. Enköhän mä puolen vuoden päästä tiedä jo paremmin, että mitä mä tulevaisuudessa teen. :)

Ja niin, siitä muusta elämästä kun urheilusta! Tällä hetkellä mua kiinnostaa ravitsemustiede tai ravitsemusterapeutin ammatti. Mä tykkään urheilusta ja liikunnasta niin kovasti, että jotenkin mä haluisin jatkaa sitä sitten työelämässäkin. Sellanen urheilijoiden ravitsemus ja ehkä joku personaltrainer-homma kiinnostais. Mä haluisin innostaa ihmisiä liikkumaan ja syömään hyvin, että niillä ois hyvä olla! Mun kaverit nauraa mulle kun oon niin innoissaan The Biggest Loser -ohjelmasta mut se on vaan niin upeeta :D Tuun niin onnelliseks kun ne kilpailijat saa terveemmän elämän ja tulee onnellisemmiks. Mä haluisin auttaa ihmisiä sellasiks :) Ja sit kans urheilijoita auttaa treenaamaan paremmin ja löytämään sellasen ruokavalion, että se tukis sitä urheilua parhaalla mahollisella tavalla.

Oho, mä luulin että oon ihan hukassa mun tulevaisuuden suunnitelmien kanssa, mut kylhän mulla onkin jotain jo mielessä jejee :) Ihan pikkasen jännittää nyt painaa tota "julkaise"-nappulaa tosta... Mitäköhän ihmiset nyt musta aattelee? Eiku ainii joo eihän sil oo väliä, koska ei mikään unelma tai tavote oo mitenkään väärä! :)

4 kommenttia: