maanantai 4. helmikuuta 2013

Mitä nyt?

Oon miettiny tota edellistä tekstiä ja että pitäskö mun piilottaa se vai antaa vaan olla. Tiiän kyllä kävijämäärien perusteella että tosi moni on sen jo nähny joten ei kai sillä enää oo niin väliä. Mähän halusin olla avoin. Palautetta en oo kauheesti saanu ja ehkä hyvä niin. Tiiän kuitenkin että niitä mielipiteitä on varmasti puolesta ja vastaan. Mutta niinhän se menee ihan jokasen asian kanssa mitä ikinä elämässään tekeekään. Jos oisin jättäny kirjottamatta mitään ja kertomatta mitään mun ajatuksista, ei sekään varmaan ois kelvannu. Ei kaikkia voi miellyttää vaikka kuinka haluiskin.

Mä pelkään sitä mitä muut aattelee musta nyt. Oon epäonnistuja ja luovuttaja. Julkasin ton tekstin heti kun olin hävinny sm-kisojen semifinaalin eli oon selkeesti selittelevä ja katkera luuseri. Oon idiootti kun annan periks näin helpolla. Pari häviöö ja heti pistän mailat myyntiin.

Niin no, en koe mitään tarvetta selitellä yhtään mitään. Mä tiedän ite ja mun läheiset tietää, ettei kyse oo yhestä viikonlopusta eikä ees yhestä viikosta tai yhestä kuukaudesta. Kyse ei oo siitä, että oon hävinny pari matsia ja oon niistä niin harmissaan. Mä oikeesti kirjotin sen tekstin jo vähän aikaa sitten, sillon kun en vielä uskaltanu sanoa mitään kellekkään. Enkä uskaltanu itekkään hyväksyä sitä, että mä en enää halua voittaa. Mä en todellakaan päättäny lauantaina hävityn pelin jälkeen että jaahas enpä muuten pelaakkaan enää ikinä. Mä en oo heittämässä pyyhettä kehään enkä oo ikinä antanu periks helpolla mulle maailman tärkeimmässä asiassa.

Mä tiedän että ihmiset spekuloi ja ne juoruu ja ne puhuu musta ja mun tekemisistä. Siihen en voi vaikuttaa yhtään mitenkään, joten on varmaan ihan turha ees yrittää. Sä joka luet nyt tätä tekstiä, mä tiedän että sulla on joku mielipide ja näkemys. Sä katot kaikkea omalta kannaltas ja omasta näkökulmastas. Tottakai toivon, että ymmärrät mua, mutta saat myös olla ymmärtämättä. Saat arvostella ja haukkua, jos tuntuu että siihen on aihetta. Koska kaikilla on oikeus tuntea mitä ne tuntee ja olla sitä mieltä mitä on.

Mutta mitä mä nyt sitten aion tehä seuraavaks? No alotan siitä, että pistän mun mailat myyntiin, haluuko joku ostaa?? Sit kengät heitän roskiin ja hävitän kaiken mun elämästä, mikä vähääkään muistuttaa sulkiksesta. Eli siis about kaiken. Hallilla ette tuu mua enää näkemään ja turha yrittääkään jutella mulle mitään sulkikseen liittyvää. EM-kisoihin olin luvannu lähtee mut en kai mä nyt sinne enää oo menossa. Tää oli nyt kaikki tässä. Mulla on mitta täys, sulkapalloa ja sulkapalloja tulee korvista ja vihaan koko lajia. Piste. NO LÄPPÄ OLI HEI!

Mutta jos kerron kuitenkin nyt ihan tosissaan, niin siitä on keskusteltu kyllä jo vähän aikaa valmentajien kanssa, että kisoista vois tulla nyt totaali tauko. Siis että EM-kisojen jälkeen tulee tauko. Niin on puhuttu jo vähän aikaa. Eli EM-kisoihin lähen kyllä viikon päästä ja pelaan siellä niin hyvin kun vaan osaan ja pystyn. Mutta sen jälkeen saa kisat riittää hetkeks. En usko, että tällä kaudella tuun pelaamaan enää ollenkaan kisoja. Keskityn muihin asioihin ja teen sitä, mikä tuntuu hyvältä ja mistä nautin. Treeneihin pätee sama sääntö: treenaan just sitä mitä haluan ja just niin paljon kun haluan. Syksyllä sitten voin miettiä, että haluanko taas pelata kisoja. Toivon tottakai, että se kipinä löytyis, mutta ei sitä nyt voi tietää. Se on sitten sen ajan murhe. Toivottavasti ei oo suuri murhe! :)

Mä oon tällä hetkellä vähän surullinen ja apea. Tai vähän enemmänkin kuin vähän. Tai no ehkä vähän enemmän kuin vähän enemmän kuin vähän. Tai jopa vielä vähän sitäkin enemmän. Mun ajatuksissa pyörii vaan, että "apua emmä oikeesti haluu lopettaa tosissaan urheilemista" ja sit heti perään että "apua jos mun pitää vielä pakottaa itteni kilpailemaan". Luopumisen tuska on ihan kamalaa ja se tunne, ettei tiedä mitä haluaa. Ne on ne, jotka tekee mulle ahdistuksen ja pahan mielen.

Mutta onneks kaiken keskellä on aina paljon niitä hyviäkin hetkiä, ikinä ei voi olla niin, että kaikki olis kamalaa! :) Eilen oli kivaa olla meijän seuran kanssa syömässä, jutella kaverin kanssa kun sekään ei tiedä mitä haluaa lukion jälkeen ja sit kans oli kivaa käydä treenaamassa. Se fiilis kun treenaan ja korvissa soi hyvä musa on vaan niin upee! Ajatukset on ihan muualla kun huonoissa jutuissa, ei tarvi murehtia. On vaan hyvä olo.

4 kommenttia:

  1. Kelpaat ihan sellaisena, kuin olet! Ei se ole siitä kiinni, miten kisoissa menestyt.
    Toivoisin, ettet turhaan murehtisi sitä, mitä muut ajattelee. Aina on eri näkemyksiä ja myös paljon kateutta. Ole rohkeasti oma itsesi ja tee päätökset oman mielesi mukaan. Mikäli kaipaat taukoa, niin pidä se, muiden mielipiteistä välittämättä.
    Ehkä se kipinä löytyy uudestaan ajan kanssa ja ellei löydy, niin aina on jotain muuta.

    Toivon sinulle kaikkea hyvää!

    t. Yksi äiti


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tottakai yritän olla miettimättä yhtään sitä mitä muut ajattelee, mutta nyt just tässä tilanteessa se on tosi vaikeaa. Mutta eiköhän tää kaikki ajan kanssa helpota kun vaan uskallan tehä niin kun tuntuu itelle parhaalta!

      Kiitos paljon! :)

      Poista
  2. Oon hetkisen miettiny että mitä sanoisin ja päädyin sitten lopulta näinkin kyspsään tuotokseen kuin: Tärkeintä on että sä pystyt itse elämään sun päätöksien kanssa, muilla ei oo niinkään väliä, niille se on hetken viihdettä ja draamaa ja unohtuu aikanaan. Sä olet Airi se tyyppi joka elää niiden sun valintojen kanssa joka päivä(koskenee kaikkia muitakin ihmisiä eikä vaan sua, heh). Tekstien perusteella vaikuttaa mun mielestä oikealta ja hyvältä vaihtoehdolta tähän tilanteeseen. Onhan sulla kuitenkin se takaovi vielä auki jos asia muuttuu. Jos ei muutu niin sitä varten on se etuovi :D

    Kerronpa sulle piristykseksi yhden vitsin: Olipa kerran yksi tyttö, jonka hienoin ruotsinkielinen ilmaus on "Utan lösningsmedel". Kyseistä sanaparia ei tyttö ole ikinä käyttäny järkevässä keskustelussa taikka teksissä, mutta on se silti hieno!

    Ei vitsi ootpa huipputyyppi, nähdään useimmin, viimeistään_ihan_viimeistään kesän merkeissä(huom luokkakoukous numero 2!)
    tiedät kyllä kuka Siiri on tänkin takana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :))) kiitti ihana! Toi on niin totta ja joo pidän etuoven ja takaoven mielessä. En pysty mitään kauheen lopullista kuitenkaa päättämään ihan yhtäkkiä ja ehkä hyvä niin. :)

      Hahaha utan lösningsmedel oi ei oonpas fiksu :DD Mut ällähän sillä tuli et iha hyvin :D

      Joo nähdään pianpian ja kerro heti jos tuut tännepäin ja sul on aikaa nähä! Koska mullahan ei varmaan oo täs nyt muuta kun aikaa sit :D

      Poista