keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

You can feel your heart going boom boom!

Kuulemma pojilla menee sydämmet boom boom kun tyttö walks like Rihanna. Mulla ei, mutta mun sydän sykkii kovaa kun mietin ens kautta ja Tanskaan muuttoa! (Tai siis melkeen muuttoa...) Fiiliksiä on monenlaisia ja ne riippuu paljon päivästä ja kellonajasta.


Mä muistan, miten mulla oli suuri unelma pienempänä siitä, että jonain päivänä muuttaisin Tanskaan treenaamaan ja pelaamaan. Silloin mä en kyllä tiennyt elämästä yhtään mitään. En väitä, että mä vieläkään tietäisin ihan hirveesti, mutta kyllä kuitenkin vähän enemmän. Nyt mä esimerkiksi ymmärrän paljon paremmin, mitä urheilijan elämä tarkottaa, miten paljon huipulle pääsemiseen vaaditaan ja myös sen, että raha ei tosiaankaan kasva puussa.

Joo-o, kyllä olen ymmärtäny rahan merkityksen!
Tällä hetkellä pikku-Airin unelma on toteutumassa! Aika hullua. Hullun siistiä! Paitsi, että ei kyllä ihan joka päivä tunnu siltä. Oon tehny tarkkoja tilastoja mun fiilisten vaihtelusta. Virhemarginaali näissä tilastoissa on tietysti tosi pieni ja ne osoittaa aukottomasti, että innostun koko ajan vaan enemmän. Muutama kuukausi sitten, kun aloin tosissani tätä mahollisuutta pohtia, fiilikset oli joka toinen päivä "JOOOO!!!" ja joka toinen "NO EI MISSÄÄN NIMESSÄ!!!". Siitä sitten pikkuhiljaa on tultu nykyhetkeen, jolloin negatiiviset fiilikset iskee enää noin kerran viikossa. Ja kun kuukaus on vielä aikaa, niin ehdin varmaan päästä sellaseen kymmenen päivän välein esiintyvään epävarmuuteen. Näin oon laskeskellu ja tää päättely on aukoton.

Pahimmat sudenkuopat mulle on ne hetket, kun kaikki ei suju niinkuin haluaisin. Jos treenit tai pelaaminen ei suju, alan miettiä "no enhän mä mihinkään Tanskaan voi lähteä kun oon näin huono ne kaikki nauraa siellä rivissä mulle kun räpellän kun mikäkin pässi". Myös ikävät tilanteet ihmissuhteissa saa mut varuilleen ja mietin hädissäni, kuinka "mä oon niin huono kaveri/tytär/ihminen, ettei kukaan halua muhun tutustua ja sitten oon Tanskassa ihan yksin itkeskelen itteni uneen joka ilta". Sitten on myös se rahapuoli: "mun budjetti kuitenkin repeää liitoksistaan heti ja sitten oon riippuvainen äitin ja isin rahoista ja en halua niiden rahoilla elää, koska jos en pääsekkään Rioon niin ne menee hukkaan!" Ja tietenkään ei pidä unohtaa hätää siitä, että "kaikki unohtaa mut täällä Suomessa ja sitten mulla ei oo enää missään kavereita ja kohta oon yksin ojan pohjalla itkemässä yhyy". (ps. kärjistin vähän noita ajatuksia, emmä oikeesti IHAN noin sekasin oo kuitenkaan)
Esimerkiks nää kaikki unohtaa mut varmaan noin kolme sekuntia sen jälkeen kun poistun maasta. No ei ny kai! <3
Onneks tollasia hetkiä on nykyään niin harvoin. Innostun päivä päivältä vaan enemmän ja kattelen lentoja ja suunnittelen päivämääriä, milloin oon täällä ja milloin siellä. En millään malttais odottaa elokuuta ja kaikkea uutta, mitä se tuo tullessaan! Uus "koti", uus maa, uusia ihmisiä, uudet treenikaverit ja uudenlaisia treenejä. Ja taas menee sydän boom boom näitä miettiessä. Tänään onneks jälleen vaan hyvällä tavalla. :)
Huomenna tulee vaihteeks myös tuoreempia kuvia, kun kaivan mun kameran kätköistä juhannuskuvia!

4 kommenttia:

  1. Mä ainakin unohdan sut heti vaan, koska oon sinisenvihree kateudesta! Niin siistiä, että pääsit lähtemään:) Susta tulee ihan huippu ja mä yritän pysyä perässä!

    xx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentoin jo kerran miks se ei näy?

      Mut ei kannata olla kateellinen, oot sit vasta kun kaikki sujuu hyvin siellä ja musta on tullu huippu :D Ja älä huoli, kyllä mäkin sut nopeesti unohdan ;) no huijasin!! <3

      Poista
  2. Eihän tästä bloggerista ymmärrä kukaan mitään :D

    Onneks pieni kateus on aina tervettä ja motivoivaa ;)
    Hihii oot rakas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo ei tosiaankaa voi ymmärtää! :D

      Hih love u too <3

      Poista