sunnuntai 4. elokuuta 2013

Huomenna!!

Ihan aluks paha pulma: Miten ihmeessä saa puol elämää mahtumaan max. 20kg matkalaukkuun??
Mun vastaus tohon pulmaan on, että ei mitenkään. Mahdoton pulma. Ei ratkaisua.
Oon nyt alottanu tätä postausta noin kuusi kertaa ja siis kuudella eri tavalla. Mikään ei tunnu hyvältä ja katon aina sitä tekstiä ja mietin, että miten typerältä voikaan asiat saada kuulostamaan. Helpointa olis vaan kirjottaa sillä tavalla "moi mä lähen huomenna Tanskaan, moromoro!:))"-tyylisesti. Mutta ei se vissiin kerro ihan kauheesti mun fiiliksistä tai ainakaan kovin syvällisesti. Joten mä yritän saada itestäni vähän enemmän irti (=varaudu pitkään tekstiin tai skippaa suosiolla jo nyt :D)

Se, että mä oon huomenna raahaamassa itteni ja puolet kamoistani Tanskaan, tuntuu kaikin puolin vieläkin vähän epätodelliselta. Ensinnäkin mä muistan, miten mä itkin jo viime syksynä Belgiassa kisojen jälkeen yksin hotellihuoneessa, koska mä olin niin loppu ja koska mä olin ihan varma, etten halua enää ikinä pelata yhtäkään kisaa. Jostain syystä mun piti odottaa kuitenkin monta kuukautta ennen kuin uskalsin sanoa yhtään mitään ääneen. Sain sitten onneks luvan lopettaa ihan milloin vaan jos haluan. Ja ennen kaikkea mä sain sen luvan lopulta myös iteltäni.

No enhän mä kuitenkaan ole lopettanut vieläkään. Mutta se tieto, että mun ei oo pakko pelata, että kyllä mä osaan muutakin ja kelpaan muutenkin, helpotti paljon. Mä sain onneks kellua hetken ja olla vaan. Ja sitten mä olinkin taas jo valmis tekemään paljon työtä itteni ja kaiken muun eteen. Nyt mä onneksi näen asioita vähän eri tavalla, osaan entistä enemmän iloita ihan pikkujutuista, nautin sulkapallosta tosi paljon ja ennen kaikkea osaan antaa itelleni enemmän anteeks.Vähän pohtimista ja ihan pari (tuhatta) mentaalitreeniä se kyllä vaati, mutta nyt on kivempaa. :)
Toinen juttu, mikä tuntuu ihan hullulta, on se, että mä oikeasti sain tällasen tilaisuuden. Mulla on mahdollisuus muuttaa Tanskaan, treenata ja tehdä just sitä mistä tykkään. Ei kaikilla ole. Mun yks kaveri myöns mulle vähän aikaa sitten, että kyllä se on kateellinen. Sanoin, että tottakai oot, olisin mäkin varmaan kateellinen itelleni! Mutta ei siihen kuitenkaan oikeesti oo mitään syytä, ainakaan vielä. Voihan olla, että kaikki menee pieleen, en viihdy ja haluan pois. Ja toisaalta, nyt vaan sattuu olemaan mun hetki lähteä, jollekin muulle tapahtuu jotain muuta kivaa joskus toiste. Tai niin ainakin toivon. :)

En myöskään olis uskonut, että mä oikeesti lähtisin. Että mä uskaltaisin! Siitä oon tavallaan aika ylpeä. Mutta mä uskon, että "if you want something you’ve never had, you must be willing to do something you’ve never done".

Nojoo, tulipas taas paljon tekstiä, mutta välillä näinkin. :) Nyt jatkan pakkailua (mutta en stressailua:D)! Lupaan päivitellä Tanskasta sitten heti ahkerasti kuulumisia, kunhan vaan saan arjen pyörimään ja elämän raiteilleen. :) 

Ps. Jännittää.



4 kommenttia:

  1. No matter what you do, no matter how many times you screw up and think to yourself "there's no point to carry on", no matter how many people tell you that you can't do it - keep going. Don't quit.

    Don't quit, because a month from now you will be that much closer to your goal than you are now. Yesterday you sais tomorrow. Make today count.

    Oot rakas! <3
    Ja tuun moikkaamaan sua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei hei hei ! ei saa tällasii kommentoida sillon ku mä oon lentokentällä herkässä mielentilassa!!! :''') :D

      Oot ihanin voi että tulee ikävä jo nyt! <3 mitämitä millon tuut?:)

      Poista
  2. Hihii, arvaa monta kyyneltä mä sain aikaseks ku tajusin et oikeesti meet

    Tuun sitten kun"
    1. Saan rahaa
    2. Saan itteni huippuun reenikuntoon
    3. Saan lomaa koulusta
    Toisin sanoen ehit sitä enne käydä kotona jo ;)

    Ikävä on jo täälläkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oiiii:) <3

      haha kuulostaa oikein hyvältä plääniltä! :D

      Poista