keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kolmas erä 19-21

Elämäni pisin matsi, 56 minuuttia. Elämäni ehkä hikisin t-paita ja hikisin hame. Hillitön tsemppaaminen alusta loppuun. Melkeen 1,5 litraa vettä juotuna erätauoilla. Pitkästä aikaa mä sain itestäni kisoissakin irti ja mä halusin kauheesti voittaa. Annoin kaikkeni.

Ja sitten mä en voittanu. 21-14, 21-23 ja 19-21. Oli ottelupallo tokassa erässä ja oli paikka, mutta voin kertoo, että se on yllättävän helppoa mokata. Yritän nyt vaan pitää silmät auki koko ajan, koska silmät kiinni nään vaan sen tilanteen ja sen kämmätyn lyönnin. Joku nyt äkkiä lähettää mulle tulitikkuja, että voin laittaa ne pitämään silmät apposen ammollaan! Mut hei oikeesti, not funny.
Olihan siinä onneksi myös paljon hyvää. Olin aktiivinen verkolla ja hyökkäyslyönnit toimi ihan kivasti. Kaikista parasta oli kuitenkin se, miten mun pää oli mukana. Kertaakaan en sanonut valmentajalle, että "hei kato, mä en osaa mitään ja oon ihan sairaan huono!" ja mä taistelin tosi kovasti. Tokan erän jälkeen olisin mielellään luovuttanut, antanut olla vaan. Helpompihan se olis ollut hävitä sillä tavalla ja sitten selittää itelleen omassa päässään, että "no enhän mä nyt ees yrittäny eli ei haittaa että hävisin".

Kaikista pahinta mun mielestä on just se, että sä annat kaikkes jonkun asian eteen, mutta sitten se ei riitäkkään. Kun sä tsemppaat ja taistelet ja teet kaiken mitä voit. Tavallaan annat itestäs ihan kaiken mitä on annettavaa. Ja sitten tuleekin iso pettymys.

Eilen kuitenkin se pahin juttu oli myös se paras! Mulle suurin ongelma on ollut juuri se taisteleminen ja se voittamisen halu. Ja eilen mulla oli se. Ihan sama, vaikka se ei riittänyt tällä kertaa, pääasia että mä osaan taistella vieläkin. Pettymyskin menee ohi aina jossain vaiheessa, ei se oo ikuista. Ja sitä paitsi, jos mä pelaan hyvin, annan kaikkeni ja teen parhaani, niin miten mä voisin olla vihanen itelleni tai tosi pettynyt?

Eli siis, nyt vaan hymyilen ja päätän, että ens kerralla on parempi tuuri vikoissakin pisteissä! Niin, ja lähen tietenkin shoppailemaan. :D Huomenna lähdenkin takasin Tanskaan, vietän muutaman päivän siellä ja sitten vihdoin kotiin! :)

2 kommenttia:

  1. löytyihän se sieltä, se pieni peto, joka halajaa voittoa - ja nauttii kilpailusta :-) Oli vähän aikaa piilossa, tai muuten vain ujosteli, mutta on taas voimissaan. Ei muuta kuin tsempillä kohti uusia kisoja, tyttäreni - sinä pärjäät kyllä!

    VastaaPoista