perjantai 6. syyskuuta 2013

Home is where my heart is

Hupsista, puoltoista viikkoa hurahtikin hirmu nopeesti! Oon onnistunut olemaan tosi kiireinen ja bloggailukin on jäänyt, mutta en soimaa itseäni, koska halusinkin nauttia joka hetkestä kotona. Mulle oli tärkeää ehtiä näkemään paljon kavereita, treenata hyvin, viettää aikaa perheen kanssa ja katsoa montamonta jaksoa Suurinta Pudottajaa digiboxin tallennetut-kansion uumenista. Muuten oon tyytyväinen, mutta tällä hetkellä mietin vaan, että mihin jäi mun kauan odotetut Suurin Pudottaja -hetket??! No, kaipa ne oottaa sitten seuraavaan kertaan. :)

 Tänään onkin siis aika taas napata kimpsut ja kampsut mukaan ja matkata kohti Tanskaa. On tosi kivaa lähteä ja vähän oon jo ikävöinytkin mun Tanska-elämää. Vaikka mä vietinkin siellä vasta kolme viikkoa, ehdin tutustua jo moneen uuteen ja kivaan ihmiseen sekä tottua siihen elämän rytmiin ja niihin treeneihin. Ilomielin palaankin nyt sitten niihin piireihin. :)

Kuitenkin mä oon nauttinut ihan joka hetkestä kotona. Vaikka uusiin ihmisiin tutustuminen on yksi parhaimmista asioista Tanskassa tähän mennessä, tuo se tullessaan myös tavallaan ehkä vähän stressiä. Tää nyt on asia, josta en millään osaa kirjoittaa kuulostamatta joko
  • tyhjäpäiseltä idiootilta: "niiiiin monta poikaa kirjottaa mulle fbssä et mä en siis kestä!!11"
  • ylimieliseltä: "siis mulla on niin monta uutta kaverii ja oon niin suosittu et tää on ihan kamalaa!"
  • tunteettomalta: "saan keskimäärin kolme viestiä päivässä, mutten jaksa vastata niihinkään koska haluun vaan treenata"
Sen mä kuitenkin oon ymmärtänyt entistäkin paremmin, että huolimatta siitä, kuinka monta uutta tuttavuutta Tanskassa saankaan ja kuinka monelle ihmiselle chättäänkään, on mun elämän tärkeimmät ihmiset ainakin vielä tällä hetkellä jossain ihan muualla. Täällä Suomessa on niin helppo olla. Kaikki on tuttua, ei tartte sitä pientä lisätsemppiä joka tilanteessa ja tiedän, että mulla on aina rakkaat ja luotettavat ihmiset lähellä.

Tähän loppuun muutamia kivoja Suomi-hetkiä tältä ja viime viikolta:
Isoveikka täytti vuosia ja lahjaks se sai multa saksalaista teetä :D
Kalastelin mökillä keskellä järveä kaukana kaikesta muusta :) (ps. pelastusliivi ei ole iso, mä vaan pullistin vähän masua!)
Tyttöjen saunailta, superhyvää ruokaa ja ehkä ihan vähän juoruilua :p
Liine teki jälkkäriks ihan liian hyvää omena-kaura-paistosta ja mä olin ihan ähky x)
Kirjastosta sain hankittua pari oppikirjaa ja kohta alkaa uus kieli sujua! ;) Eka fiilis tota CD:tä kuunnellessa ei kyllä tosin ollut mikään "Ja, tak!" vaan ennemminkin "hell no!!!"
Toisen ähkyn sain aikaan kiinalaisessa Kapen kanssa!
Löysin myös kauluspaidan ja kivan kameralelun Seppälästä. Molemmat tosin jäi sinne, koska Miikka sano että oon nolo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti