maanantai 7. lokakuuta 2013

Joukkuematsi- ja sähläpäivä

Moi!

Flunssa alkaa olla hiljalleen selätetty ja treenit jatkuu. Lauantaina kävin tosin jo pelaamassa joukkuematsin, vaikka olo olikin aikalailla 62,5 prosenttisesti terve eli ei kovin hyvä. Tuntu että olin aivan pihalla kaikesta, mutta mitäpä sitä muutakaan voi odottaa kun on 4 päivää maannut sängyn pohjalla... Koko päivä menikin aikalailla sählätessä ja joka asia meni vähän niinkun "sinnepäin".

Aamulla heräsin tunnin liian aikasin ja tylsyyksissäni join vahingossa ihan liikaa teetä. Sitten lähdin hyvissä ajoin kävelemään junalle, mutta puolessa välissä matkaa huomasin että pelikengät unohtu ja juoksuksihan se sitten meni. Lopulta ehdin kuitenkin junaan ja 3,5 tuntia, kaksi junan vaihtoa ja monen monta vessareissua (ps. en ikinä enää juo niin paljon teetä kerralla!) myöhemmin olin jossain toisella puolella Tanskaa. Perillä kerroin mun joukkueelle ylpeänä, että löysin kolme kertaa oikeaan junaan ja ne totesi kannustavasti että "aika ihme, että oot tässä nyt".

Ikast oli pieni ja söpö kaupunki, tykkäsin kovasti! :)
Itse peli meni kuitenkin mun osalta erittäin hyvin! Voitin oman kaksarini melko helposti ja pelasin niin hyvin, että ihmettelen edelleenkin miten se on edes mahdollista siinä kunnossa ja sairastelun jälkeen. Harmi vaan, että meidän joukkue hävisi taas aivan pystyyn, 2-11... Yhteishenki on hakusessa ja kannustusta kaipaisi enemmän, toivon kovasti että tilanne paranee tässä kauden kuluessa!

Mun sähellykset kuitenkin jatkui heti mun kaksinpelin jälkeen. Olo oli aika hirveä ja hikoilin kuin pieni possu! Valmentaja kehui kovasti, että hyvin meni ja mun vastaus oli kauhea yskäkohtaus. :D Heikotti, mutta onneksi olin aamulla laittanut eväät ja palautusjuoman valmiiksi....harmi vaan että ne oli keittiön pöydällä kotona.

Matsin jälkeen sain vihdoin ruokaa ja voin kertoa, että toi salaatti ja tuore patonki maistu aika hyvälle siinä vaiheessa!
Pitkän paluumatkan jälkeen pääsin lopulta takaisin tänne Odenseen, sanoin valmentajalle että "moi, tulin takasin ja selvisin hienosti reissusta!". Ja arvatkaa mikä oli vastaus? "Wow, hienoa että selvisit, ootin koko ajan soittoa että oot eksyny." Että näin, oon tunnettu täällä 16-vuotiaan näkösenä blondina. :)
Ai miten niin näytän muka nuorelta??

 Ps. Ei tää tänäänkään paljon paremmin suju.. Leikkasin just isolla ja super terävällä veitsellä sormeen, meni syvälle ja verta tuli niin pirusti! Miks aina mulle sattuu ja tapahtuu??

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti