perjantai 25. lokakuuta 2013

Pikakuulumiset lentokentältä

Moi! 

Nyt on venähtänyt postaustauko jo ihan liian pitkäksi, mikä harmittaa kovasti... Oon viettänyt viimeiset 10 päivää Suomessa ja kiitänyt pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Halusin nähdä mahdollisimman montaa kaveria ja tietysti treenata paljon ja hyvin, joten bloggailu ja muu chillailu jäi aika vähälle. Jotain varmaan kertoo sekin, että en tätä mun rakasta läppäriäni ehtinyt edes avata viiteen päivään! Se on varmaan ennätys mulle ilman konetta. Huh :D


Nyt kuitenkin koitti pieni rento hetki täällä lentokentällä, joten päätin kertoa pikakuulumiset. Ne menee suunnilleen näin:
  • Oli ihanaa käydä kotona ja nähdä rakkaita!
  • On ollut vähän liian kiire, mutta se on kai oma vika.
  • Oon tosi iloisena menossa takaisin Tanskaan!
  • Keskiviikkona venähti takareisi/pakara, mikä stressaa ja ei naurata, koska huomenna on team match ja joudun varmaan soittamaan tästä pian valmentajalle ja kertomaan että nyt kävi näin ja en ehkä ookkaan pelikunnossa...
Siinäpä varmaan tärkeimmät, jos oikein pikaisesti haluaa kertoa. :)

Palailen pian kunnon postausten kanssa, kunhan aikaa taas on. Tanskassa mulla onneksi on ehkä vähän väljempi aikataulu. Mulla löytyy nyt kamerasta paljon kuvia, reseptiohjetta olisi mielessä ja ehkä jopa videomateriaaliakin saattaa putkahtaa kunhan vain löydän aikaa sen editoimiseen!


Nyt sanon, että heihei Suomi taas hetkeksi ja meen tervehtimään lentokoneen penkkiä ja todennäköisesti myös Nukkumattia! :) Palaan pianpian kirjottelemaan, juttuja kyllä riittää!

4 kommenttia:

  1. Morjen Ari oon tääs jonkin aiakaa seuraillu Blogia ja hauska ja mielenkiintoinen on kiitti siitä! No ajttelin sulta kysäistä että miten sun mielestä Tanskalainen valmennus eroaa Suomalaisesta valmentamisesta? Olen kyllä itse ollut yhdellä Lennartin valmennuskurssilla Suomessa mutta eipä siinä tullut mietittyä tuollaisa asiota kun keskityin itse kurssin aiheeseen siellä =D mutta ajattelin että sulta olisi hyvä kysyä kun siellä tanskassa treenaat! Tsemiä treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiitos, tosi kiva kuulla että tykkäät:)
      Ainakin sen olen oppinut, että pitää itse ajatella tosi paljon! Aina kysytään, että miltä tuntuu ja mitä itse olet mieltä eikä vaan sanota heti että tee näin ja näin. Tällä tavalla kysellen kyllä toimii jo jotkut valmentajat Suomessakin, mikä on hyvä juttu mun mielestä.

      Toinen juttu, missä tota omaa ajattelua korostetaan täällä, on se että muille saa ja PITÄÄ antaa palautetta. Jos treenikaverin tekemisessä tai tekniikassa on jotain häikkää, pitää siitä sanoa ja sitten yhdessä on kiva spekuloida mitä voisi parantaa. Suomessa tää ei mun mielestä oikein toimi, ihmiset vaan hermostuu jos joku muu kuin valmentaja yrittää neuvoa.

      Myös sellanen asiantuntevuus ja osaamisen taso on täällä mun mielestä parempi. Tai ehkä Lennart vaan on niin hyvä:) Mutta ohjeet, joita siltä saa on aina ihan huippuja. Se osaa löytää aina jonkun pienen korjattavan jutun mitä en olis ikinä osannut edes ajatella ja antaa hyviä ohjeita sen korjaamiseen. Esim perus ylälyönnissä tiesin kyllä että mun vasen käsi jää ylös lyönnin tielle ja siksi yläkroppa ei kierry, mutta en osannut muuttaa sitä. Sitten sain helpon konkreettisen ohjeen miettiä että löisin itteäni mahaan sillä kädellä ja johan alko sujua. Tällaset pienet ohjeet on niin hyviä sen sijaan että sanottaisiin vaan että "no kierrä nyt sitä yläkroppaa!!".

      oho, tulipas tekstiä taas, mutta toivottavasti osasin jotain fiksua sanoa :)

      Poista
    2. Kiitti vastauksesta! Toi itsepohdiskelu kuullostaa ihan toimivalta oon siihen joskus täällä Suomessa törmänny mutta tosiaan aika vähän sitä täällä harrastellaan... veikkaan että sitä keskittyy paljon enemmän omaan tekemiseensä kentällä kun pohtii itsekkin että "mikähän tossa lyönnissä meni vikaan" ... sit pitäis vielä kysyä susta ittestäs pelaajana että kummassa uskot itteläs olevan nyt tällähetkellä enemmän treenattavaa: omissa ajatuksissa vai tekniikassa ja kentälllä puuhastelussa? =)

      Poista
    3. Niinhän se vähän on, mutta uskon kyllä että Suomessakin kehitytään koko ajan tossa asiassa :)

      hmm.. no kummassakin asiassa on tietenkin aina kehitettävää, koskaan ei ole "valmis" pelaaja. Mutta ehkä just nyt tällä hetkellä pelit on jäänyt enemmän tosta henkisestä puolesta kiinni. Eli ehkä sen puolen valitsisin nyt, mutta ehkä jo parin kuukauden päästä asiat onkin toisinpäin. :)

      Poista