keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kovaa treeniä ja joululaulukoti-ikävää

Muutama viikko sitten pelasin Unkarissa tämän syksyn viimeisen kisani. Koska seuraava kisa on vasta tammikuussa, on nyt hyvä aika pienelle peruskuntokaudelle. Käytännössä tämä siis tarkoittaa paljon raskaita lajitreenejä ja myös vähän erilaista punttiohjelmaa. Tämän hetken viikko-ohjelmaan sisältyy muun muassa viivajuoksu- ja jalkatyötreeni kaksi kertaa viikossa, kova multitreeni (se joka oli tällä videolla!) kaksi kertaa viikossa, kolme punttitreeniä, paljon peliä ja taktisia pelejä, paljon yhden pallon pelinomaisia treenejä ja 2vs1-treenejä sekä painomailatreenejä.

Olen aina nauttinut kovaa treenamisesta ja pyrin aina puskemaan itseäni jaksamisen äärirajoille - joskus jopa liikaakin niinkuin ylikunto viime vuonna opetti. Kirjoittelin joskus muutama kuukausi sitten siitä, miten ylikunto jätti pelkoja ja miten pelkään väsymystä ja sitä etten enää palaudukkaan. Nyt mä voin vihdoin sanoa, että kaikki alkaa olla siltä osin hyvin. Vaikka nämä kaksi ja puoli viikkoa on olleet super raskaita, ei mua silti pelota tai ahdista ollenkaan. Oon enimmäkseen vaan tyytyväinen, vaikka jalat on niin kipeenä, että vessanpöntölle istuminenkin on tuskaa. Ennen kaikkea mä osaan nauttia lepopäivistä ja mä tunnen palautuvani.

Viime viikon loppupuoli oli rehellisesti sanottuna melkoista taistelua niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella. Joka treenissä kun on annettava kaikkensa, niin kyllähän se kroppa jossain vaiheessa alkaa olla melkoisen finito. Ke-to välisenä yönä heräsin kello 1.46 ja luulin, että oli aamu. Mietin että jopas nyt väsyttää mutta ei auta, treeneihinhän tästä on lähdettävä. Puin treenivaatteet päälle, lähdin aamupalalle ja sitten näin kellon seinällä. Onneksi pääsin siis vielä muutamaksi tunniksi takaisin lämpimään sänkyyn ja aamulla olikin sitten jo treenivaatteet valmiina päällä. :D

Tottakai tollaset jutut vaan naurattaa jälkeenpäin, mutta kyllä ne jotain kertoo myös kropan stressitasosta. Enkä tarkoita nyt henkistä stressiä, vaan kropan jaksamista ja sitä miten kova treeni vaikuttaa fyysisesti. Mulle ainakin käy niin, että alan käydä ensin ylikierroksilla juuri tolla tavalla, minkä jälkeen seuraa sitten zombi-vaihe, eli totaalinen väsymys, jos en lepää. Onneksi viikonloppuna sai vähän levätäkin, nukkua pitkään, syödä hyvin ja nauttia leffailloista tyttöjen kanssa. :)

Vaikka lauantaina vietetyn lepopäivän jälkeen olin taas virtaa täynnä, alkaa nyt pikkuhiljaa väsyttää. Myönnän täysin avoimesti, että odotan kovasti lauantaita, jolloin lennän pitkästä aikaa kotikotiin Suomeen muutamaksi päiväksi. Juuri nyt tuntuu, että en aio tehdä muuta kuin nukkua. No okei, ehkä syödä ja katsoa telkkaria. :D Ehkä mä kuitenkin jotain muutakin kivaa kotona keksin loppujen lopuksi. Esimerkiksi kovia treenejähän voi (=täytyy) jatkaa sielläkin...

Yks kamala asia on se, että näytän nykyään ihan liian usein tältä!
Tai tältä... (ja samanlaiset sukatkin melkeen taas löyty)
Tai tältä... (Teko)syy on mukavuudenhalu ja väsymys, oivoi mua!
Ja ihan liian harvoin näytän edes tältä...
Kerran viikossa kun on syy meikata niin sitten pitää ottaa kuva joka peilistä :D
Uusin Hunger Games -leffa oli HY-VÄ!
Niiiiin hyvää chicken tikka masalaa ja kakkuakin meillä oli jälkkäriks. Tyttöjen illat on parhaita! :)
Tein lapaset yhelle kaverille (kahdessa päivässä!), koska kuulemma nää on niin hauskannäkösiä ja niin suomalaisia :D

PS. Jos joku muukin kotoa kaukana oleva on joskus väsynyt ja tuntee pientä koti-ikävää, niin mulla on hyvä vinkki! Tee jotain muuta kuin kuuntele joululauluja, ainakaan niitä vähän surullisia niinku "So This Is Christmas". Mä nimittäin testasin tänään ja voi että miten kivalta nyt tuntuu päästä lauantaina kotikotiin! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti