perjantai 28. helmikuuta 2014

Top150!

Moi :)

Kuten edellisessä postauksessa jo kerroinkin, saavutin mä tällä viikolla yhden mulle tärkeän tavoitteen. Eilen julkaistulla maailmanlistalla olin nimittäin ensimmäistä kertaa top 150 joukossa, sijalla 141! Joku ei ehkä pidä minään, mutta mulle se oli yksi tän kauden tärkeimmistä tavoitteista. Kauden alusta on sitä paitsi noustu nyt jo noin 100 pykälän verran ja vuoden takaiseen jos vertaa, niin lähes 150 sijaa olen kivunnut ylöspäin. Suunta tulee varmasti jatkumaan samana, kunhan saan vielä pari kisaa tälle keväälle ja ne täydet kymmenen kisaa sinne rankingiin. Nyt mulla on siellä vasta yhdeksän kisaa ja kymmenen parastahan siis lasketaan mukaan. Kauden loppuun mennessä pitäisi näin ollen olla varmasti sijoitus reilusti 150 parhaan joukossa ja sitä kautta se tavoite täytetty. Hyvä minä :))


Mutta kuten se aina tuppaa jostain syystä menemään, niin ei hyvää ilman jotain vähän huonoakin... Toissa päivänä marssi korealainen nukkearmeija paikalle ja pisti koko mun pienen maailmani täysin sekaisin. Kuulostaa näin sanottuna vaarallisemmalta kuin se oikeasti onkaan, koska kyseessä ei ole oikea armeija eikä edes nuket, vaan joukko korealaisia pelaajia, jotka treenaavat täällä ja osallistuvat viikonloppuna täällä pelattavaan kisaan. Ja joo, nukkearmeija oli siis ehkä aika ilkeä nimitys, mutta näkisittepä oikeesti niin ymmärtäisitte ihan varmasti! Niillä on selkeesti kaikilla sama kampaaja, stylisti, valmentaja ja elämäntapakouluttaja tai joku muu sälli, joka käskee käyttäytymään ihan samalla tavalla kuin kaikki muut. Sama ääni, sama "hai"-huuto, sama lyöntitekniikka ja jopa sama kävelytyyli. Ei huh huh.

Minä ja Bamse lauantain joukkuematsissa :)
Eilen sitten pelattiin "semi official" joukkuematsi korealaisia vastaan ja siitähän ei seurannut mitään hyvää. Mä pääsin pelaamaan toista kaksinpeliä pientä, kiukkuista ja hyvinhyvin kummallista korean tyttöä vastaan. Viime lauantain joukkuematsissa Randersissa luulin nolanneeni itseni, kun yritin jättää ottamatta metri kaupalla ulos leijuvaa palloa ja se putosikin mun päähän, mutta kyllä tää oli nyt jotain paljon pahempaa. Kolmannessa erässä yli tunnin pelin jälkeen menin jostain syystä ihan paniikkiin. Pieni halli, ihan liikaa ihmisiä ja joka puolelta kuului samalla äänellä korealaisten "hai". Tuntui, että seinät kaatuu päälle enkä pääse karkuun. Tärisin ja hengittäminen oli vaikeaa, mutta pelasin silti urheasti. Mitään en kolmannesta erästä oikeastaan edes muista, mutta sen muistan, että pelin jälkeen pakenin ulos hengittämään. Onneksi ihmiset on uskomattoman kivoja ja kuulemma tääkin mun hölmöily oli ihan okei eikä tarvitse hävetä. Häpesin silti ja häpeän yhä. :D

Muuten tän viikon treenit on mennyt oikein hyvin ja väsymys on taas suuren suuri. Tämä aamu oli kyllä taas pahin pohjanoteeraus hetkeen, mutta urheasti taistelin itseni ylös ja aamutreeneihin. Treenasinkin vieläpä tosi hyvin!
Perus perjantaiaamu kun viikon kovat treenit paistaa HIEMAN naamasta...

Tavallisesti pyhitän mun lauantait nukkumiselle ja kavereiden kanssa chillailulle, mutta huomenna on asiat toisin. Pelaan nimittäin Odense Classic -kisassa täällä, mistä olen yllättävän innoissani! Nyt kuitenkin täytyy ladata akkuja eli nukkua, nukkua ja nukkua. Palailen sitten kertomaan kisafiiliksiä viikonlopun jälkeen. :)

Kivaa viikonloppua kaikille! :)

4 kommenttia:

  1. Aikamoinen kiipijä oot jos vertaa noihi muihin listal olevii, PEUKKUU :D ja kom snart välil tänne Suomeenki, kevät on jo kuule pitkällä (jos et vaikka vielä tiennyt ;D)

    Plöp plöp lörölöö, Siiri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jeg kommer snart fordi jeg savner dig! Tai no en ihan vielä pääse tulemaan harmi vaan mut alle neljä viikkoo anyway :)) Oi ihanaa kevät on ihan paras ja aurinko B)

      Poista
  2. Sun blogis on kyllä mukavaa luettavaa. Entisenä ÖIF:iläisenä mukava lukea kuinka samoista reeneistä on ponnistettu maailmalle. Aloitin itse taas tauon jälkeen sulkapalloilun ja haluaisinkin kysyä sun oheisharjoittelusta. Itsellä ainakin huomaan, että lihaskuntoharjoittelua pitäisi tehdä huomattavasti enemmän. Tämä kostautuu mm. mailakäden kipuiluna kisojen ja muiden rankkojen treenikertojen jälkeen, jopa niin pahasti että välillä pitää pitää jopa viikko taukoa peleistä.

    Nyt olisikin tarkoitus ruveta käymään enemmän puntilla vahvistamassa lihaskuntoa jotta säilyisi vammoitta ja voisi keskittyä pelaamiseen. Olisikin kiva nähdä postausta sun treeneistä kentän ulkopuolella ja esimerkkiä mm. sulkapalloilijalle sopivasta saliohjelmasta.

    Tsemppiä peleihin!

    - Toni Vahevaara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset :) Mä muistankin sut niiltä ajoilta kun olin vielä ihan mini, kiva että kommentoit!

      Jep oheisharjoittelu, erityisesti punttitreeni ja erilaiset huoltavat, on mun mielestä tosi tärkeitä. Sain toisenkin pyynnön samasta aiheesta ihan pari päivää sitten, joten kirjoittelen siis pian punttipostausta. :)

      Poista