keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Epätäydellisen urheilijan tunnustukset

1. Taannun toisinaan viisivuotiaan mököttävän räkänokan tasolle tiukan tappion jälkeen. Esimerkiksi viime syksynä Irlannin kisassa olin niin pettynyt, surullinen ja vihainen hävityn pelin jälkeen, että en suostunut syömään muuta kuin palan leipää sinä iltana. Luulisi tajuavan, että jos lämmittelee hyvin, pelaa lähes tunnin kovan matsin ja jättää syömättä sen jälkeen, niin ei siitä mitään hyvää seuraa. No eipä sitä pikku kiukussa ajattele ja seuraavana aamuna sängystä noustessa meinasi sitten jalat lähteä alta. Mutta onneksi selvisin aamupalalle asti. Vähän hoiperrellen tosin.


2. Syön usein kolmekin päivää putkeen samaa ruokaa, koska on helpompaa ja halvempaa tehdä paljon kerralla. Valitan siitä aina ja sanon, että "siis oikeesti yhyy en kestä enää syödä tota chili con carnea tänäänkin!". Oikeasti olen kuitenkin salaa tyytyväinen siitä, ettei tarvitse kokata tänäänkään.


3. Punttitreeniä tehdessäni en tykkää kuunnella musiikkia napit korvilla, mutta Suomessa ollessani yksin puntilla pidän usein kuitenkin napit korvilla. Ihan vain siksi, etten halua puhua kesken treenin kenellekään. Varsinkaan niille punttijunteille, joiden kanssa keskustelut menee aina suunnilleen näin:
"Moi, mikä sun nimi on? Käytkö usein täällä?"
"Ööö... Jenna! Joo."
"No ajattelinkin että käyt kun nostelet noin isoja painoja ;) missäs päin asut?"
"Öhhmm... Oulussa!"
"Oho, mites sä käyt täällä niin usein sitten?"
"Hehe joo ois pitäny vissiin heittää joku toinen kaupunki vähän lähempää..."

 4. Toinen punttitreeniin liittyvä tunnustus on se, että yksin puntilla ollessani minuun iskee toisinaan laiskuus. Homma menee haaveiluksi, tauot venyy ja vikat toistot ei nouse millään ilman jonkun tsemppausta. Ja jos olen ainut koko salilla, niin sitten on ne peilit. Tiiättekö sen tunteen, kun tekis mieli kaivaa kännykkä laukusta, ottaa pari selfietä ja instaspämmätä! Niin no, onneks en ole usein yksin puntilla.


5. Vihaan aikaisia aamutreenejä. Vihaan heräämistä. Vihaan lämpimästä sängystä nousemista. Vihaan treenivaatteiden pukemista puoli tokkurassa. Vihaan omaa hitauttani aamulla. Vihaan sitä, että aina tulee kiire hallille vaikka kuinka ajoissa heräisin. Ja kaikista eniten VIHAAN niitä 12 ensimmäistä juoksuaskelta lämmittelyssä. Mutta niiden jälkeen peli on jo menetetty, mä olen herännyt ja saanut itseni liikkeelle, joten vihaamisen voi onneksi lopettaa saman tien.

6. Omien matsien videoiminen ja katsominen on todella hyödyllistä. Se on kuitenkin jotain, mistä en tykkää ollenkaan. Muutaman pallorallin verran pystyn analysoimaan hyvin, minkä jälkeen huomaan jotain nolon näköistä itsessäni ja keskittyminen pelin taktiseen puoleen hajoaa täysin.

7. En osaa hallita käytöstapojani kesken kovan treenin. Jos joku pahalla hyytymisen hetkellä pilaa mun treenin pelleilemällä tai sanoo jotain negatiivista, ärähdän saman tien. Tästä olen tosin opetellut jo aika hyvin pois. Tänään kuitenkin treenikaveri sparrasi mua naureskellen ja jutellen samalla, joten kysyin vähän vähemmän kohteliaasti: "Can you shut up?" Tsekkipoika tais vähän pelästyä, kun se hiljeni niin tehokkaasti. Vaikka treenin laatu paranikin kaikkien osalta ainakin 250%, pyysin kuitenkin jälkeenpäin varmaan tuhat kertaa itku silmässä anteeksi. Olin ihan oikeassa, mutta olishan sen nätimminkin voinut ehkä ilmaista. :D


8. En kestä ollenkaan, jos joku kannustaa mua hävityn pisteen jälkeen huutamalla "camooooon". Flippaan ihan täysin. Tiedostan kyllä, ettei se sen huutajan vika ole missään nimessä, vaan vika on mun omassa päässä. Silti en vaan kestä, jos tiukassa matsissa annan kaikkeni ja taistelen kuin pieni eläin ja sitten katsomosta kuuluu väsähtänyt "camoooon". Rehellisesti sanottuna tekisi mieli heittää mailat menemään, polkea jalkaa kuin pikkulapsi ja huutaa takaisin että "no joojoo, etkö sä nää että mä yritän, sori että oon näin huono!!!". :D

9. Ja entäs sitten nämä tämän postauksen kuvat? Viimeinen tunnustus on se, että joskus keskittyminen saattaa treenissä herpaantua ja homma lähteä lapasesta. Mutta hei, näissä ideana oli oikeasti alunperin se, että Monika tarvitsi sponsoria varten edustavan kuvan. Sellaista ei saatu aikaiseksi, mutta paljon muuta kyllä sitten saatiin. Ja ne versiot, joissa seistään käsillä ilman paitaa, jää arkistojen kätköihin ikuisiksi ajoiksi. :D

2 kommenttia:

  1. "Tänään kuitenkin treenikaveri sparrasi mua naureskellen ja jutellen samalla, joten kysyin vähän vähemmän kohteliaasti: "Can you shut up?" Tsekkipoika tais vähän pelästyä, kun se hiljeni niin tehokkaasti."

    Noniin, hyvä! Muista vielä se evil eye- lookki! Täst on hyvä jatkaa harjottelua :D 2016 Riossa nähdäänkin Airi "the Mean Machine" Mikkelä.

    Itehän söisin chili con carnee päivittäin, sen verran herkkua on nams... ja tuo lentoon lähtökuvahan on ihan mainio, se vaan kehyksiin ja sponsorille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, kovaa vauhtia oon matkalla pahikseksi! :D

      Chili con carnesta on kyllä tullut munkin yksi lemppareista ja sen tekeminenkin on yllättävän kivaa! Noh, täytynee harkita vielä ton kuvan kanssa.. :D

      Poista