keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Lentokenttähöpinöitä - off to the Netherlands

Hejsan!

Taas on aika uudelle reissulle, istuskelen juuri lentokentällä ja odottelen, että mut päästettäisiin koneeseen joka vie mut kohti Amsterdamia. Suuntana siis on Hollanti ja Dutch International –kisa. Mulla alkaa pelit vasta perjantaina, joten huominen on aikaa chillailla. En kuitenkaan löytänyt järkeviä lentoja huomiselle, joten matkustelenkin jo tänään. Pieni chillailu huomenna on kuitenkin varmaan todella hyvä idea, koska kropassa ja päässä on ehkä havaittavissa pientä väsymystä.

Maisemakuva sopivasti aiheen vierestä, mut kun Odensessa nyt vaan on niin nättiä aina välillä kun ei sada! :D
Eilen illalla reaktioyhtälö pieni epäonnistuminen + iso väsymys aiheutti pientä valmentajalle inisemistä, muutaman "mut kun"-alkuisen (tai siis "no but really"-alkuisen) lauseen ja lopulta osasin onneksi jo nauraa itselleni. Näin se suunnilleen taas kerran meni:


”Ei tästä tuu yhtään mitään oikeesti mulla on ihan hirvee fiilis!”
Äläs nyt, oot treenannu kovaa, oot väsynyt ja tarvitset vain pitkät unet.
”Mut kun en voi olla väsyny ku oon vaan nukkunu ja syöny! Oon treenannukki ihan huonosti!”
Sä oot treenannu 2-3 kertaa päivässä, kyllä se voi väsyttää.
”Mut kun oon treenannu ihan sairaan huonosti jo monta viikkoa. Enkä saa mitään tehtyä, en osaa mitään, oon ihan laiska ja saamaton ja tuntuu että oon tosi huonossa kunnossa!”
Muistatko kun juoksit perjantaina 9 x 400m? Mitkä oli ajat? Olitko huonossa kunnossa?
”Mut kun se oli sillon…”
Niin se oli neljä päivää sitten.
”Mut kun mulla kävi vaan tuuri sillon, en mä oikeesti oo hyvässä kunnossa!”
No eiköhän sulla käy tuuri sitten kisoissakin.
”Mut kun oon ihan huono ihminen ja laiska ja tyhmä ja läski!”
Jepjep, meehän nyt vaan kiltisti nukkumaan, jookos?

Näitä omia pohjanoteerauksiaan on niin hauskaa miettiä jälkeenpäin. Enhän mä nyt tosissani noin itestäni ajattele. Ne on vaan niitä heikkoja väsymyksen hetkiä, kun kisatkin jännittää ja meinaa alkaa stressata. Onneksi näitä tapahtuu kaikille aina silloin tällöin eikä se ole vaarallista, kunhan niistä vain osaa päästä yli. On ihan okei, että väsyttää välillä ja kisat jännittää. On myös okei, että kahden kovan treenin lisäksi ei jaksa aina tehdä muuta kuin vain olla. Eikä sekään ole noloa, että sähköposteihin ja facebook-viesteihin ei vaan aina jaksa näpytellä sitä vastausta sillä samalla sekunnilla kuin ne lukee.


Tänään on tietenkin fiilis jo ihan eri kuin eilen illalla. Aamutreenit meni kivasti, aurinko paistaa ja junalle kävellessä oli pakko avata takkia, ettei sulanut lämpöön. Hihittelinkin yksikseni omaa nokkeluuttani taas, kun tajusin lähteväni kisareissulle ihan takki auki. Omat vitsithän on niitä parhaita, eiks niin? :D

Nyt kuitenkin valmistaudun lähtemään lennolle (=pikku päiväunille)! Palailen kisafiilisten kera loppuviikosta, mutta jos kiinnostaa, niin kisan tulokset ja aikataulut löytyvät TÄÄLTÄ :)


Ps. Tiedän tunkevani tätä nyt joka paikasta ja se tuntuu kyllä typerältä, mutta... Mun tämän viikon ykkösfani TeamUpissa voittaa mun tekemät lapaset tai villasukat! Käykää siis fanittamassa mua TÄÄLLÄ :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti