maanantai 21. huhtikuuta 2014

Mutta se ei ole niiden makaroonien vika.

Sulkapallon yksi typerimmistä puolista on se, että välillä sun on vaan pakko matkustaa kauas, pelata yksi matsi, hävitä se ja matkustaa taas pitkä matka takaisin kotiin. Hävityn matsin jälkeen sä istut yksin hiljaa ja mietit, että mitä järkeä tässäkin taas oli. Parhaassa tapauksessa sun päähän putkahtaa kuitenkin toivon pilkahdus - "mikä ei tapa, vahvistaa". Todennäköisempää on tosin se, että sitä pilkahdusta ei ikinä tule, näet pelkkää mustaa ja mietit että "mikä ei tapa, voi silti suututtaa". Parin päivän päästä sä kuitenkin jo innoissasi suunnittelet seuraavaa kisareissua varmana siitä, että tällä kertaa sä kyllä pärjäät.

Tässä oli siis mun elämäntarinani tiivistettynä. Seuraavaksi voinkin sujuvasti siirtyä aiheeseen nimeltä Dutch International. Se on nimittäin loistava esimerkki tästä kyseisestä tapahtumaketjusta.

Hollannin reissu on siis takana ja fiilikset vähän vaisut. Ei mennyt niin hyvin kuin toivoin, ei edes lähelle. Tappio tuli jo ensimmäisellä kierroksella tiukassa kolmieräisessä matsissa 22-20, 13-21 ja 14-21. Vastustaja pääsi lopulta finaaliin asti eli en mä kai huonosti pelannut ja huonolle pelaajalle en hävinnyt. Mutta kyllä harmitti hävitä, turhautti ajatella sitä rahamäärää mikä tohonkin reissuun meni "ihan hukkaan", suututti tuomarin tekemät virheet ja kaikista eniten potutti se, että päästin itseni hermostumaan tuomarin typeryydelle. Ei kyllä paljoa pilkahdellut toivo eikä mikään muukaan valo mielessä sen matsin jälkeen.

Ihan rehellisesti sanottuna nyt huvittaisi kaikista eniten maata koko päivä (tai viikko) sängyssä, katsoa telkkaria ja popsia suklaata. Ei kiinnostaisi treenata ja tuntuu, etten kuitenkaan tee mitään oikein. Tekee oikeasti mieli kiukutella kaikesta ja kaikille - jopa makarooneille, jos ne vahingossa kiehuu liian kauan ja kypsyy löllöiksi. Mutta mulla on vaan kaksi vaihtoehtoa: joko mä makaan sängyssä ja syön sitä suklaata tai sitten mä vaan yksinkertaisesti lopetan valittamisen ja kiukuttelun ja teen taas kovasti töitä. Ei kai se nyt niiden makaroonien vika ole, jos ne hengaa siellä vedessä liian kauan. Mä se olen ihan itse, jonka pitää jotakin tehdä asioiden eteen. Jos joku on pielessä, MUN pitää korjata se eikä valittaa muille. Siksipä päätin tänään aamulla herätä ja vain jatkaa kovaa duunia ja vaikka tää onkin raskas vaihtoehto, niin on se varmasti sen kaiken arvoinen vielä jossakin vaiheessa.


Mahtui Hollannin reissuun onneksi myös kivoja hetkiä. Äiti oli mukana tuomarin hommissa ja käytiin shoppailemassa ja meren rannalla kävelemässä. Shoppailureissulta en tosin huolinut yhtään mitään, koska siinä vaiheessa olin vielä "et varmasti osta mulle mitään, mä en oo ansainnut mitään, koska hävisin ja oon ihan huono"-moodissa. :D Rannalta kuitenkin sain muutaman kivan kuvan, niiden ottamiseen ei onneksi mun taso sulkapalloilijana vaikuttanut yhtä radikaalisti kuin shoppailuun.

Toinen kiva juttu oli eilinen roadtrip! Lahjoitin avokätisesti mun paluumatkan lentolipun Nannalle, että sen ei tarvinnut hätäillä EM-kisoihin ehtimisestä tai maksaa maltaita uudesta lennosta. Itse sitten istuskelin autossa melkein 8h tanskalaistyttöjen kanssa ja huristeltiin maita pitkin takaisin kotiin. Matka oli kuitenkin tosi kiva ja vaikka peppu puutuikin aika tehokkaasti, niin ei mua harmita lennosta luopuminen ollenkaan. :)

Mutta nyt siis on aika keskittyä taas kunnolla kaikkeen tekemiseen. Fiilis saa olla välillä vähän alavireinen, mutta siitä pitää päästä yli pian. Seuraavaan kisaan on aikaa kaksi ja puoli viikkoa, mikä ei ole pitkä aika, mutta sen ajan mä teen kaiken niin hyvin kuin pystyn! Sitten mä voin uskoa taas Sloveniassa, että mä osaan ja pystyn ja ansaitsen pärjätä. :)


Joten mä lupaan olla supertyttö tällä ja ens viikolla. Mä lupaan tehdä parhaani ja antaa kaikkeni. Mä en valita ja ahdistu, vaikka ei ehkä suju täydellisesti kaikki asiat. Kyllä tää tästä. Jes.

6 kommenttia:

  1. Kun luin otsikkosi ja kommenttisi tuomarista, tuli ensimmäisenä mieleen,
    että oliko tuomari siis italialainen ... :-)

    Hävyttömän huono arpaonni tosiaan on ollut jo toisen kerran peräkkäin.
    Älä lannistu, Sloveniassa sitten paremmin!!

    Hienot lapaset!! Ja kivoja kuvia muutenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, aika hyvä päättely! Oon kyllä melko varma, että se oli saksalainen kun se selkeästi halusi että mun saksalainen vastustaja voittaa :D

      Niinhän tuo on ollut, mutta pitää uskoa, että ei se ikuisuuksiin voi näin jatkua :) tai sitten vaan pitää jatkossa voittaa ne pahatkin vastustajat!

      Kiitos kiitos :)

      Poista
  2. No välillä tarvii suutua niille makarooneilekkin ainakin mulle tuttua joskus suuttua tommosille "elottomille" jutuille jos oikein potuttaa =D saapahan pahaa oloa pois eikä loukkaa ketään.. paitsi ehkä makarooneja =P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah no hyvä etten oo ainoa :D Mutta joo, se on kyllä totta että mieluummin kiukuttelee sitten vaikka itsekseen kuin muille jos on ihan pakko kiukutella!

      Poista
  3. Paras Airi. Niille makaroneille saakin kiukutella. Mut kelaa, sä pääset matkustelee ympäriinsä keräämässä kokemusta ja vaikka ottelut päättyiskin siihen ensimmäiseen matsiin, se kasvattaa luonnetta! Jatka hyvää työtä ja nousua Suomen ykkös-sulkapalloilijaks, vaikka sähä oot jo ykkönen! arpaonni vaan vähän on kehno...

    tuli kyllä tänään hieraistua silmiä kun erään juoksutapahtuman päätteeksi tuloksia tsekkaillessa, silmiin ponnahti mikkelä ari. siinä sitten nopeasti lukeneena, kelasin sun vaihtaneen urheilu-lajia :D olin jo hakemassa nimmarii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitti tsempeistä :) Se on kyllä totta että monta erilaista maata on tullut jo nähtyä ja onhan se aika katsetta avartavaa. Ja joo, luonnettakin tää touhu kyllä kasvattaa ihan varmasti ja itestään oppii koko ajan vaan lisää ja lisää! :)

      Hahah, kyllä mä vielä sulkapallossa oon kuitenkin pitäytyny toistaseks! Onkohan se sitten joku mun salainen sukulainen, jota en tunne :D

      Poista