sunnuntai 11. toukokuuta 2014

sLOVEnian International

Ehkä maailman historian pienin ja tylsin lentokenttä, väsynyt tyttö, neljä tuntia myöhässä oleva lento... Pitkä ilta ja yö on vielä edessä ennenkuin olen takaisin Odensessa. Eli siis iloiset terveiset Ljubljanan lentokentältä Sloveniasta :))))


Pelasin tänä viikonloppuna täällä kauden toiseksi viimeisen kisani Slovenian Internationalin. Jäi vähän kummallinen fiilis koko touhusta. Lopputuloksena oli puolivälieräpaikka sekä kaksin- että nelinpelissä, mikä ei todellakaan ole huonosti. Kuitenkin se tapa, millä kaikki matsini läpi räpelsin, oli aika.....noh, mielenkiintoista.

"Älä enää kuvaa mua pliiiis" vai "Hyi kun mä pelasin huonosti voi eiiii"? :D
Kisa pelattiin ihan super nopeilla palloilla ja kaksi ekaa matsia menikin mun osalta lähinnä kentän rajojen etsimiseen. Varsinkaan takaraja ei tuntunut löytyvän millään ja vaikka miten yritin sinne takakentälle tähdätä niin useimmiten lopputulos oli kaksi metriä liian lyhyt tai liian pitkä lyönti. Pienellä tsempillä ja taistelulla sain kuitenkin matsit hoidettua kotiin. Ei ollut kyllä hyvää peliä ollenkaan, mutta joskus vaan on otettava niitä voittoja rumallakin pelillä.

Lauantaina oli sitten vuorossa kvartsi kisan neljänneksi sijoitettua Venäjän tyttöä vastaan. Pallot oli jättinopeita edelleen, mutta mun peli alkoi kulkea heti alusta asti vähintäänkin 300% paremmin perjantaihin verrattuna. Lyöntien kaaret oli hyvät, jalat liikku oikein terävästi ja fiilis oli loistava. Ekan erän voitinkin pistein 21-9 ja toistakin johdin vissiin 16-10. Ja sitten tapahtui taas se sama, mikä on käynyt niin usein ennenkin. Siis että mä sössin koko matsin. Toinen erä päättyi 18-21 ja kolmas 19-21. Mietin kovasti, että miten ihmeessä tässä nyt kävi taas näin?

Hetken aikaa matsia pohdiskelin ja yritin taas hahmottaa, että miksi mä teen tolla tavalla. Että mistä se oikein johtuu, että mä en vaan pysty pelaamaan loppuun asti. Ajatuksia ja ideoita on nyt taas kirjoitettu ylös mun super salaiseen Nalle Puh -vihkooni ja ehkä jotain opittu ja oivallettu. Jälkeenpäin mua harmitti eniten se, että olisin halunnut pelata lisää koska se oli kivaa!

Koska en kuitenkaan päässyt pelaamaan lisää, oli keksittävä jotakin muuta. Onneksi mun slovenialainen kaveri lupasi näyttää mulle jotain siistiä ja niin me sitten ajeltiin katselemaan vuoria ja järviä. Slovenian luonto on kyllä ihan mahtava ja mä vaan ihmettelin koko matkan, että "Hei tuollakin on vuori! Ja kato tuolla! Ne on kaikkialla ja ne on tosi isoja!".

I am in sLOVEnia :)
Loppujen lopuksi mulle jäi tästä reissusta ihan hyvä fiilis. Kvartsin olisin tietenkin halunnut voittaa, se oli mun peli ja pelasin hyvät puoltoista erää! Olen kuitenkin ihan hyvillä mielin ja todella motivoitunut treenaamaan seuraavat kymmenen päivää ennen kauden viimeistä kisaa Espanjassa.
Kausi on siis melkein jo paketissa, enää loppurutistus jäljellä. Jipii :)

Ja hei, kattokaa nyt näitä maisemia!


xxx
Airi

4 kommenttia:

  1. Hienot on kyllä maisemat! Niitä instassa ihailinkin, koskaan sen enempää en oo Slovenian maisemia ajatellu, mutta kyllä tuo vaikuttais hienolta paikalta käydä! ja suorituksetkin olivat hienoja vaikeuksista huolimatta! Tsemiä treeneihin ja vikaan turnaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin itsekin, että Sloveniaan voisi joskus mennä ihan vaan lomalle. Ihan huikeat maisemat ja haaveilin koko matkan vaelluksista vuorille! Ehkä vielä joku kaunis päivä... :)
      Kiitti paljon, ahh kohta on kausi ohi ja kesä!

      Poista
  2. Slovenia on ihan huikea paikka! Pieni maa jossa on kaikkea: vuoria, merta, rantasuikale, mukava ilmasto ja ihan älyttömän mukavia ihmisiä. Jos en asuisi Suomessa niin asuisin mielelläni Sloveniassa.

    Tsemppiä espanjaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, oon ihan samaa mieltä, ihan sairaan kiva maa! Joskus vielä menen kyllä pidemmälle retkelle Sloveniaan.

      Kiitos paljon :)

      Poista