sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Suomi-sulkis vs. Tanska-sulkis

Tanska on Euroopan johtava sulkapallomaa. Täältä tulee jatkuvasti uusia staroja kansainvälisille kilpakentille ja maailman kärkinimien ohella täällä riittää myös hieman alemman tason pelaajia vaikka kuinka. Selvästi täällä siis tehdään jotakin paremmin kuin muissa maissa. Treenaamisen on pakko olla laadukasta ja tietoa treenaamisesta on oltava paljon.

Pikkutyttönä mä aina ihmettelin, että mitä ne oikein siellä kaukana Tanskassa tekee. Mulla oli suuria kuvitelmia siitä, miten siellä treenaataan kahdeksan tuntia päivässä hampaat irvessä. Iän myötä mä tottakai viisastuin ja ymmärsin, ettei se ihan niin voi mennä - ihmisiähän nekin on. Mä pohdin ja pähkäilin yhä enemmän, että mikä se ero Suomen ja Tanskan välillä on. Mitä ne tanskalaiset osaa tehdä meitä suomalaisia paremmin? Ja mitä me taas toisaalta ehkä osataan tehdä niitä paremmin?

Nyt mulla on kokemusta kahdesta erilaisesta sulkapallokulttuurista. Siksipä haluan vertailla Suomen ja Tanskan treenauskulttuuria pienen kisan muodossa. Ennen kisan starttia haluan kuitenkin ehdottomasti korostaa, että arvostan molempia treenauskulttuureita suuresti, enkä halua missään nimessä haukkua tai mollata ketään tai mitään!

Joten eiköhän aloiteta...



1. Treenimäärät

Suomi: Mä koen, että Suomessa ollessani treenasin kyllä varmastikin tarpeeksi. Tuntimäärät ei siis Tanskaan muuton jälkeen ole hirveästi muuttuneet, ennemmin jopa vähentyneet kuin lisääntyneet. Kyse onkin enemmän siitä, mitä treenataan ja miten treenataan.

Tanska: Jos joku joskus juksaa sua sanomalla, että "treenaamaan nyt siitä, Tanskassakin ne treenaa koko ajan ja paljon enemmän kuin sä!", niin älä missään nimessä usko. Legendat 6-8h treenipäivistä ei pidä paikkaansa. Ainakaan yleisellä tasolla, poikkeuksiakin voi toki löytyä. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa viikon takaisesta juttutuokiostani Slovenian kisassa miesten kaksinpelin voittaneen tanskalaispojan kanssa. Tämä kyseinen jäbä kertoi treenaavansa vain 6-7 kertaa viikossa, mutta koska intensiteetti treeneissä on niin kova, ei enempään vaan pysty ilman loukkaantumisia.

Pointsit tästä siis sekä Suomelle että Tanskalle, tilanne jännittävästi 1-1.

2. Lämmittely

Suomi: Suomi-mallin mukaisessa treenissä lämmitellään yhdessä pitkään ja hartaasti. Jumpataan, vahvistetaan kroppaa, venytellään ja vaikka mitä. Aikaa menee helposti yli puoli tuntia. Ja tämä kaikki tapahtuu kentän ulkopuolella. Isona plussana tässä on loukkaantumisien ehkäiseminen ja kropan tehokas huoltaminen.

Tanska: Juostaan ympäri hallia 5min, mahdollisesti venytellään pari venytystä ja sitten siirrytäänkin jo kentälle pelaamaan puolen kentän pelejä tai muita pienpelejä. Aamutreeneissä tosin ensimmäiset 20min täytyy lämmitellä kentän ulkopuolella omatoimisesti. Tässä systeemissä pidän siitä, että pikkupeleissä tulee tehokkaasti lämmin, ne on hauskoja ja hyödyllisiä taktisia pelejä ja samalla treenataan sitä tärkeintä asiaa eli sulkapalloa.

Kenelle tästä menee pointsit? Mun mielestä Suomessa hukataan joka treenissä 15min sulkapalloa edistävää pelitreeniä, mutta Tanskassa puolestaan kropan huolto jää täysin omalle vastuulle. Vaihtoehto näiden kahden ääripään väliltä olisi ehdottomasti paras. Ei siis pisteitä kummallekaan.

3. Lajitreenien laatu ja määrä

Suomi: Jos multa kysytään, niin tässä me ollaan eniten jäljessä tanskalaisia. Laadukasta lajitreeniä ja pelaamista ei Suomessa ole yhtä paljon kuin Tanskassa.

Tanska: Intensiteetti nousee jo heti alun pienpeleissä. Ne ei ole vain lämmittelyä vaan samalla myös taktisia pelejä. Tehdään paljon pelinomaisia treenejä yhdellä pallolla ja myös treenimatseja pelataan paljon. Tehot on kovat, tempo on kova ja asiat tehdään kunnolla ilman juttelu- tai istuskelutuokioita.

Pisteet ihan ehdottomasti Tanskaan. Tilanne siis Tanskalle 2-1.


4. Fysiikkatreenit

Suomi: Suomessa tiedetään fysiikkatreeneistä paljon. Me osataan harjoitella kestävyyttä ja voimaa ja tietämystä näistä löytyy vaikka ja kuinka. Mä tunnen myös itse muun muassa käsitteet nopeusvoima, maksimikestävyys ja anaerobinen kynnys. Tiedän myös, mitä ne merkitsevät ja miten niitä harjoitetaan.

Tanska: Fyysisten ominaisuuksien kehittäminen jää selkeästi sulkapallon varjoon. Tanskalaiset pelaajat vaikuttaa melkein pelästyneiltä, kun ne kuulee että ohjelmassa on juoksuintervallit. Ja pienikin kipu kropassa on pelottavaa.

Tästä siis pisteet puhtaasti Suomeen. 2-2.


5. Suhtautuminen loukkaantumisiin

Suomi: Treenissä on 12 pelaajaa, joista yhdellä on polvi kipeä, toista sattuu olkapäähän ja kolmatta koskee korvaan. Sitten valmentajan on keksittävä olkapäävammaiselle hyökkäystreeni ilman hyökkäystä, polvivammaiselle puolustustreeni ilman puolustusta ja kaiken lisäksi kuunneltava korvasärkyisen valitusta. Huomio keskittyy ihan liikaa loukkaantuneiden pelaajien auttamiseen ja lopulta kukaan ei saa treenattua täysillä.

Tanska: Minä: "En pysty treenaamaan, mulla on nilkka venähtänyt." Valmentaja: "Okei, järjestä itse itselles tekniikkatreeni tai jotain muuta korvaavaa ja infoa sitten kun olet taas valmis treenaamaan täysillä."

Tämä jakaa varmasti mielipiteitä ja ymmärrän täysin, jos joku muu on toista mieltä. Mutta mun mielestä ehdottomasti pisteet Tanskaan. 3-2.


6. Valmennus

Suomi: Valmennuspuolella on Suomessa mun mielestä asiat suht hyvin. Ainakin mun kohdalla on aina ollut. Ainoastaan suurempaa auktoriteettia kaipaisin valmentajilta kovasti ja sitä, että uskallettaisiin vaatia pelaajilta enemmän.

Tanska: Täällä mulla on ihan huippuvalmentaja. Neuvot ja ohjeet on ihan loistavia ja mä todellakin joudun tekemään parhaani joka treenissä. Pelleily, hessuilu, juttelu ja yleinen hölinä ei vaan käy. Mä myös ehdottomasti haluan tehdä parhaani, koska mä tiedän saavani muuten palautetta joko suoraan päin naamaa tai sitten jään ilman minkäänlaista huomiota.

4-2 Tanskalle.

Lopputuloksena on täten Tanskan voitto 4-2. Mulle itselleni Tanska on siis tällä hetkellä paras vaihtoehto. Olen kuitenkin todella onnellinen siitä, että mulla on Suomi-tausta. Mä sanoisin, että tanskalaiset on parempia sulkiksessa niinkin yksinkertaisesta syystä, että ne treenaa ja pelaa enemmän sulkista. Ja ne tekee sulkistreenit laadukkaasti ilon kautta. Kuitenkin loukkaantumisriski on suurempi kuin suomalaisessa systeemissä, minkä vuoksi arvostankin sitä, että mua on Suomessa opetettu pitämään kropastani huolta. Nyt mä osaan tehdä sen täällä itsenäisesti, vaikkei mua enää kukaan vahdi. Koen myös olevani fyysisiltä ominaisuuksiltani jonkin verran muita tyttöjä edellä ja nautin suuresti poikienkin päihittämisestä juoksutreeneissä ja leuanvedossa. Kaiken kaikkiaan mun mielestä on kuitenkin siis parasta, kun pystyy yhdistelemään palan Tanskaa ja palan Suomea. :)


xxx
Airi

3 kommenttia:

  1. Hieno vertailu, mutta unohdit vertailukohteen #7... Eli Kummalla maalla on Airiiii pelaajana. No ainakin toistaiseksi tunnustaudut sinivalkoiseen väreihin, vaikka tämän vuoden MM-kisoissa meneekin miten menee... Pisteet siis Suomelle ja tää oli bonus/kysymys, josta sai 3pts. Selkeä voitto siis Suomelle 5-4 jee hyvä Airiiiiiii

    No ei, mut mielenkiintoinen vertailu. Erityisesti #5 saa pohtimaan asioita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah joo kyllä mä Suomen puolella olen kaikesta huolimatta joka asiassa nyt ja aina ;)

      Mietin kyllä, että pissaakohan joku nyt mun muroihin ton #5 takia... :D Poikkeavia mielipiteitä varmaan löytyy ja varmasti olisin itsekin vähän eri mieltä, jos olisin hengaillut täällä puolet kaudesta loukkaantuneena. Eikä se nyt Suomessakaan aina ihan noin mene, kyllä mä tiedän että monet pelaajat osaa hoitaa asiansa tosi hyvin :)

      Poista