torstai 19. kesäkuuta 2014

Tärkeintä ei ole voitto vaan fanit

Viime kuussa osallistuin TeamUp:n #SponsorshipMovement-kisaan, josta täällä blogissakin huutelin. Fanien kerääminen oli mulle uutta ja jännää, välillä ahdistavaa ja välillä tosi hauskaa. Kisa on nyt kuitenkin takanapäin ja mua pyydettiin kirjoittamaan blogiteksti TeamUp:n sivuille mun fiiliksistä ja kokemuksista kisaan liittyen. Järkevän ja fiksun tekstin kirjoittaminen osoittautui yllättävän haastavaksi, mutta lopputulos oli kaikesta huolimatta nähtävästi julkaisukelpoinen, sillä se löytyy nyt TeamUp:n sivuilta.

Mun on valitettavasti myönnettävä, että mun äidinkielen taidot ja kyvyt esseen kirjoittajana on päässeet pahasti ruostumaan sitten lukioaikojen. Toivon kuitenkin, että sain tällä tekstillä välitettyä kiitollisuuteni TeamUp:lle sekä erityisesti kaikille mua auttaneille ja fanitteneille. Ja kun mä nyt kerrankin tosissani yritin kirjoittaa, niin lukekaahan ihmeessä! ;)

Tärkeintä ei ole voitto vaan fanit <3

Eräänä huhtikuisena päivänä istahdin hikisenä treenien jälkeen hallin lattialle venyttelemään. Kuten aina, kaivoin pelilaukustani puhelimeni esiin toivoen, että joku olisi kaivannut minua treenin aikana. Tällä kertaa onnisti: minua odotti kaksi uutta sähköpostiviestiä! Ensimmäinen niistä oli huikea mahdollisuus voittaa miljoona dollaria niinkin helposti kuin antamalla tilinumeronsa ja salasanansa. Päätin kuitenkin jättää mahdollisuuden tällä kertaa käyttämättä ja siirryin lukemaan toista viestiä. TeamUpilta tulleen viestin avattuani silmiini pomppasivat heti sanat ”kilpailu”, ”voita” ja ”sponsorisopimus”. Jo nuo kolme sanaa saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että tähän mahdollisuuteen sen sijaan oli ehdottomasti tartuttava!

Intoilin ja kauhistuin – mutta päätin haastaa itseni

 

Kisan ideaan ja sääntöihin perehdyttyäni olin samaan aikaan innoissani ja kauhuissani. Kyseessä oli #SponsorshipMovement-nimeä kantava kisa, jossa tavoitteena oli kerätä uusia faneja TeamUp-profiiliinsa. Eniten uusia faneja keränneet talentit tulisivat saamaan palkinnoksi sponsorointidiilin joltain kampanjaan mukaan lähteneistä yrityksistä.

Marginaalilajin edustajana ja nuorena kilpaurheilijana, jonka matka maailman terävimmälle huipulle on vielä kesken, olen ymmärrettävästi jatkuvassa rahan tarpeessa. Näistä syistä kisa kuulosti minun korvaani melkein liiankin hyvältä. Samoista syistä #SponsorshipMovement kuulosti kuitenkin myös pelottavalta, mahdottomalta ja sellaiselta ”no enhän minä pieni sulkapalloilijatyttö nyt mitenkään tällaiseen pysty”-tyyppiseltä kisalta. Mietin ja pohdin, että mistä voisin löytää tarpeeksi sellaisia ihmisiä, jotka uskoisivat minuun. Tai edes sellaisia, jotka eivät uskoisi mutta haluaisivat silti käyttää pari minuuttia sinisen sydämen klikkaamiseen TeamUp-profiilissani.

Näin jo sieluni silmin, kuinka kisan loputtua muilla olisi kymmeniä uusia faneja ja minulla vain muutama hassu: äiti, isi, paras kaveri ja naapurin Seppo. Kilpailun huikeat palkinnot ja jatkuva itsensä haastamisen tarve veivät kuitenkin voiton epäonnistumisen pelosta ja niinpä klikkasin itseni mukaan #SponsorshipMovementiin.

Kaikki peliin…. ja sisulla loppuun asti

 

Jos vertaisin kilpailun kulkua sulkapalloerään, sanoisin olleeni vahvasti niskan päällä aina 11 pisteen tauolle saakka. Mutta vaikka aloittaisikin vahvasti, on aina kuitenkin muistettava, että erä pelataan 21 pisteeseen saakka ja sinne asti on jaksettava.

Johdin siis #SponsorshipMovement-kilpailua reilusti aina sen puoleen väliin saakka. Sen jälkeen muut talentit pistivät uuden vaihteen silmään ja kirivät rinnalle. Tämä tilannehan toistuu usein myös sulkapallokentillä: aloitat hyvin, mutta vastustaja parantaa yhtäkkiä peliään ja sinunkin olisi löydettävä jostain vielä se yksi rutistus lisää. Yritin totta kai parhaani ja pistin peliin kaikki temput, mitä osasin, mutta hävisin niukasti. Sulkapallotermein sanottuna oli ”ihan hullut mähinät, pitkiä palloralleja ja kaikki pelasivat tarkasti ihan viivoille”.

Lopun hyytymisestäni huolimatta tuloksena oli kuitenkin hienosti kolmas sija, lähes 300 fanittajaa ja hyvä mieli.

Lopputuloksena sponssidiili, uusia ajatuksia – ja yllätyspaljon fanittajia

 

Vaikka en lopulta sitä kirkkainta sijaa ja rahakkainta sponsorisopimusta kilpailussa saavuttanutkaan, jäi minulle käteen paljon muuta. Palkinnoksi hienosta kolmannesta sijastani solmin TeamUp:n kanssa 300 euron arvoisen sopimuksen, minkä turvin parin kisamatkan hotellikulut on turvattu. Sen lisäksi, että kisasta jäi jotain käteen, jäi paljon myös päähän. Itse sponsoridiilin koen taloudellisen hyödyn lisäksi myös suurena motivaationa: minulla on tukija, joka uskoo minuun ja jonka haluan tehdä ylpeäksi. Tämän lisäksi opin kilpailun aikana paljon uutta itsensä esille tuomisesta ja uskaltamisesta.

Oli myös mahtavaa huomata, miten moni minua loppujen lopuksi fanitti ja tällä pienellä tavalla osoitti tukensa. Kaikki kannustavat sanat ja viestit tuntuivat mahtavilta, varsinkin kun tällainen fanien kerääminen on minulle uutta enkä koe olevani siinä vielä kovin hyvä. Itsensä markkinointi ja julkisuus ovat tärkeitä asioita urheilussa ja vaikka nautinkin enemmän siitä itse urheilusta, on tärkeää oppia myös tämä puoli. #SponsorshipMovement-kisa pakotti olemaan rohkea, tekemään hommia ja tuomaan itseään esille.

Lopuksi lähetän suuret kiitokseni, kumarrukseni ja niiaukseni kaikille niille, jotka minua kisassa tukivat ja fanittivat!

 
xxx
Airi

2 kommenttia:

  1. Kolmonen ei todellakaan ole huono osallistujamäärään nähden joten onnea paljon!
    "rahantuloa ei voi estää" =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakaan ei ole huono, vaan ihan sairaan hyvä! Tulin super onnelliseksi jo siinä vaiheessa kun mulla oli 60 fania ja lopultahan niitä olikin sitten se 300 :D Hahah, kumpa se meniskin noin... :D

      Poista