maanantai 15. syyskuuta 2014

Suomi vs. Ruotsi ja pikavisiitti kotikotiin

Hejsan!

Kolmen päivän pikainen reissu kotiin Suomeen on nyt takanapäin. Menneellä viikolla tuli matkustettua ihan älyttömästi, pelattua liigapeli ja maaottelu, juhlittua Sulkapalloliiton 60-vuotista taivalta ja nähtyä kavereita. Kaiken päälle piti vielä jaksaa ja ehtiä treenata hyvin edes kerran päivässä, joten viikko ei kyllä ollut helppo. Henkisesti se kuitenkin oli mulle super tärkeä viikko.

Torstaina mä istuskelin ensin pari tuntia junassa ja nukuin. Sitten istuin pari tuntia lentokentällä ja melkein nukahdin. Sitten istuin lentokoneen kyytiin ja päätin pysyä hereillä. Mutta seuraavan kerran tajusin tästä maailmasta jotain siinä vaiheessa, kun kone laskeutui Helsinkiin. Ai että väsyttikö?

Perjantaina mulla oli joulu, kun kävin vierailulla sponsorini Yonexin luona ja sain kaikkea kivaa uutta! Pari paitaa, hameita, kengät, maila ja gripit tästä kuvasta vielä puuttuvatkin... Super kiitokset siis Yonexille!

Lauantaina koitti sitten maaottelun aika. Suomi vastaan Ruotsi on aina jännä asetelma niinkuin me kaikki tiedämme. Vielä lauantaiaamunakin oli vähän väsynyt fiilis ja pohdin, että mitenköhän se peli tänään kulkee ja liikkuukohan ne jalat siellä kentällä. Fiilis ei ollut ollenkaan sellainen ihan optimaalinen. Hallilla huomasin, että porukkaa oli eksynyt katsomoon vaikka kuinka paljon ja aloin vähän jännittää. Päähän pyrki ne typerät ajatukset siitä, miten mun pitäisi taas olla kehittynyt ja paljon parempi, jotta kelpaan kaikille.

Ottelu alkoi loistavasti sekanelinpelillä, joka me voitettiin. Anton ja Jenny pelasivat ihan hurmiossa ja hoitivat matsin kotiin viidessä erässä. Sen jälkeen koittikin mun vuoro. Siinä vaiheessa jo tiesin, että kyllähän ne jalat tänään liikkuu ja kyllä tästä ihan hyvä tulee. Johdin ensimmäistä erää koko ajan ja lopulta sen myös voitin 11-9. Toisessa erässä toistui sama kuvio, pääsin jo alussa johtoon ja se johto kesti, 11-9 myös toinen erä. Kolmannessa erässä olin alussa jäljessä, kunnes nousin 9-7 johtoon. Jostain syystä herpaannuin ja sähläsin kolme seuraavaa pistettä ja olinkin yhtäkkiä 9-10 tappiolla. Voitin kuitenkin seuraavan pisteen ja tilanne oli 10-10. Mä muistan, että yleisö taputti ja mä sain siitä kovasti voimaa. Pääsin hyökkäämään lyhyestä nostosta ja sain ehkä elämäni parhaan idean: en yrittänytkään lyödä viivalle vaan smashasin keskelle kenttää vastustajaa päin. Se smashi ei nimittäin varmastikkaan olisi löytänyt sivurajaa siinä tilanteessa. Tai no ehkä naapurikentän sivurajan... No mutta niin, sitten mä voitin 11-10.

Mä olin - ja edelleen taidan olla - hämmentynyt siitä, miten ihanasti ihmiset kehuivat mua sen pelin jälkeen. Moni sanoi, että mä olen kehittynyt ja että mä pelasin tosi hyvin. Jokainen "hyvin pelattu, Airi!" lämmitti hurjasti ja lämmittää vielä pitkään. Mä toivon, että kaikki ymmärtää, miten paljon ne niiden kommentit mulle merkitsee. Koska jokaikinen niistä antaa mulle niin älyttömän paljon voimaa.

Harmittavasti loput kolme matsia meni Ruotsille ja niinpä me hävittiin 2-3. Onneksi se ei kuitenkaan ollut kenellekään maailmanloppu ja Sulkapalloliiton 60-vuotisjuhlat juhlittiin illalla iloisissa merkeissä. Juhlista jäi kyllä hyvä fiilis ja oli kivaa viettää iltaa kaikkien sulkistuttujen kanssa. Itse lähdin tosin ajoissa nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli vuorossa paluu Tanskan kotiin ja siis vielä yksi matkustuspäivä.

Ihania tyttöjä :) // kuva Suomen Sulkapalloliiton Facebook-sivulta
"Otetaan hei vessaselfie, koska kerrankin ollaan laittauduttu ja kerrankin ollaan yhessä!"
Tänään valmentaja kyseli viikonlopun saldosta ja kerroin, että hyvin meni ja että sain kovasti kehuja. Se käski painaa ne mieleen ja uskoa ja sisäistää kaiken. Se sanoi myös, ettei mun tarvitse olla hämmentynyt. Ja sitten sain seuraavan kolmen viikon treeniohjelman ja voi sitä jalkatyön, multitreenien ja muiden kovien tappotreenien määrää!

Mutta koska mä pääsin käymään Suomessa, mulla oli kivaa ja sain niin paljon tsemppejä, mä pystyn nyt mihin vaan. :)

Äiti hemmotteli mut piloille uudella hajuvedellä. Se on paras! Äiti siis.
Onnellinen pikkutyttö, joka sai isin tekemää hirvipihviä ja pääsi viettämään kerrankin perhelounasta <3
xxx
Airi

6 kommenttia:

  1. Kotiin on aina mukava tulla, pääsispä itekki jo!

    Tsemppiä jatkoon, hyvihä noi pelit näyttäis sujuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Toivottavasti pääset myös pian kotio :)

      Kiitoskiitos, kovasti teen hommia sen sujumisen eteen! Isosti tsemppejä treeneihin myös sulle :))

      Poista
  2. Heippa Airi,

    Kaikki saamasi kehut olivat taatusti aiheellisia :) Tiedäthän, että oot monen pikkutytön idoli. Vilkaisepa tätä kuvaa viime lauantain pelistä: https://www.facebook.com/Sulkapallo/photos/a.924959394185089.1073741853.232570093424026/924962520851443/?type=3&theater

    Katsomossa U13-maajoukkueen tytöt Johanna, Carla, Jannica ja Julia seuraavat herkeämättä peliäsi. Ikää neideillä on 12 v. ja kova into treenata, jotta heistä tulisi isona "Aireja".

    Ihanaa syksyä, halauksia ja treeni-intoa sinne Tanskaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi,

      oi että ihana! :) Toivottavasti osaan näyttää hyvää esimerkkiä ja saadaan Suomeen monta kovaa sulkistyttöä!

      Kivaa syksyä ja halauksia myös sinne :)

      Poista
  3. Oot paras ja mahdollinen sulkiksen olympia-voittaja, kunhan jaksat treenaa... ei mulla muuta! jaxaa jaxaa, voittajan on helppo hymyillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah ihana tsemppaus, kiitos! :D jaxan jaxan ihan varmasti, voitot ja hymyt mielessä :))

      Poista