sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Tshekissä oli valkoinen halli ja Praha oli romanttinen illalla

Moi!

Tähän viikkoon on mahtunut paljon matkustusta ja monta hyvää peliä. Valitettavasti hyvät pelit eivät riittäneet tuomaan hyviä tuloksia ja käteen jäikin aika katkeria tappioita. Tiistain liigapeli hävittiin 6-7 ja Czech International -kisassa hävisin ekalla kierroksella Ranskan Sashina Vignes Waranille 22-20, 15-21, 15-21. Mun omasta pelaamisesta on kuitenkin juuri nyt positiivinen fiilis. Jos mä pystyn pelaamaan tällä tavalla ja tällä asenteella jatkossakin, niin kyllä sen pian on pakko riittää niihin hyviin tuloksiinkin.

Tiistai-iltana pelattiin joukkuematsi Odensea vastaan. Eihän se nyt hirveän mukavaa ollut pelata omia treenikavereitaan vastaan. Tunsin itseni vihatuksi petturiksi, kun kaikki kaverit istuivat katsomossa ja taputtivat ja hurrasivat mua vastaan. Mutta pikkuinen kilpailuhenkisyyshän kuuluu joukkuematsien luonteeseen ja mun mielestä se on ihan hauskaa. Sitä paitsi voitin kuitenkin molemmat mun matseista, kaksinpelin kahdessa erässä ja nelinpelin tiukasti kolmessa, joten siitähän saivat hähä! :D

Haluttiin mun neluriparin kanssa lyödä samaa palloa samaan aikaan ja tosi kovaa... :(
Keskiviikkoaamuna pitikin sitten jo taas mennä... Lähdin junalla matkaan yhdeksältä aamulla, lensin Frankfurtin kautta Prahaan ja perillä hotellilla olin lopulta seitsemältä illalla. Makoilin siinä sitten sängyllä ja pohdin syvällisiä asioita. Kuten sitä, että on muuten hirveä nälkä ja että onneksi ei tarvitse pelata vielä huomenna.

Torstaina chillailtiin mun Uusi-Seelantilaisen kaverin kanssa. Nukuttiin hyvin, käytiin hölkällä ja jumppailtiin ja sitten mentiin hallille katselemaan pelejä ja moikkaamaan tuttuja. Yksi iso huolen aihe nousi kuitenkin esiin: joka ikinen tuntui varoittelevan siitä, että palloa ei nää. Halli oli siis iso ja valkoinen, joten ymmärtäähän sen että valkoinen pallo hukkuu tehokkaasti näkyvistä. Päätinkin heti, että perjantaiaamuna on päästävä pallottelemaan ja testaamaan hallia ennen matsia!

Tässä ei näytä ollenkaan pahalta, mutta pelatessa taustalla oli vain nuo valkoiset tuolit... Ei kiva!
Seuraavana aamuna heräsin tietysti taas ennen herätyskelloa. Mun kisarutiineihin taitaa kuulua jännittyneenä duracell-pupuna oleminen... Peilistä katsoi jostain syystä ihan riutunut tyttö, olin ihan tyhjä ja nälkäisen näköinen. Hyi. Kiireessä ahdoin aamupalaa naamaan sen minkä ehdin ja hyppäsin bussiin kohti hallia. Bussi oli myöhässä ja ehdin sitten lopulta lyödä ehkä kuusi minuuttia (ja pari hutia.......) ennen kuin ensimmäiset pelit alkoivat.

Mun peli meni hyvin. Valkoinen halli ei haitannut kuin pari kertaa ja pelasin oikeasti kyllä niin hyvin kuin vain tällä hetkellä osaan ja pystyn. Sanoisin jopa, etten ole montaa kertaa elämässäni pelannut yhtä hyvin. Muutama helppo virhe liikaa pilasi lopulta kaiken. Kun pelaa todella kovalla tempolla ja omien kykyjensä äärirajoilla, niin helpostihan se kontrolli vähän kärsii...

Pelin jälkeen harmitti tietysti. Häviäminen ottaa aina kaaliin ja päähän ja aivoon. Kuitenkin on kivaa tietää, että mä pystyn haastamaan maailman rankingissa sijalla 35 olevaa pelaajaa noin hyvin. Ja vieläkin menee kylmät väreet siitä taistelufiiliksestä kentällä, se on niin kivaa! Moni myös sanoi, että olin hyvä ja sehän tiestysti on aina kiva kuulla. :)

Valitettavasti mun huonekaveri hävisi myös, joten päätettiin hotellilla angstaamisen sijaan repiä itsemme pystyyn ja ottaa bussi Prahan keskustaan. Treffattiin siellä pari slovenialaista pelaajakaveria ja kierreltiin ympäriinsä. Praha on kyllä nyt mun uusi lempparikaupunki, niin kaunis se on! Toinen Slovenian pojistakin sanoi sille toiselle, että "täällä on niin kaunista, että äsken melkein pussasin sua".

Käytiin syömässä perinteistä tshekkiläistä ruokaa :)
Goulash (onks se gulassi suomeks?) oli kyllä hyvää! Paitsi että maha ei tykännyt valkoisesta leivästä, kun ei siihen ole tottunut...
Ihan mahtavan kaunista! Mutta jotenkin kuvat aina näyttää ihan tylsiltä...
Tulevalla viikolla ei onneksi tarvitse matkustaa kauas. Viikonloppuna on taas liigamatsin vuoro, mutta se ei vaadi kuin pienen junamatkan. Nyt onkin vihdoin aikaa keskittyä hetkeksi treeneihin ja tavalliseen arkeen, ihanaa. :)

xxx
Airi

11 kommenttia:

  1. Kauniit on maisemat! Ensisilmäyksellä katoin, että noi leivät on juustoa... muutama siivu oltermannia eksyny Prahaan asti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah nyt kun sanoit niin näyttää kyllä vähän oltermannilta! :D

      Poista
  2. Tämänhän vois jo laskea henkiseksi voitoksi vai? Monesti sekin voi olla yhtä tärkeä kuin pisteiden valossa voittaminen! Näin mä sen näkisin 😂 ei muutaku onnea ja tsemppiä reeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, kyllä tää antoi uskoa siihen että osaan ja pystyn pelaamaan tosi hyvätasoista sulkapalloa parhaimmillaan eli pieni henkinen voitto kyllä! :) Silti pikkuinen ääni päässä huutaa, että enhän mä mitään voittanu ja ei voi olla tyytyväinen tollaseen :D Kiitokset! :)

      Poista
  3. Nyt on kyllä pakko kysyä, että missäs liigassa sä pelasitkaan? Pelaatko samassa joukkueessa Kamilla Rytter Juhlin ja Christina Pedersenin kanssa, vai onko vaan sattumaa että niilläkin on ollut liigamatseja samoihin aikoihin ja ihan lähiaikoina, jollei jopa juurikin viime viikolla Odensea vastaan! Eli niin, onko sattumaa vai vau kisailetko ja treenailet maailmanrankingin tokan parin kanssa?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelaan yhtä tasoa alempana eli 1. divarissa eli ihan sattumaa vain. :) Olisin kyllä päässyt tällä kaudella pelaamaan myös korkeimpaan liigaan, mutta en sitten ollut varma että olenko vielä valmis niihin peleihin ja valitsin tuon ykkösdivarin. Mutta ehkä ensi kaudella sitten!
      Niin ja kyllä mä silti olen noita "staroja" nähnyt täällä aina välillä. Maanantaina olin samoissa treeneissä Viktor Axelsenin kanssa ja kerran myös Peter Gade kävi meidän treeneissä pelailemassa. Viime vuonna asuin myös muutaman päivän Carolina Marinin kanssa ja keitin sille pastaa, koska se ei ite osaa hahah! :D

      Poista
  4. OHO vautsi! Tai no ei se varmaan susta niin ihmeelliseltä tunnu tollasten isoilla kentilläkin menestyneiden kanssa hääriä, kun oot itekin aika samanlainen mut tällasesta tavallisesta tallaajasta joka vaan youtubesta noita kettelee ni oho, kuulostaa aika huipulta! :D Eli nää maailman nykyiset huiput tolleen oppii sut tuntemaan jo ennen kun koko sulkismaailma:)) Voi Marin :DDD onneksi sillä oli sit pastankeittoapuri :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsista, no ei kai sillä väliä että julkaisin uutena kommenttina vaikka vaan piti vastata tohon edelliseen ketjuun… :D

      Poista
    2. Haha ei haittaa ollenkaan, itekin meinaan joka kerta mokata ton kommentoinnin kanssa! :D

      Heheh no kyllähän me aina tyttöjen kanssa heitetään "Axelsen on täällä, se on söpö hihihi"-läppää ynnä muuta, eli kyllä mäkin taidan olla vähän OHO :D Mutta kun ihmisiähän ne on nekin ja tekee ihan samoja juttuja kuin mäkin niin ei se sitten loppujen lopuks niin ihmeellistä olekaan :) Ja joo, Marin on huikee! :D

      Poista
  5. Näkyykö Morten Frostia ja Poul-Erik Høyer Larsenia milloinkaan kisa- tai harjoituspaikoilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole kyllä kumpaankaan sattunut törmäämään ainakaan vielä toistaiseksi :)

      Poista