sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Mitä kropalleni kuuluu?

Aina toisinaan pohdin, että onko tämä tällainen kilpaurheilu kovin järkevää ja terveellistä. Eihän se nyt vaan voi olla hyvä juttu rääkätä itseään äärirajoille päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen. Aivan varmasti on nivelet, lihakset ja kaikki todella kovilla.

Mediastakin saa usein lukea, miten vaarallista kilpaurheilu on. Myös me urheilijat heitetään typerinä vettä myllyyn kertomalla niistä urheilun aiheuttamista lukemattomista leikkauksista, jatkuvista kivuista ja kipulääkkeiden napsimisesta. Ikään kuin se olisi jotenkin hieno saavutus sanoa, että "mäpäs treenasinkin kipeänä ja söin varmasti enemmän buranaa kuin sä". Ihan niinkuin pitäisi kärsiä kaikista eniten ja tehdä kaikista eniten hulluja juttuja todistaakseen olevansa se paras ja omistautunein urheilija. Näitä juttuja lukiessa ei voi muuta kuin todeta, että onhan tämä nyt ihan hullun hommaa.

Itse olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että kyllä kropastaan voi pitää hyvää huolta kaiken rääkkämisen keskelläkin. Olen se tyttö, joka päivän kunnosta kysyttäessä vastaa yleensä, että "kroppa kunnossa, ei ongelmia!". Olen se tyttö, joka ei todellakaan napsi kipulääkkeitä päivittäin. Itse asiassa viimeksi taisin syödä buranaa joskus alkukeväällä. Olen se tyttö, joka ei treenaa kipeänä. Olen se tyttö, joka ei ensimmäiseksi treenin jälkeen ryntää hakemaan jääpussia, koska tänään sattuu nilkkaan, huomenna toiseen nilkkaan ja ylihuomenna kolmanteen....eikun mitä.

Toisaalta olen myös se tyttö, joka menee joka ilta nukkumaan kymmenen pintaan. Olen tyttö, joka lämmittelee, palauttelee ja venyttelee tunnollisesti. Olen tyttö, joka syö hyvin, terveellisesti ja paljon sekä käyttää laadukkaita lisäravinteita. Olen tyttö, joka tekee myös oheistreenit kunnolla - jopa ne keskivartalojumpat, jotka on aivan kökköjä, mutta joiden ansiosta selkä ei tule kipeäksi.

Liputan siis ehdottomasti järkevyyden puolesta. En suostu kiduttamaan itseäni urheilun tähden, enkä missään nimessä usko, että niin on pakko tehdä. Mutta entäs jos mietin astetta syvällisemmin, mitä kropalleni kuuluu? Onko tämä urheilu täysin turvallista vai voiko jatkuvan rääkin nähdä ja tuntea jotenkin?

Kyllähän minultakin kaikesta huolimatta taitaa muutama vika löytyä...
  • Minulla on huomattavasti vahvempi oikea jalka kuin vasen jalka. Myös oikea pakara on hieman vasenta suurempi (ei, tästä ei tule kuvamateriaalia... :D ) Syy on yksinkertainen: joka päivä askelkyykkään satoja kertoja oikea jalka edellä verkolle liikkuessani.
Isojahan ne on molemmat jalat... Innolla odotan sitä päivää kun en ole enää huippu-urheilija ja saan kivat, hoikat jalat xD
  • Ilman keskivartalotreenejä kärsisin alaselän kivuista jatkuvasti. Toiset väittää sixpackin olevan se oikea motivaatio, mutta fakta on se ettei mun selkä kestä ilman säännöllisiä jumppia. Parin viikon jumppaamattomuutta on kokeiltu viimeksi juuri ennen Denmark Openia, eikä se ollut kovin hyvä kokeilu. En tiedä muista, mutta mun mielestä ei ole kivaa käyttää aamulla viittä minuuttia sängystä ylös pääsemiseen.
  • Minulla on huomattavia puolieroja myös yläkropassa. Etenkin olkapäiden liikkuvuudessa on älyttömiä eroja. Ihan hävettää verrata alla olevia kuvia...
  • Selkälihakseni kramppaavat usein, jos treenaan liian kylmässä hallissa enkä lämmittele kunnolla. Naurakaa vaan sille, että syytän kylmyyttä, mutta kesäisin ei ikinä ole ongelmia eikä lämpimissä halleissa!
  • Oikea kyynärvarteni on selkeästi vasenta isompi. Itse asiassa ympärysmitoissa on eroa kokonaiset 3cm, mikä on kai aika paljon noin pikkuisessa kehonosassa.
  • Toinen jatkuvaa jumppaamista vaativa kehonosa on olkapää. Venyttelyjä, pyörittelyjä ja yläselän vahvistusta kyllästymiseen asti. Ja ilman huolellisia lämmittelyjä tää homma olisi iso riksraksjapoks.
  • Olen myös oppinut venyttelemään ahkerasti pohkeita ja akillesjänteitä sekä hieromaan tennispallolla jalkapohjia. Tämän olen oppinut aivan kirjaimellisesti kantapään kautta, sillä ilman venyttelyjä tulee kantapäät kipeiksi. Niin kutsuttu plantaarifaskiitti, kysykää ystävältämme googlelta lisää jos kiinnostaa.

Kysymys siis kuului: Miten minun kropallani menee?
No kiitos hyvin, ei ongelmia! :)

xxx
Airi

18 kommenttia:

  1. Se on hyvä, että varsinkin tuolla tasolla kroppa on kunnossa ja jaksaa ja ainakin kun mitä näitä kaikkia blodi kuviasi katsoo niin sinä olet huippu kunnossa. Mutta perintö tekijätkin pitää olla hyvässä kunnossa koska ainakin itse olen perinyt huonot polvet suvusta ja joudun kärsimään niistä treenatessani.
    Mutta hyvä kuulla että olet kunnossa ja tuolla mallilla kun jatkat niin olet vielä huppu joka pystyy sanomaan että minnekkään ei koske. Onnee jatkoon! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on aivan totta että kyllä mulla on tuurikin käynyt perintötekiöiden kanssa, että on osunut sopivat osaset kohdalleen. Tiedän monta esimerkkiä, joissa urheilija on pitänyt itsestään tosi hyvää huolta ja silti paikat hajoilee. Pitää siis todellakin kiittää myös tuuria, että näinkin pitkälle olen päässyt ilman suurempia ongelmia. :)

      Kiitos! :))

      Poista
  2. Varmasti on totta, mitä ensimmäisessä kappaleessa kirjoitat, eli huippu-urheilu saattaa
    olla todella kuluttavaa. Tärkeintä on, että tämän vaaran tiedostaa, ja pitää järjen mukana
    kaikessa mitä tekee. Kipeänä ei kannata treenata, ja jos jotakin vammaa tulee, sen pitää
    antaa kunnolla parantua; kuulostaa itsestäänselvältä, mutta pääsee ehkä monilta unohtumaan ...
    Kiva kuulla että sinulla on kaikki kunnossa :-)

    Tällä viikolla Suomeen, eikö niin? Toivotan onnea matseihin!
    Katsotaan, jos ehtisin itsekin paikalle kannustamaan :-)
    eikä tarvitsisi tyytyä netistä katselemaan ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näinhän se on, mutta kun se lepääminen ja parantelu on ihan älyttömän vaikeaa silloin kun haluaa treenata ja pelata. :D

      Jeps, Suomessa olen nyt! Kiitos :) Koetahan ehtiä haistelemaan kisafiiliksiä, varmasti kivat kisat tulossa!

      Poista
  3. Mukava lukea, että sulla on pysynyt kroppa kunnossa kovan työn ansiosta :). Mitä kaikkea kuuluu alkulämmittelyrutiiniisi ennen harkkoja tai pelejä? Tsemppiä FIC-kisoihin. Tulen itsekin katsomaan pelejä lauantaina ja sunnuntaina, toivottavasti nään sut kentällä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no, kunnossa ja kunnossa... Löytyyhän noita jos jonkin näköistä pientä pulmaa niinkuin kirjoitin, mutta huippu-urheilijan näkökulmasta se on normaalia :D Perus lämmittelyyn kuuluu juoksentelua, askelkyykkyjä, punnerruksia, aktiivisia venytyksiä ja muita lihaksia aktivoivia ja avaavia liikkeitä. Aikaa menee sellainen 10-15min yleensä. Jeij, kiitti :) Hyvin täytyy pelata, että vielä silloin olen mukana, mutta lupaan tehdä parhaani!

      Poista
  4. On kyllä tosi kateellinen noista reisilihaksista! :D Omasta mielestäni lihaksikkaat jalat näyttää huomattavasti paremmilta kuin hoikat rimppakintut. :P Tsemppiä tuleviin kisoihin, oot super! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, no tämäkin on varmaan niitä juttuja, joissa halutaan sitä mitä itsellä ei ole - lihaksikkaammat haaveilee hoikemmista jaloista ja hoikemmat lihaksikkaammista :D Kiitos paljon! :)

      Poista
  5. Samaa mieltä eli tikkureidet ovat kauhistus ja lihaksikkaat reidet kauniit. Eri asia sitten bodarireidet, jotka on tosi yäk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, ei liian tikkujalatkaan kivat ole kyllä... Ja ei, bodarireisiä en missään nimessä halua myöskään! :D Pitää siis ehkä olla vaan ihan tyytyväinen näin, kun olen jotain siltä väliltä. :)

      Poista
  6. Tsemiä kisoihin! Blogiasi ja edistymistäsi on ollut mukava seurata, hienoa asennetta, hyviä ajatuksia ja ennen kaikkea hyvää tsemppiä peleissä. Tällä mentaliteetillä pääsee vielä pitkälle. Ei muuta kuin pysy terveenä, pidä hyvä huumori yllä ja lippu korkealla (peukaloylöshymiö).

    VastaaPoista
  7. Jeeee!! Olipa hieno taistelu sinulta, oli taas ilo katsella pelaamistasi!! Olin katsomassa
    päivän toisen matsisi. Ei varmaan ollut helppo ottelu, mutta hienosti onnistuit hoitamaan
    ne tärkeimmät pisteet kotiin!

    Tsemppiä tuleviinkin peleihin! En luultavasti pääse lauantaina paikalle, mutta
    tulen kyllä katsomaan matsisi sunnuntaina :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitos! Oli joo henkisesti kyllä aivan tajuttoman rankka se perjantai-illan matsi, mutta onneksi meni tärkeät pisteet näin päin tällä kertaa :)

      En nyt valitettavasti päässyt sunnuntaille asti, mutta kiitos tsempeistä :))

      Poista
  8. Tuo vartalon toispuoleinen kehittyminen on kyllä sulkapallossa melko rajua. Mutta on se muissakin lajeissa. Luin hiljattain, että USA:ssa pidetyssä suuressa golf-valmentajaseminaarissa oli jonkinlaisena uusimpana valmennussuuntauksena "vastakkaisten lihasten" kehittäminen eli sen puolen, joka ei golflyönnissä joudu niin paljon töihin kuin varsinainen lyöntipuoli. Se, että sulkapallossa reisien paksuusero näkyy jo paljaalla silmällä, kielii melkoisesta epätasapainosta. Tein joskus kauan sitten pallonpoimintaharjoitusta vasenkätisesti ja hämmästyin, kuinka nopeasti vasemman jalan reisi sakkasi. Ero oikeaan jalkaan oli valtava. Tällainen ero ei varmasti ole hyväksi pelille.
    Samalla haluaisin kiittää hyvästä vihjeestä. Olen vajaan kuukauden verran kärsinyt vasemman kantapään kipeytymisestä. Kun näin kuvan ja tekstisi tennispallon päällä jumppaamisesta, aloitin saman harjoituksen ja kantapää tuntuu selvästi hiljalleen paranevan.
    Kisoista vielä: Slobodjanuk oli kyllä ilkeä vastus. Oli hiukan "epäsuomalainen" tsemppari. Juoksi kaiken ja löi varmasti takaisin. Sen asetelman murtaminen ei ollut helppoa. Pelisi oli kuitenkin mielestäni kehittynyt sitten viime kevään.

    t.

    Tuomo Tennilä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, en itsekään usko että huomattava puoliero ja epätasapaino kropassa on kovin hyvä juttu. Rajuin epätasapaino, jonka itse olen nähnyt on nelinpelihuipulla Fu Haifengillä. Se yläkroppa on jotain aivan järkyttävää katseltavaa!
      Loistavaa kuulla, että vinkki tuli tarpeeseen ja vieläpä toimiikin! Akillesjänteiden venytys on toinen hyvä kikka tuohon kipuiluun.
      Slobodjanuk pelasi kyllä todella hyvin, haki kaiken takaisin ja löi todella hyvällä marginaalilla. Eipä ollut helppoa siinä sitten yrittää rimpuilla, mutta parhaani tein. Kiitos paljon, todella kiva kuulla! :)

      Poista
  9. Olet kuule älyttömän venyvä. Meikäläinen olisi iloinen, jos saisi kädet selän takana edes puoliksi noin lähelle toisiaan...

    VastaaPoista
  10. Heheh, mä olen onneksi luonnostaan aika venyväinen :) Mutta eipä muuta kuin ahkerasti venyttelemään ja tekemään muuta mukavaa pikku lihashuoltoa! ;)

    VastaaPoista