tiistai 23. joulukuuta 2014

Turkissa oli Ankarat olosuhteet

Olen kotona Suomessa, huomenna on jouluaatto, ulkona on lumisen kaunista ja elämä on ihanaa. Matkasin Suomeen sunnuntaina Turkin Ankarasta, jossa pelasin siis Turkey International -kisan. Selvisin siellä puolivälieriin saakka, mutta kaikista suurin saavutus oli että ylipäätään selvisin. Selvisin turkkilaisista tuomareista, selvisin pelottavilla kaduilla kulkemisesta, selvisin epäilyttävistä ruuista ja selvisin hotellihuoneeseeni yrittäneestä tunkeilijasta. Kyllä Suomi on ihana tuohon kaikkeen verrattuna.
Well hello, look at this beeeautiful city!
Kaikki alkoi mennä alamäkeen jo saapuessani Ankaran lentokentälle viime keskiviikkoiltana. Kello oli jo 23.30 ja minulle luvattiinkin, että kyyti hotellille tulee 20 minuutin kuluttua. En tiedä onko minuutin käsite on Turkissa hyvin laaja, mutta lopulta odottelin kyytiä melkein pari tuntia. Seuraavana päivänä väsytti.

Perjantaina sitten pääsin aloittamaan pelit ja sain pian huomata, että pallot olivat aivan ihmeellisiä. Jokaista sulkaa oli taitettu ulospäin, jotta pallot olisivat olleet hitaampia, mutta melko nopeita ne olivat silti ja lensivät ihan miten sattuu. Tuntuman löytäminen olikin melko hankalaa. Pienten vaikeuksien jälkeen voitin kuitenkin turkkilaisen vastustajani suoraan kahdessa erässä.

Syy katsojien vähyyteenkin selvisi myöhemmin: mellakat lähialueella. Kiva.
Koska ulos ei uskaltanut paljoa mennä, urpoilin sitäkin enemmän hotellilla.
Toisella kierroksella vastaan tuli jälleen turkkilainen tyttö, hieman ensimmäisen kierroksen vastusta kovempi. Ihmettelin, miten tuttavallisesti vastustajani moikkasi tuomariamme ja pian sainkin huomata, että myös tuomari oli turkkilainen ja antoikin sitten vinkkejä erätauoilla sinne verkon toiselle puolelle. Hyvin se yritti sitä peitellä, jutteli hiljaa ja tietysti turkiksi, mutta kyllähän minä ymmärsin mistä oli kyse. Pari linjatuomiotakin vedettiin kotiinpäin, mutta pysyin rauhallisena ja voitin lopulta kolmannessa erässä.

Puolivälieräpaikan varmistuttua myöhään perjantai-iltana suuntasin takaisin hotellille ja yritin saada unta. Olin kuitenkin levoton ja jännitin seuraavaa päivää, ja lopulta nukuinkin ehkä viitisen tuntia. Eipä se kuitenkaan lauantain peliä haitannut, kun adrenaliini ja into pelata voittivat väsymyksen. Valitettavasti vastassa oli taas turkkilainen tyttö ja siksipä minua vastaan tuntui olevan taas myös tuomari, turkkilainen tietysti hänkin. Sain pelissä muun muassa syötön vastaanottovirheen, koska liikutin yläkroppaani ennen kuin vastustaja oli syöttänyt. Ihan kiva muuten, mutta yläkropan liikuttaminen on sääntöjen mukaan aivan täysin okei. Kysyinkin tuomarilta, että voitko kertoa selkeästi englanniksi, mitä tein väärin. Vastaus oli ytimekäs "yes".

Eipä se peli tuomarityöskentelyyn lopulta kaatunut, en vain pysynyt tempossa mukana ja hävisin suoraan kahdessa erässä. Tämä kyseinen turkkilainen kuitenkin pääsi lopulta seisoskelemaan palkintopallin korkeimmalle korokkeelle, joten voin lohduttaa itseäni sillä, että hävisin kisan voittajalle.

Puolivälierä on ihan okei tulos, mutta eipä tuosta kisasta kovin hyvä fiilis jäänyt. Muutkin kokivat epäreiluutta tuomareiden ja linjatuomareiden suunnalta ja hollantilaiset ovatkin vissiin jättäneet valituksen kansainväliseen sulkapalloliittoon. Ymmärrän heitä kyllä täysin.
Elämäni toinen kebab! Ensimmäisestä, ehkä 7 vuotta sitten syödystä, jäi traumat. Nyt päätin voittaa kebab-pelkoni ja selvisin siitäkin. Kyllähän tota söi, mutta taidan pärjätä hyvin ilman kebabbia jatkossakin. :D
Kaunista. Not.
Kaiken kaikkiaan Turkki ei ollut kiva maa. Oli likaista, kaikki miehet tuijottivat kaduilla, hallin vessat olivat vain reikä lattiassa (ja hyi se haju!!), ruoka oli aika mielenkiintoista (saako sanoa että kauheaa?) ja liikenne oli yksi iso kaaos. Myöhemmin kuulin myös, että hallin katsojakato johtui läheisen yliopistokampuksen levottomuuksista. Hyvä että sain tietää tästä vasta jälkikäteen, muuten olisi pelottanut! Kaiken kurjuuden kruunasi se, että vikana yönä heräsin keskellä yötä jonkun hakatessa huoneeni ovea. Ovi piti kuulemma avata, koska tämä mies halusi tulla sisään. Kädet täristen soitin hotellin respaan ja pyysin apua, jonka jälkeen lukittauduin vessaan tärisemään lisää. Lopulta tunkeilija häipyi, mutta minä en kovin paljoa enää sinä yönä nukkunut...
Katsoin, että onpas kiva maisema...
...sitten katsoin, että eipäs olekaan.
Sunnuntaina lensin Ankarasta Muncheniin, Munchenistä Köpikseen ja Köpiksestä Helsinkiin. Olin aivan nakit ja muusit kotiin päästessäni, mutta myös tajuttoman helpottunut ja onnellinen. Eilen ja tänään olen vielä treenaillut, mutta huomenna ja ylihuomenna aion ottaa ihan iisisti ja nauttia joulusta. Kuusi on jo koristeltu, huomenna leivotaan ja koristellaan pipareita, vietetään laatuaikaa perheen kanssa sekä tietysti herkutellaan ja syödään hyvät jouluruuat. Ihana ja kaivattu hengähdystauko. :)

Ihanaa Joulua kaikille, nauttikaa täysillä! :)

xxx
Airi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti