perjantai 9. tammikuuta 2015

Onneksi sulkapalloa ei pelata bikineissä

Naisurheilijoiden ulkonäköpaineet on aihe, joka on pyörinyt mediassa kovasti viime päivinä ja viikkoina. Näin urheilijanaisena kyseinen aihe tietysti kiinnostaa ja haluan tuoda omat mielipiteeni ja näkökulmani esille. Päätinkin kaivaa esiin kynän ja paperia ja suoltaa ulos kaikki ajatukset, joita otsikko "naisurheilijoiden ulkonäköpaineet" minussa herättää. Halusin kertoa, miten itse koen ulkonäköpaineet ja miten väärin on arvostella meitä urheilijanaisia ulkoisten seikkojen perusteella. Hyvin pian kuitenkin huomasin, että eihän minulla taidakaan olla niin paljoa, mistä avautua. Silloin, keittiön pöydän ääressä tyhjää paperia tuijotellessani, tajusin oman näkökulmani asiaan.

Olen seurannut tätä keskustelua jonkin verran. Aivan jokaista tv- ja radiohaastattelua en ole kuunnellut, mutta alkuperäisen blogitekstin kommentteineen sekä muutamat lehtiartikkelit kommentteineen (esim. tämän ja tämän) olen lukenut läpi. Osaa lukiessani olen hymähdellyt, että "jaahas vai niin" ja osan kohdalla taas miettinyt, että "ei jösses, miten joku voi olla tuota mieltä!". Ihmettelen ihmisten laukomia kommentteja ja itse asiassa ihmettelen koko kohua. Kuitenkaan itse aihe ei suuremmin herätä tunteita.


Koko hässäkkää seuratessa tuntuu, kuin seuraisin sitä aivan ulkopuolelta. Elän pitkälti eri maailmassa ja koen asiat hyvin eri tavalla. En osaa samaistua siihen, että urheilu pyörii niin paljon ulkonäön ympärillä, enkä osaa ahdistua siitä, että joitakin ihmisiä kiinnostaa lähinnä urheilijanaisten peput. Uutisointia ja kommentointia seuratessani huokailen vain kiitollisena siitä, ettei tämä asia kosketa minua.

Totuushan on kuitenkin se, että aiheen pitäisi koskettaa nimenomaan minua. Olen naisurheilija, nuori ja herkkä, jatkuvasti pelikentillä katseille altistuva - toisin sanoen olen asian ytimessä. Ulkonäköpaineiden pitäisi olla huipussaan ja minun pitäisi muistaa pitää huoli siitä, että painan juuri oikean verran. Niin, ja ainakin se kuuluisa rasvaprosentti on pyrittävä saamaan alaspäin, sen eteen on tehtävä töitä! Ja jos joku erehtyy kommentoimaan naisurheilijoita ulkonäkökeskeisesti, minun pitäisi puolustautua lujasti.


Kuitenkaan en jaksa provosoitua typeristä kommenteista. Ei kiinnosta, ei kosketa minua. Syy ei ole se, että olisin henkisesti niin vahva, että mikään arvostelu ei tunnu missään. Syy ei ole myöskään se, että olisin niin hyväkroppainen ja hyvännäköinen, ettei minulla ole syytä huoleen. Syy löytyy lähinnä siitä, että fokukseni on suurimman osan ajasta jossain täysin muualla. Yritän niin kovasti oppia täydellisen jalkatyön rystytakakulmaan ja parantaa kyynärpääni asentoa kämmenleikatussa, etten edes muista ajatella sitä, painanko 60 vai 70 kiloa. Lisäksi harjoittelen niinkuin urheilijan kovalla tasolla kuuluukin: kaksi kertaa päivässä, kahdesta kolmeen tuntia kerrallaan. Tällä tavalla treenaamalla pysyy kyllä ilman suurempia ponnisteluja "fittinä", eikä sille vaan mahda mitään. Itse asiassa suurempi ongelma on se, ettei jaksa syödä tarpeeksi. Mutta se on sitten jo toinen tarina.

En kuitenkaan voi kirkkain silmin väittää, ettenkö ikinä potisi ulkonäködilemmoja ja että olisin aina täysin sinut kroppani kanssa. Olen monesti ajatellut kiitollisena, että onneksi sulkapalloa ei pelata bikineissä. Tottakai minullakin on silloin tällöin jenkkakahva- ja mahamakkara-angstihetkiä, toisinaan liian muhkeat reidet ja joskus vain ylipäätään harmittaa olla "näin iso". Mutta kenelläpä ei näitä hetkiä joskus olisi?


Pointtini on siis se, etten osaa enkä halua välittää ulkonäköpaineista sen suuremmin. Maailma on ulkonäkökeskeinen, pidimpä siitä tai en. Minä voin joko ahdistua tai vain keskittyä urheilemaan, koska se on kivaa ja koska haluan olla paras sulkapalloilija. Syön, harjoittelen ja lepään niin hyvin kuin osaan ja pystyn, että saavuttaisin tavoitteeni ja kehittyisin urheilijana. Uskon, että kun urheilija elää niinkuin urheilijan kuuluukin, näyttää hän myös siltä miltä juuri hänen kuuluukin näyttää.

Jos joku seuraa uraani, koska olen hyvä urheilija, se on ihan mahtavaa.
Jos joku seuraa uraani, koska ulkonäköni miellyttää, se on ihan okei.
Ja jos joku ei seuraa uraani, koska ulkonäköni ei miellytä, on sekin ihan okei.

Ps. Tämän postauksen kuvat ovat niitä, joita katsellessani sanon aina että "eiii hyi näytänpä kamalalta!" ja nauran päälle. Toisaalta nehän on kai parhaita, koska niistä näkee että pelasin täysillä ja tosissani.

Pps. Tulkintani mukaan tätä aihetta käsitellessä tulee esitellä itseään peilin kautta mahdollisimman vähissä vaatteissa, joten tässä, olkaa hyvät ja ihailkaa:

12 kommenttia:

  1. Hieno ja terve asenne tätä asiaa kohtaan. Ja yleistyshän asialle on se että pelkästään naisilla on tätä ulkonäköpaine asiaa mutta on sitä miehilläkin ja yllättävänkin paljon. Mut hei tosiaan oli oikein kiva lukee tää näkee jälleen että mitän fiksusta nuoresta naisesta on kyse. Kelläänhän se ulkonäkö ei pitäisi vaikuttaa siihen urheiluun itseensä ja no jos nyt mielipiteelläni on merkitystä niin hyvin kaunis nainenhan sinä olet ja kentällä aivan mahtava pelaaja :)

    VastaaPoista
  2. Mahtava kirjoitus, hyvä Airi! :)

    VastaaPoista
  3. Tää oli hyvä kirjoitus! Oon iloinen, että osaat keskittyä olennaiseen ja vaikka tiedostat nää ulkonäköpainejutut, et silti anna niille suurta tilaa elämässä. Tsemppiä tulevaan! :)

    Ps. näytät todella hyvältä joka kuvassa!
    Pps. mä kattoisin mielelläni, jos pelaisit sulkista bikinit päällä! ;D (ei oo tarkoitus aiheuttaa tällä mitään ulkonäköpaineita, muta camoon, sulla on törkeen hyvä kroppa ainakin mun ja monen muun mielestä! :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos :)

      Hahah no en mä ole kyllä bikineitä vielä ainakaan toistaseks harkinnu, mutta kiva kuulla että kelpais ;D

      Poista
  4. Onhan tota ulkonäkökomentointia monessa lajissa ja just varsinkin naisten lajeissa siihen monet keskittyy mut omien huomioiden mukaan nää ihmiset ei katso urheilua urheilun takia eikä myöskään pitkäksi aikaa jää näitä urheilulajeja katsomaan ja ulkonäköä kommentoimaan 😁 ainakaan suomen sulkis yleisössä en oo kuullu ulkonäkökomentointia et pelillistä se vaan on ollu! Mutta on ulkonäköpaineita miestenkin puolella luin lehdestä että real Madridin futaajat jonottelee peilin eteen ennen matsia 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on ihan totta. Kaikilla on vähän eri motiivit urheilun seuraamiselle ja saa ollakin. :) munkin mielestä sulkiksessa osataan onneksi keskittyä olennaiseen aika hyvin, mutta auttaahan sekin varmaan kun me tosiaan ei pelata bikineissä ja siten "provosoida" yleisöä... Hahah voin hyvin kuvitella ne futarit peilailemassa! :D

      Poista
  5. "Jos joku seuraa uraani, koska olen hyvä urheilija, se on ihan mahtavaa.
    Jos joku seuraa uraani, koska ulkonäköni miellyttää, se on ihan okei.
    Ja jos joku ei seuraa uraani, koska ulkonäköni ei miellytä, on sekin ihan okei."

    Tämä on fiksuinta mitä olen kuullut kenenkään suusta tähän asiaan liittyen. Mukava huomata, että sulla on noin terve suhtautuminen asiaan ja osaat keskittyä rasvaprosentin sijaan oikeisiin urheilullisiin asioihin.

    Tsemppiä SM-kisoihin! Toivottavasti pääsen taas seuraamaan peliäsi sunnuntain finaaleissa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon, mahtava kuulla :) Rasvaprosenttiin ei voi eikä kannata liikaa keskittyä tässä lajissa ja sitä paitsi "oikeat urheilulliset asiat" on paljon mielenkiintoisempia! :D

      Kiitän ja lupaan yrittää taistella tieni sinne saakka :)

      Poista
  6. En tiedä, tuleeko sulle ilmotusta näistä vanhojen postausten kommenteista mutta halusin nyt kuitenkin kommentoida.

    Vaikutat tosi fiksulta, ihanan jalat maaassa olevalta tyypiltä ja musta on aivan upeeta, ettet ole omalta osaltasi kokenut varsinaisia ulkonäköpaineita ja osaat keskittyä olennaiseen :)

    Mun mielestä tässä koko hommassa on kuitenkin kyse vähän laajemmasta jutusta eli siitä, miten naisurheilijoiden kohdalla ulkonäkö vaikuttaa arvostukseeen ja uutisointiin _urheilijana_. Urheiluhan on perinteisesti ollut ns. miesten aluetta ja tämä näkyy osaltaan edelleen siinä, kuinka paljon enemmän miesurheilijoita arvostetaan (ja kuinka paljon enemmän heistä uutisoidaan) ja naisten kohdalla puolestaan saatetaan keskittyä juurikin siihen rasvaprosentin tuijottamiseen ja hiustenväriin. Bongasin taannoin jostain naistenlehdestä (olisikohan ollut Me Naiset tms?) testin, jossa pystyi testaamaan kenen urheilijan vaimoa muistuttaa eniten! Ei siis esimerkiksi, että ketä naisurheilijaa muistuttaa eniten (ilmeisesti toimitukselta oli unohtunut, että heitäkin on!). Media siis osaltaan uusintaa hyvin tehokkaasti tätä asetelmaa, jossa naisurheilijat ovat ikään kuin kakkosluokan urheilijoita, joiden pukeutumista on sitten hauska arvostella urheilugaalassa.

    Kommenttini on toki aika kärjistettyä eikä kaikki naisurheilijoihin liittyvä uutisointi toki ole pelkkää ulkonäön ruotimista (tietenkään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tulee ilmoitus ja kiitos kivasta kommentista :)

      Olet aivan oikeassa ja kyllä tämä mullakin usein pistää silmään. Mun blogiinkin on päädytty hakusanoilla "urheilija peppu" ja "airi mikkelä alasti", kertoohan sekin jo aika paljon, että ihmiset tällaisia googlettelee... Eli joo, onhan se harmi, että se huomio mediassa on naisurheilijoiden kohdalla tuollaista. Itse kun haluaisi, että hyvät suoritukset ja urheilun hienous huomioitaisiin ennemmin kuin se ulkonäkö.

      Mä olen miettinyt, että mitä tälle asialle voisin itse tehdä. Mä jotenkin uskon, että jos mä tuon esille mahdollisimman paljon sitä urheilua ja kuinka siistiä se on, niin ehkä ihmiset sitten kiinnittää huomiota enemmän siihen ja kiinnostuu siitä. En siis halua julkaista jatkuvalla syötöllä vähäpukeisia kuvia tai valitella liikaa ulkonäköpaineista, vaan ennemmin viedä huomiota siihen urheiluun. En tiedä ymmärrätkö, mitä ajan takaa, mutta yritin nyt kuitenkin selittää :D

      Poista