tiistai 10. helmikuuta 2015

Kovassa kondiksessa?

Eilen oli taas voimatestipäivä puntilla. Sain aikaiseksi ihan hyvät tulokset, osa parani ja osa taas oli samoissa lukemissa kuin pari kuukautta sitten. Ilahduin erityisesti kymmenen kilon parannuksesta kyykyssä ja siitä, ettei mikään tuloksistani ollut huonontunut viime testikerrasta, vaikka viime aikoina ollaankin keskitytty enemmän juoksemaan kuin nostelemaan rautaa. Testien jälkeen oli hyvä fiilis, ja mietin että "hei, mähän olen kai fyysisesti ihan hyvässä kunnossa!". Tuntuu, että jaksan hyvin juosta kentällä pallon perässä kovalla tempolla ilman, että happi loppuu. Ja kun rautakin vielä nousee ennätyslukemissa, niin mikäpäs tässä.

Sitten mieleen nousi kuitenkin epäilys: onko minusta sittenkään oikeasti yhtään mihinkään? Sulkapalloilijaksi tulokseni ovat hyvät, mutta mitäs jos vertaan itseäni siihen, mitä yleisesti pidetään "kovana kondiksena"?

Tässäkö on mun kondis, happitelttaa ja polvilepoa all the way? :D
Sulkapallo on fyysisesti älyttömän vaativa laji. Kolmieräinen matsi voi kestää helposti lähemmäs tunnin, jopa ylikin. Kaksieräinen ottelu kestää yleensä jotain 25-45 minuutin väliltä, mutta huipputasolla yleensä yli puoli tuntia. Koko tuon ajan tempo on kova ja syke korkealla. Pitää siis olla nopea ja jaksaa juosta, ominaisuus jota kutsutaan nopeuskestävyydeksi. Toisaalta täytyy myös olla todella vahva, koska se kenttä on yllättävän suuri ja pallokaan ei itsestään lennä kovaa. Jaloissa täytyy olla voimaa, jotta yltää liikkumaan kulmasta kulmaan ja jaksaa ponnistaa pois syvistä askelkyykyistä. Ja tietysti lyöntivoimaa on oltava kädessä ja yläkropassa, unohtamatta vahvaa keskivartaloa, joka pitää hallita ja josta saa voimaa myös lyönteihin. Paljon voimaa ja kova kestävyys - ei helpoin yhdistelmä.

Oma treeniohjelmani on siis aina rakennettu pitkälti näitä ominaisuuksia kehittäväksi. Olen tehnyt vuosien saatossa paljon nopeuskestävyyttä, voimaa, peruskestävyyttä sekä ihan puhdasta nopeutta ja räjähtävyyttä. Suurin osa treenistä on tietysti ollut lajitreeniä, mutta jonkin verran olen myös juossut, tehnyt punttitreeniä, loikkatreenejä, kuntopiirejä ja sen sellaista. Olen treenannut siten, että minusta tulisi hyvä sulkapalloilija ja omaisin hyvän sulkapalloilijan fysiikan.

Jos minut nyt pistettäisiin juoksemaan 400 metriä kerran täysillä, ei aikani varmaankaan olisi mikään henkeäsalpaavan huikea. Samoin luultavasti kävisi, jos lähtisin kokeilemaan siipiäni cooperin testissä. Mutta jos sen sijaan pitäisikin juosta 10 kertaa 400 metriä tai kaksi cooperia suht lyhyillä palautuksilla, pärjäisin aivan varmasti. Tällaista sulkapallo nimittäin eniten muistuttaa ja tällaisia treenejä olen eniten tehnyt. Esimerkkinä voisin antaa 10x400m-treenin, jossa jaksan juosta kaikki nelisataset välille 1min 15s ja 1min 20s ja palautusta vetojen välillä on reilu pari minuuttia. Tai "6x5min+2min palautukset"-intervallitreenin, joissa juoksen viiden minuutin työjakson aikana noin 1200m ja kävelen/hölkkään palautusjaksolla 200-300m. Jos tätä hetken pyörittelee, niin itse asiassa juoksen tavallaan kolme n. 2600m cooperia putkeen kahden minuutin tauoilla.

Voimapuolella puolestaan tulokseni olivat eilen tällaiset:
  • Kyykky, 5 toistoa, hieman syvemmälle kuin 90 astetta: 110kg
  • Leuanveto vastaotteella: 6 toistoa
  • Penkkipunnerrus, 5 toistoa: 57kg
  • Punnerrus: 29 toistoa 30 sekunnissa
  • Linkkarivatsat: 25 toistoa 30 sekunnissa
  • Burpee: 14 toistoa 30 sekunnissa 
  • (Rinnallevetoon ei riittänyt paukut enää kyykkyjen jälkeen, joten sen teen huomenna. Tulos kuitenkin jossain 55-60kg välillä)
En siis taida olla samalla tavalla "kovassa kondiksessa" kuin esimerkiksi cross fit -huiput, kestävyysjuoksijat tai painonnostajat. Olen hyvässä kunnossa, mutta eri tavalla. Parhaat ominaisuuteni ovat erilaisia kuin muiden lajien huipuilla, mutta niin on lajinikin. Sulkapallotytöille pärjään fyysisten ominaisuuksien vertailussa käsittääkseni ihan hyvin, täälläkään en ole ainakaan sieltä treeniryhmäni heikoimmasta päästä. Toki mitä kovemmalle tasolle hamuaa, sitä kovempi on myös fysiikan oltava. Niimpä näitäkin ominaisuuksia on jatkuvasti pyrittävä parantamaan.

Vaikka keskityinkin tässä tekstissä sulkapallon fyysiseen puoleen, on kuitenkin todettava, että pelkkä fyysisyys ei tietenkään riitä. Parasta sulkiksessa onkin juuri se monipuolisuus: pitää hallita myös niin tekniikka, taktiikka kuin hermonsakin. Ai että mä olen kiitollinen tästä monipuolisesta lajista! :)

xxx
Airi

9 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä hyvä fysiikka! Susta olis tullu hyvä pyöräilijäki. ;) Fysiikka on kyllä tärkeä myös siihenki ettei paikat hajoile, tai ainakaan niin useasti (sie taisikki jossain postauksessa puhuakki siitä). Ja raaka laji tuo sulkapallo kyllä on, välillä sitä vaan hämmästelee kui nopea ihminen voi oikeen olla. Respect!

    Onks muuten se pinkki pyörä toiminu? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haha eikä, oonks mä valinnu väärän lajin ;D Joo just toi ehjänä pysyminen on kyllä yks isoimmista motivaatioista punttitreeneille. Haha mä taas hämmästelen teijän kestävyyttä ja haponsietokykyä! :D

      Joo pinkki pyörä on paras kaveri :) Vietetään paljon aikaa yhessä joka päivä, en pärjäis ilman sitä!

      Poista
    2. Hei Odenseenhan just valmistu uus velodromi (pyöräilystadion) nii ei muuta ko katteleen millasta se on ;D

      Nonii hieno homma, pidähä hyvää huolta siitä ;)

      Poista
    3. Hahah en ees tienny!! Täytyy ehdottomasti ottaa selvää velodromista ja lisätä tää mun bucket listille ;D

      Poista
  2. Hienoja tuloksia, kuitenkin melko kevytrakenteiseltä naiselta.
    Kai se puntti sulkiksessa tarvitaan vain palvelemaan lajia, lähtönopeus, liikkuvuus jne.. eikä ne tulokset ole tärkeitä, niinkuin puntinnostossa tai crossfitissä?
    Mikä on suurin ero aasialaisissa ja eurooppalaisissa pelaajissa? Nopeus? Taito? Kunto?
    F, ani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eihän sulkiksessa tietenkään samalla tavalla tarvitse tuloksia miettiä kuin painonnostossa. Juuri tuohon nopeuspuoleenhan se voima paljon auttaa ja ponnistusvoimaan. Ja kun liikutaan alas verkolle syvään askelkyykkyasentoon, niin kyllä siinä voimaa tarvitsee, että sieltä pääsee ponnistamaan poiskin.

      Hmm, mitähän tuohon nyt sanoisi... Onhan ne aasialaiset ihan törkeen nopeita, taitavia ja vieläpä jaksaa pelata ikuisuuden kovalla temmolla ilman että ilmekään värähtää. En kyllä osaa sanoa, että mikä se suurin ero eurooppalaisiin on.

      Poista
  3. Sulla alkaa olla punttifysiikka niin hyvässä kunossa, että keskittyisin pelkästään nykyisen lihasmassan ylläpitoon ja antaisin tilaa laadukkaalle lajitreenille. Susta ei voi tulla hyvää sulkapalloilijaa samalla kun punttituloksien pitäisi kokoajan nousta. Kovat punttiharjoitukset väsyttävät erittäin paljon hermosta, joka on näin ollen pois sun lajitreeneistä. Eli toisin sanoen joudut tekemään osan lajitreeneistä väsyneenä sen takia, että olet vääntänyt paljon punttia. Hermostoväsymys ei välttämättä tunnu tavalliselta väsymykseltä ja sitä on vaikea erottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aika samoilla linjoilla olen itsekin ja niin myös valmentajat. Lajitreenille tosiaan onkin annettu tilaa jo pitkän aikaa, tai niin ainakin itse koen kun viikossa on pari ei-niin-kovaa punttia ja tehot otetaan irti ennemmin siellä lajitreeneissä. Viimeiset pari vuotta olenkin tehnyt lähinnä ylläpitävää punttia, joitakin lyhyitä pk-jaksoja lukuunottamatta. Siksipä ne ennätykset ovatkin junnanneet aikalailla samoissa lukemissa jo pitkän aikaa. Niiden kehittäminen ei kuitenkaan ole nyt oleellista eikä tarpeellistakaan, ihan niinkuin sanoitkin: fokus on hyvä olla täysin lajin puolella.

      Poista
    2. Heh, pakko vielä täydentää vähän... Luin uudestaan tämän tekstini ja kuulostahan se siltä, että tosiaan ennätyksiä haetaan koko ajan :D Mutta 1,5 vuotta sitten taisin kyykätä 105kg, nostaa penkistä 55kg ja vetää 7 leukaa eli eipähän tässä nyt hirveää kehitystä ole tapahtunut. Lähinnä iloitsen siis tällä hetkellä siitä, että ne ennätyslukemat ovat edelleen samat!

      Poista