maanantai 23. helmikuuta 2015

Monday Motivation

Tykkään usein selailla ja lueskella erilaisia lausahduksia ja sanontoja. Niistä saa tsemppiä, itseluottamusta, hyvää oloa ja inspiraatiota elämään. Näitä lausahduksia löytyy nykypäivänä instagramista ja muista sosiaalisista medioista vaikka kuinka ja paljon. Osa niistä ei kolahda, mutta osa taas osuu ja uppoaa sitäkin syvemmälle. Välillä törmään tekstin pätkään, joka jää pyörimään päähän jopa useaksi päiväksi herättäen suuria pohdintoja elämästä.

Ajattelin alkaa jakamaan aina silloin tällöin yhden lempilausahduksistani ja avaamaan lyhyesti sen merkitystä minulle. Parasta näissä tekstinpätkissä onkin juuri se, miten monella tavalla niitä voi tulkita. Itselläni ne (jostain kumman syystä!) linkittyvät usein urheiluun.

Tässäpä tulee siis ensimmäinen:


Kilpailu on asia, joka on vahvasti läsnä omassa elämässäni koko ajan. Olen kilpaurheilija, pelaan päivittäin treeneissäkin matseja ja elän toisten kilpailuhenkisten urheilijoiden keskellä. Jos en olisi ollenkaan kilpailuhenkinen, en varmasti tekisi tätä hommaa. Tottakai haluan voittaa, myös joka ikisen treenimatsin. Pidän kovasti siitä, että treeneissä ja kisoissa saa yrittää tosissaan olla se kentän taitavin, nopein ja paras. Tällainen kilpailu puskee mielestäni hyvin koko treeniporukkaa eteenpäin, kun jokainen yrittää koko ajan parhaansa.

Jatkuvalla kilpailulla on myös varjopuolensa. Kilpailuhenkisyys tulee tällaisessa urheilijaporukassa liian helposti mukaan aivan kaikkeen: on saatava eniten huomiota valmentajalta, naureskellaan selän takana toisten epäonnistumisille, kukaan ei halua hävitä edes leikkimielisiä korttipelejä, on oltava oikeassa joka asiassa ja tiedettävä kaikesta eniten, haetaan jatkuvasti mahdollisuutta sanoa "hähää mitäs mä sanoin, taas kerran tiesin ja sä et!" ja jopa pyykkivuoroista voi saada aikaiseksi kilpailun.

Minulle tällaisen kilpailun kestäminen on välillä todella raskasta. En missään nimessä osoita syyttävää sormea ketään kohti, mutta totean nyt kuitenkin ympärilläni olevan tällaista kilpailuhenkisyyttä, jota en aina kestä. Annankin usein helposti periksi, kaikkialla muualla kuin sulkapallokentällä tietysti, enkä lähde kilpailuun mukaan. Minulle on se ja sama, saanko pestä pyykkini ensimmäisenä vai viimeisenä tai että kestääkö palaverini valmentajan kanssa viisi minuuttia vähemmän kuin muilla tytöillä.

Koska jatkuva kilpailu välillä ahdistaa, olen ottanut tämän kyseisen kukka-ajatuksen omakseni. Se on tällä hetkellä puhelimeni taustakuvana muistuttamassa minua päivästä toiseen siitä, mikä oikeasti on tärkeintä. Minun ei tarvitse yrittää jatkuvasti olla parempi kuin joku muu, riittää että olen paras minä. Kukoistan parhaani mukaan murehtimatta siitä, kuinka kirkkaasti joku muu kukkii. Kilpaileminen sulkapallokentillä riittää minulle oikein hyvin, niiden ulkopuolella en sitä kaipaa.

xxx
Airi

4 kommenttia:

  1. Tavoitteet ja kilvoittelu ovat tärkeitä, tavoitteiden saavuttaminen palkitsee. Toinen puoli asiaa on kilvoittelu ja tavoittelu itsessään.

    Henry David Thoreau toteaakin: "What you get by achieving your goals is not as important as what you become by achieving your goals."

    VastaaPoista
  2. Tosi hieno ajatus tuo kukka ajatus, yllättävän moni tuollaisista fiksuista lausahduksista liittyy luontoon ja siihen kuinka yksinkertaista kaikki oikeasti on, kunhan ei tee siitä liian vaikeaa, kuten vaikka kukat ei tee kukoistamisesta sen vaikeampaa kun se on:) Sitä ajattelin kysyä, että kun hyvän kilpaurheilijan tavoin haluat voittaa jokaisen treenimatsinkin, pistääkö sellaisen häviäminen harmittamaan ja ärsyttämään yhtä paljon kuin kilpailussa hävityn matsin? Vai pystyykö ja pitääkö sellaiseen suhtautua hiukan kevyemmin ja antaa itselleen anteeksi jos vaikka sinä päivänä ei vaan pelaaminen sujunut ihan niin kuin olisi halunnut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, toi on muuten totta että ne liittyy usein luontoon!
      Kyllä ne hävityt treenimatsitkin vähän harmittaa, mutta ei todellakaan yhtä paljon kuin kisoissa häviäminen. Jos treeneissä aina miettii vain ja ainoastaan voittamista, niin ei uskalla kokeilla uusia juttuja. Ja jos ei ikinä kokeile uusia lyöntejä, taktiikoita ym., niin eihän sitä silloin kehity. Vaikka se häviäminen tietyllä tapaa nyppii, niin siinähän sitä parhaiten oppii ja sitten viimeistään parin päivän päästä saa taas yrittää uudelleen voittaa :)

      Poista