keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Koska mikään ei opeta yhtä paljon, kuin asioiden tekeminen itse

Heippahei!

Huokaisin maanantaina helpotuksesta ja onnesta, kun tajusin että kesäkuu on vihdoin täällä. Kesäkuussa inspiroi sana kesä ja tieto siitä, että pian on siis lämmin. Paitsi että vielä täällä ei kyllä todellakaan ole lämmin... Onneksi treenit ovat kuitenkin olleet fyysisesti tosi raskaita, joten olen saanut hikoilla vähintäänkin tarpeeksi. Tänä vuonna kesäkuussa ja kesässä ei sitä paitsi innosta eniten lämpö ja aurinko, vaan edessä olevat jännät kisareissut ja kaikenlaiset seikkailut.

Olen päässyt taas pitkästä aikaa juoksemaan 400m vetoja. Tai no "päässyt"....
Tähän väliin on pakko pikaisesti valittaa siitä, miten kamala toukokuu oli. Mutta hyvin pikaisesti, ja sitten siirrytään niihin kesäkuun tuleviin kivoihin juttuihin. Eli siis: toukokuussa meni tosi moni asia pieleen, olin kipeänä, kisailmoittautumisten kanssa oli ongelmia, olin ärsyttävä kaveri ihan sama mitä tein tai jätin tekemättä, en saanut asioita hoidettua kun en saanut vastauksia meileihin, olin epäonnekas aivan liian monessa asiassa ja lopulta tuntui etten pääse pian mihinkään kisoihin kun mikään ei toimi.

Kaikesta edellämainitusta johtuen kisakalenteri meni uusiksi kerta toisensa jälkeen aiheuttaen vuorotellen pahaa mieltä ja stressiä. Kaikesta epäonnesta huolimatta sain kuitenkin lopulta muutaman kisan sopimaan kesäsuunnitelmiini, ja nyt edessä onkin sitten astetta jännempiä juttuja! Ensi viikon tiistaina lähden ehkä tähän astisen elämäni eksoottisimmalle reissulle, suuntana on nimittäin Mauritius. Mauritiuksen reissun jälkeen on välissä neljä päivää, minkä jälkeen lähden Azerbaidzaniin European Games -tapahtumaan. Sieltä sitten palaan Suomeen ja lähden parin päivän päästä Pietariin kisoihin. Tästä parin viikon päässä odottaakin sitten vielä toinen Venäjän reissu Vladivostokiin, ja se kaupunki on muuten kaaaaukana...

Kun googlettaa hakusanalla "Mauritius", löytää heti ensimmäiseksi tällaista:


Ei pahalta vaikuta ollenkaan! Toinen aivan super siisti juttu on European Games Bakussa. Ne ovat siis vähän niinkuin olympialaiset pienemmässä mittakaavassa, ohjelmassa on monen monta lajia ja virallinen kisakyläkin löytyy. Suomesta lähtee kisaan suuri joukkue ja mukana on monen eri lajin edustajia. Tasokin on tietysti kisassa kova ja pääsen varmasti pelaamaan hyviä matseja.

Jos joku nyt noita Mauritiuksen kuvia katsellessaan tunsi kateuden piston syvälle sisimmässään, niin voin lohduttaa että pahalta tuntuu minustakin. Mauritiukselta, kuten niin monesta muustakin paikasta, jää todennäköisesti päällimmäisenä mieleen halli, hotelli ja kisajärjestelyt. Itse asiassa googletin kyseisen saaren sijainnin ja ylipäätään koko paikan vasta kolme päivää sitten. En siis ole miettinyt ollenkaan uusia bikinejä, beachillä makoilua tai aurinkorasvojen suojakertoimia. Myös Bakun kisan idea valkeni minulle vasta pari viikkoa sitten, kun postissa tuli olympiakomitealta kisaohjeet. Lueskelin niitä ja ihmettelin, että "ai häh, mikä kisakylä? Siis mitä, onks tää oikeesti NÄIN iso tapahtuma?"


Tällä hetkellä mielessä pyörii nimittäin bikineiden ja aurinkorasvojen sijaan aika moni muu asia. Miten selviän yön yli kestävästä yli 20 tunnin matkustuksesta Mauritiukselle? Miltä jalat tuntuvat tuollaisen reissun jälkeen? Minkälainen halli siellä on, entä pallot? Löydänkö varmasti Lontoossa lentokentältä toiselle, kun on vaihdot siellä? Onhan hotelli ja kyyditykset lentokentältä hoidossa? Olenhan varmasti kirjannut ylös puhelinnumerot kisajärjestäjille, että saan soitettua apua? Paitsi että toimiiko siellä puhelin ja mitä se sitten maksaa soitella Afrikassa? Riittääkö kaksi vuorokautta perillä ennen kisaa palautumiseen matkasta? Saanko syötyä ja juotua kunnolla reissun aikana?

Ja entä sitten kun palaan Mauritiukselta taas yön yli lentäen ja jo neljän päivän päästä on edessä pitkä matka Bakuun? Muistanko varmasti hoitaa kaikki junaliput, lennot ja hotellit oikein? Entä onhan kaikki viisumit, vakuutukset ja rokotukset joka puolelle kunnossa? Saanhan myös järjestettyä treenikaverit itselleni kisojen aikana? Mitäs jos pankkikortti ei toimikaan jossain päin maailmaa, kuinka paljon käteistä pitäisi varata ja mitä valuuttaa?

Kaikista kysymyksistä suurin on kuitenkin se, että miten jaksan ja selviän tästä kaikesta yksin?


Kaikesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että selviän kyllä ihan mistä vain. Vaikka tämä on välillä yksinäistä touhua, niin tämä on mun matka ja mun polku. Kukaan ei tee asioita puolestani, eikä voikaan tehdä. Mutta kun mikään ei opeta yhtä paljon kuin asioiden tekeminen ja kokeminen itse.

Ja hei fiilistellään nyt vähän: MUN KESÄSTÄ TULEE AIVAN SAIRAAN SIISTI! 
Niin, ja kyllä mä taidan sitä aurinkorasvaakin muistaa hankkia matkoille mukaan...

xxx
Airi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti