sunnuntai 23. elokuuta 2015

Viikonloppu Aalborgissa sekä pohdintoja (ja paljastuksia) menneistä liigakausista

Moi!

Tänä viikonloppuna olen pelannut paljon sulkista, tehnyt yhden todella rankan kuntopiirin, maastopyöräillyt ja etsinyt rasteja keskellä metsää, kiipeillyt korkealla yläilmoissa seikkailuradalla, syönyt liikaa herkkuja ja tutustunut moneen uuteen ihmiseen. Ei paha ollenkaan! Tämän postauksen kuvat ovat siis näistä tunnelmista, vaikka tekstissä muustakin kerron.


Toisin sanoen viikonloppuni kului oikein mukavissa merkeissä leirillä Aalborgissa uuden liigajoukkueeni luona. Juuri nyt fiilis on väsynyt ja jalat ovat kiipeilyn jäljiltä ihan mustelmilla, mutta olen onnellinen. Uusien ihmisten tapaaminen on aina mahtavaa ja nämä kyseiset vaikuttivat super mukavilta. Toivon todella, että tästä kaudesta tulee kiva myös joukkuematsien osalta! Koska sitä se ei aina ihan ole ollut, vaikken tätä aiemmin ole kertonutkaan...

Olen pelannut Tanskan liigaa jo kaksi kautta, nyt alkava kausi tulee siis olemaan kolmas. Ensimmäisen kauden pelasin 2. divisioonassa Randersin riveissä. Voitin sillä kaudella kaikki kaksinpelini eikä taso ollut kovin kummoinen, mutta joukkueena hävisimme kerta toisensa jälkeen. Joukkuepelejä seurasi lähes poikkeuksetta bileet ja bileitä seurasi täysin poikkeuksetta lauma hyvin humalaisia ihmisiä. Kännissä olivat niin 16-vuotiaat junnut kuin 45-vuotiaat aikuiset miehet. Itseäni juominen ei kiinnostanut, ainainen häviäminen harmitti eikä bileissäkään aina super hauskaa ollut. Kyllä ne ihmiset oikeasti tosi kivoja olivat, mutta ei se suuri yllätys ollut, että bile-kerho tipahti 3. divisioonaan. Minä halusin jotain muuta, halusin kovempia pelejä ja vähemmän alkoholia, ja niinpä oli aika etsiä seuraavaksi kaudeksi jotain muuta.


Vaikka Randersin riveissä toisinaan tuntui hölmöltä antaa kaikkensa ja olla se "panostaja" muiden dokatessa, huomasin pian, että omien matsien voittaminen oli kuitenkin kannattavaa. Kauden lopussa minulle avautui nimittäin mahdollisuus päästä useampaankin eri joukkueeseen seuraavaksi kaudeksi. Lopulta päädyin Hillerödiin ja astetta korkeammalle sarjatasolle, eli 1. divisioonaan. Syytä tälle valinnalle en enää muista, mutta taisin kuulla kyseisestä joukkueesta positiivisia kommentteja useiltakin tahoilta. Ja niin - raha.

Hillerödissä meno oli aivan toisenlaista Randersiin verrattuna. Joukkueen keski-ikä oli varmaankin jossain 40 tienoilla ja itse olin siis joukkueen nuorin. Porukkaan oli hieman hankala päästä mukaan, eikä yhteisiä illanviettoja ollut ollenkaan. Alkukaudesta fiilis oli kuitenkin loistava, pelasin hyviä matseja ja joukkueessa oli kivaa olla. Pian alkoi kuitenkin alamäki. Hävitessämme joukkuepelit kerta toisensa jälkeen alkoi ilmapiiri rakoilla ja seuran sisäiset ongelmat tulivat ilmi. Joukkueemme tipahti kauden lopussa 2. divisioonaan, moni pelaaja lopetti ja valmentajakin lähti. Minua yritettiin silti maanitella, lopulta myös painostaa, jäämään seuraan toiseksikin kaudeksi, mutta kieltäydyin. En tuntenut oloani hyväksi ja joukkuepeleihin meneminenkin ahdisti joka kerta enemmän. Viimeisissä matseissa koin, että minua kohdeltiin melko kylmästi, koska olin kieltäytynyt jäämästä. Vaikka voitin ja pelasin kuinka hyvin, ei kukaan äänestänyt minua tsemppari-nallen saajaksi. Ketään ei myöskään enää kiinnostanut jutella kanssani eikä edes aina kääntää englanniksi, jos olin pihalla keskusteluista. Se tuntui tietysti pahalta, mutta en halunnut valittaa. Näin jälkeenpäin mietittynä opin kaudesta ainakin sen, että pitää osata pitää puolensa eikä tarvitse aina olla ylikiltti. Olin kauden viimeisissä matseissa niin loppu ja itkuinen, etten halua enää edes muistella sitä.


Vaikka tämä nyt todella negatiiviselta kuulostaakin, on minulle jäänyt tottakai paljon myös niitä hyviä muistoja. Randersissa oli parit kivatkin bileet ja Hillerödin riveissä sain pelata myös monta tosi hyvää matsia. Kaikista parhaimpana mieleen ovat jääneet tietysti kaikki uudet tuttavuudet vuosien varrelta.

Tällä alkavalla kaudella aion yrittää taas tosissani olla hyvä jäsen joukkueessani ja tehdä parhaani niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Aalborg vaikuttaa nyt vihdoin sellaiselta joukkueelta, jossa varmasti tulen viihtymään ja johon on hieman helpompi sopeutua. Ja tietysti olen itsekin jo ainakin hieman kokeneempi, osaavampi ja fiksumpi kuin pari vuotta sitten. Odotan siis tulevaa suurella innolla!




xxx
Airi

7 kommenttia:

  1. valitettavasti jotkut joukkueet ja seurat ovat sellaisia että vaikka teet duunii ja haluut menestyy ni muut ei oo sellasia välttämättä ja homma menee biletykseksi ja se on sen yhen yrittäjän kannalta ikävää. samoin niinkuin tuommonen yhteishengen puute on pahasta joukkueessa. Mutta niin kauan kun teet töitä kehittymises eteen pelaat hyviä pelejä voitat ja näytät/todistat osaamises niin kyllä sieltä tulee se joukkue vastan jossa kaikki haluaa menestyä yhteishenki on hyvä ja ne tajuaa millanen ihminen oot ja ottaavat sut avoiminsylin vastaan joten kannattaa jatkaa vaan yrittämistä ja vaikka pettymyksiä tulee niin sää määräät omasta tulevaisuudestas joten pysy vahvana ja pärjäile :)

    ps. hyvä jos seura vaikuttaa nyt hyvältä ja yritä alooittaa ennakkoluulottomasti jottei huonot kokemukset vaikuttaisi liikaa, mutta pienellä varauksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näinhän se on :) Ja ainahan sitä on omassakin tekemisessä parannettavaa tottakai, joten kaikesta oppii!

      Juu positiivisin mielin lähden tähän kauteen ja osaan nyt onneksi varautua myös vastoinkäymisiin. En siis aio enää pahoittaa mieltäni yhtä pahasti, vaikka mitä kävisi :)

      Poista
  2. Aalborg kuulostaa Airi tosi kivalta! Mulle Aalborgista tulee heti mieleen Tuborg - mun mielestäni niiden purkeissa lukee Aalborg ;-DDD Hey, kaikkea hyvää taas matkaan tälle kaudelle - Iloa ja Sinniä ja Onnea tietty kanssa ;-DDD Elikkä ISO Hali sinne Tanskaan ;-DDD Sun juttujas on aina niin hauska lukea. Piristystä työpäivään ;-DDD Neljä viikkoo hellerantalomaa Epsoossa alkoi jo käymään rankaksi - että onneks pääsin viimein takasin duuniin sorvin ääreen nääs ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah voi hyvin olla, että Tuborg ja Aalborg liittyvät toisiinsa :D Sen olen oppinut, että Albani ja Odense ainakin kuuluvat yhteen :D Kiitos kiitos ja super kivaa, että tykkäät lueskella mun tarinoita! Nautihan duuneista sitten vain :)

      Poista
    2. On nautittu töistäkin joo ;-) Varsinki silloinku on 06.30 pöhkövuoroja. Silloin saa lähtee 05.00 jo aamuhämärissä maastofillarilla sotkemaan. Cool ;-) Mutse possulle ihan onnen omiaan. Maastofillarin voiskyl kohta vaihtaa kilpuriin... tai sähköpyörään... hmmm ;-DDD Hienoja kisoja oot näköjään pelannut. Lisää samanlaista tykitystä vaan.

      Poista
  3. Ikävä kuulla, että noin paljon negatiivista on mahtunut näihin kahteen vuoteen :(
    En tiennytkään, että jos lähtee Tanskaan pelaamaan sulkista, niin täytyy pitää varansa
    ettei alkoholisoidu ... Täydet pisteet sinulle, että pidät kiinni terveellisemmistä elämäntavoista!

    Kaikkea parasta sinulle Aalborgiin! Tsemppiä treeneihin ja tuleviin turnauksiin!
    Muistanko oikein, että syyskuussa on taas edessä kaukomatkailua :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mutta onneksi on ollut kuitenkin enemmän sitä positiivista :) Alkoholisoitumisen vaara taitaa vaania vähän joka puolella, mutta onneksi mulla ei ole aikaa alkaa rellestämään liikaa hahah

      Kiitos kiitos ja juu, huomenna alkaa matka kohti Guatemalaa! :)

      Poista