maanantai 14. syyskuuta 2015

Exhausted but happy

Moi!

Kaksi viikkoa on nyt takana täällä Amerikan mantereella ja huomenna on vihdoin aika matkata takaisin kotiin. Nämä kaksi viikkoa ovat olleet hulluja ja mahtavia, mutta samaan aikaan todella kuluttavia. Juuri nyt olen niin väsynyt, että äsken Subwayssa nousi kyyneleet silmiin ihan vain siksi, että kiltti myyjä antoi minulle extra paljon guacamolea.

Kisat täällä sujuivat paljon paremmin kuin osasin edes toivoa. Olin kyllä pelannut treeneissä aivan älyttömän hyvin koko elokuun, mutta jostain syystä en uskaltanut siltikään odottaa liikoja. Heti ensimmäisen matsini jälkeen Guatemalassa kuitenkin tiesin, että nyt muuten sujuu ja mikä vain on mahdollista. Semifinaaliin pääsy ja maailmanlistalla sijalla 30 olevan pelaajan voittaminen Guatemalassa oli minulle iso juttu. Täällä Meksikossa finaaliin yltäminen kruunasi sitten vielä kaiken.



Matkaan lähtiessäni tiesin, että olosuhteet ovat täällä hyvin erilaiset tuttuun Eurooppaan verrattuna. Siltikin pallojen nopeus ja hengittämisen raskaus korkealla merenpinnan yläpuolella Guatemalassa yllätti. Pikku shokkina tuli myös tämä Meksikon hillitön kuumuus ja kosteus. Tällaisissa olosuhteissa en ole ennen pelannut ja vaikka koenkin olevani fyysisesti melko vahva ja hyvässä kunnossa, niin tällä reissulla olen sipannut peleissä pahasti. Toisaalta olen myös pelannut elämäni parasta peliä, pitkiä ralleja kovalla tempolla, joten selvähän se on, että jossain tuntuu.

Juuri nyt päässäni on aivan liian monta ajatusta ja tarinaa, jotka haluaisin jakaa. Niiden aika olkoon kuitenkin myöhemmin. Kuviakin löytyy hirveä määrä, mutta niitäkin julkaisen sitten myöhemmin tarinoiden ohessa.


Viimeisen kahden viikon aikana olen pelannut kaksi kisaa ja yhdeksän peliä, latautunut ja valmistautunut huolella jokaiseen matsiin, jännittänyt, intoillut, nauttinut pelaamisesta aivan älyttömästi, pyörinyt iltaisin sängyssä jännittäen seuraavan päivän matseja, herännyt joka aamu viimeistään kuudelta (kiitos jet lag <3), hikoillut enemmän kuin ikinä, hengästynyt ja hyytynyt peleissä pahemmin kuin ikinä, antanut kentällä kaikkeni, suututtanut yhden vastustajan totaalisesti, kärsinyt lihasjumeista ja krampeista sekä kokenut suuria tunteita laidasta laitaan.

Nyt olen uupunut, mutta onnellinen. En jaksaisi enää latautua yhteenkään peliin ja onneksi ei juuri nyt tarvitsekaan. Sitä paitsi minulla ei ole enää yhtäkään puhdasta pelipaitaa. Ihanaa mennä huomenna takaisin kotiin, tai siis ainakin melkein kotiin, Tanskaan.

Kiitos jälleen kerran kaikille tsempeistä ja kannustuksesta, ne merkitsee niin kauhean paljon!
Ja nyt mua melkein itkettää taas.



In English:

Hello

Two weeks behind here in America and tomorrow it's finally time to go home. These two weeks have been crazy and amazing but at the same time very wearing. Right now I am so exhausted that I got tears in my eyes in Subway when the waitress was so nice that she gave me some extra guacamole.

The tournaments here went better than I could ever even hope for. I had been playing very well in trainings the whole August but somehow I still didn't dare to hope for too much. But right after my first match in Guatemala I knew that I'm doing great and anything is possible now. Making it into the semifinals and beating the number 30 in the world was a big step for me. And making it into the final here in Mexico made this trip even better.

Before the trip I knew that the conditions here might be very different compared to what I'm used to in Europe. Even so, the speed of the shuttles and the difficulties with breathing I had in Guatemala really surprised me. A little shock was also the extreme heat and the humidity here in Mexico. I have never played in this kind of conditions before and even though I feel like I'm physically quite strong, I must admit I have been very tired on the court here. On the other hand, I have also played my best game ever with long rallies and high tempo so no wonder it feels tough.

Right now I have way too many thoughts and stories running through my head. But I will share them later. I also have a crazy amount of pictures but I will post them later as well.
During these two weeks I have played two tournaments and nine matches, prepared carefully for all of my matches, been nervous and excited, enjoyed badminton so so much, struggled to fall asleep at nights thinking about my coming matches, woken up every single morning latest at 6 (thanks to jet lag <3), been sweating more than ever, made one of my opponents super angry, suffered from sore muscles and cramps and experienced all kind of great emotions.

I am exhausted but happy. I don't have the power to prepare myself for even one more match but luckily I don't even need to right now. Besides, I don't have even one clean t-shirt left. So nice to go back home, or almost home, tomorrow.

Once again, thank you very much for all the support, it means a lot to me!
And now I almost feel like crying again.
xxx
Airi

2 kommenttia:

  1. Hieno, nyt kulki pelit!
    Toivottavasti antaa uskoa ja enrgiaa tuleviin treeneihin ja kisoihin. Noilla tuloksillahan voi jo kohta alkaa varailemaan lippuja Rioon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jea! Varmasti antaa voimia ja itseluottamusta :) heheh, no onhan tässä vielä 8 pitkää kuukautta ja monta hyvää tulosta on vielä tehtävä. Mutta tästä on kyllä hyvä jatkaa! :)

      Poista