maanantai 21. syyskuuta 2015

Pictures and stories from Cancun, Mexico

...Sorry for my English readers but this time I couldn't find time to write all this in English as well. Let me know if you wish to read it in English and I will translate it later :)

Moi!

Liigakausi on nyt minunkin osaltani startattu, voitokkaasti vieläpä! Matkasin perjantaina Aalborgiin aivan Pohjois-Tanskaan liigajoukkueeni luokse ja lauantaina oli sitten pelipäivä. Voitimme Lillerødin joukkueen 8-5 ja itsekin voitin oman kaksinpelini Ruotsin Ellinor Widhiä vastaan suoraan kahdessa erässä. Pelasin todella hyvin ja olo oli kentällä loistava, mikä on ehkä vähän ihme, sillä olen tällä viikolla lähinnä tehnyt nukkumisennätyksiä ja yrittänyt selviytyä Guatemala-Meksiko-reissuväsymyksestä.

Kovin montaa yötä en siis ole ehtinyt kotona nukkua, enkä ehdi vieläkään, sillä huomenna aamulla lähden taas jo Tshekkiin FZ Forza Prague Open 2015 -kisaan. Nyt onkin siis korkea aika palata vielä hetkeksi Meksikon tarinoihin ja kuviin, koska pian on taas uudet tarinat kerrottavana. Guatemalan kokemukset kuvineen löytyvät TÄÄLTÄ.


Lennettiin Nannan kanssa Guatemala Citystä Cancuniin Mexico Cityn kautta. Olin aivan ihmeissäni nähdessäni lentokoneen ikkunasta illan pimeydessä Mexico Cityn valot: niitä oli niin paljon ja kaupunki näytti jatkuvan loputtomiin! Kyseessähän onkin yksi maailman suurimmista kaupungeista ja väkiluku siellä on yli 20 miljoonaa, joten ei kai ihme, että tuli "pikkutyttö ihmeissään"-olo. Lentokentälle laskeuduttuamme tämä lumous kuitenkin haihtui hyvin pian. Tullissa minulta revittiin laukut auki ja pengottiin perinpohjaisesti, virkailijat olivat töykeitä ja asemiehiä oli joka puolella vartioimassa jopa liukuportaita. Koko lentokenttä oli jokseenkin ahdistava paikka ja olinkin super iloinen, että olimme Nannan kanssa kahdestaan matkassa!

Perillä Cancunissa olimme myöhään illalla ja kaverini haki minut vuokraamallamme autolla lentokentältä. Vaikka oli myöhä ilta, oli ulkona todella kuumaa ja kosteaa. 25 minuutin ajomatkalla hotellille näin enemmän viiden tähden hotelleja kuin koko elämässäni tähän mennessä yhteensä ja hoin vain "oh wow, oh wow, mihin me on oikein tultu???"

Meidän hotellin sisäpihan allas. Olin ehkä maailman onnekkain hotellin varaaja, kun satuin löytämään meille noin upean hotellin -50% tarjouksella!
Paikan koko komeus paljastui kuitenkin vasta seuraavana aamuna päivän valossa. Olin aivan sanaton nähdessäni kunnolla ne paratiisirannat, hotellimme uima-altaineen, turkoosin meren ja valkoisen hiekan. Mereen piti tietenkin päästä uimaan pikaisesti, mutta hyvin pian ymmärsin myös sen, että ulkona oli niin älyttömän kuumaa ja paahtava aurinko, että oli parempi vain pysytellä sisällä, jos halusi pelata hyvin.

Paratiisiin mahtui kuitenkin myös ongelmia... En ole varmaan ikinä ollut yhden päivän aikana yhtä montaa kertaa huolissani ja peloissani, kuin sinä keskiviikkona olin. Päädyimme kaverini kanssa vuokraamaan auton ja yöpymään toisessa hotellissa, sillä kisahotelli oli älyttömän kallis. Säästimme näin paljon rahaa, mutta vastineeksi saimme hieman stressiä. Ensimmäisessä autovuokraamossa meitä huijattiin hinnan kanssa ja päätimmekin vaihtaa. Toinen autovuokraamo puolestaan osoittautui hyvin kyseenalaiseksi paikaksi ja olen itse asiassa melko varma, että vuokrasimme automme rikollisilta. He yrittivät vakuutusasioihin vedoten ottaa kuvia luottokorteistamme ja passeistamme, mutta kielsimme sen jyrkästi. Pikku sydämen tykytysten jälkeen pääsimme kuitenkin ulos turvallisesti ja hyvän auton kanssa.

Ujostutti

Sen jälkeen autoilimme iloisesti huoltoasemalle tankkaamaan uuden menopelimme. Kaikki sujui kivasti siihen asti, kunnes oli aika maksaa. Jotenkin se antamamme 20 dollarin seteli katosi hyvin nopeasti ja yhtäkkiä myyjän kädessä olikin 1 dollari. Vänkäsimme vihaisesti ja vannoimme maksaneemme 20 dollaria, ja lopulta myyjä antoi periksi ja maksoi kiltisti myös vaihtorahat. Ihme touhua.

Kun olimme treenanneet (ja hikoilleet!!!) pari tuntia hallilla, ajelimme takaisin hotellille. Keskellä moottoritietä meidät kuitenkin pysäytti poliisi, joka ei puhunut kunnolla englantia, mutta käski meidät poliisiasemalle ja määräsi 150 dollarin sakot. Olimme molemmat siinä vaiheessa melko peloissamme, mutta hymyilimme nätisti ja heitimme poliisisedän kanssa vähän vitsiä. "Turisteja ollaan hei, badminton badminton, amigos senioooor!" Jotenkin saatiin sitten puhuttua itsemme tilanteesta pois 40 dollarin käteismaksulla, joka päätyi kyllä aivan varmasti poliisisedän omaan taskuun...

Kun vielä illalla ravintolassa tarjoilija yritti ottaa vähän extramaksua ja minä aloin kyllästyä pahasti tuijotuksiin ja miesten tunkeilevaan käytökseen, oli helppo päätös pysytellä loppureissu hotellilla ja hallilla. Ymmärrän kyllä olevani todella valkoinen ja herättäväni siksi huomiota tuolla päin maailmaa, mutta ihmisten käytös oli niin tunkeilevaa ja ahdistavaa, etten ollut osannut ollenkaan varautua.

Puolivälierän jälkeen oli hyvä fiilis! Ps. paita ei oikeasti ole tummanpunainen, mutta hiki...
En koko reissun aikana päässyt yli jet lagistä ja heräsin joka aamu ennen kuutta. Mutta onneksi oli onnelliset aamukävelyt biitsillä <3
Jos Guatemalassa pallot olivat nopeat, niin Meksikossa ne sitten puolestaan olivat todella hitaat. Myös suuri ja areenamainen halli oli melkoisen täydellinen vastakohta Guatemalan pienenpienelle hallille. Olin ensimmäisenä treenipäivänä melko pihalla ja kiukuttelinkin jo, että ei tästä nyt kyllä mitään tule. Meksikossa oli myös aivan tajuttoman kuuma ja se hikoilun määrä oli ihan järjetöntä. Ikinä ennen en ole saanut t-paitaani märäksi vain istumalla paikoillani. Se on kummallista, miten olosuhteet muuttavat koko pelin aivan erilaiseksi ja siksi onkin osattava muuttaa omaa taktiikkaansa olosuhteiden mukaan.


Minä, Telma Santos ja Telmalle semifinaalissa hävinnyt Fabiana Silva. Oma semifinaalivastukseni ei palkintojen jakoon saapunut, eikä varmasti moikkaa minua enää ikinä... Olen kuulemma huijari ja hirveä ihminen, mutta sellaista sattuu ja onneksi peleissä on tuomarit :)

Finaalin jälkeen pääsin vihdoin biitsille ja onnellisuus kai näkyy naamasta :D
Jälleen kerran voin onneksi taas todeta, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Kisat menivät paremmin kuin osasin odottaakaan ja oikeastaan harmittamaan jäi vain se, etten päässyt nauttimaan kunnolla paratiisista. Elin viikon uskomattoman kauniissa paikassa onnellisten lomalaisten keskellä, mutten päässyt itse oikein sisälle siihen tunnelmaan. Tuntui vähän siltä, että olin siellä, mutten kuitenkaan ollut siellä. Onneksi viimeisenä päivänä finaalimatsin jälkeen sain makoilla rauhassa auringossa ja kävellä rannalla valkoisella hiekalla. Se oli muuten onnellinen hetki se.
Näitä hetkiä palmun alla makoillen ja lueskellen olisi saanut olla enemmänkin!

xxx
Airi

5 kommenttia:

  1. Hahaa, olet aika kova, kun pystyt huijaroimaan tuomareitten läsnäollessakin! :D

    Mutta kiitos taas raportista, kiva näitä on lukea! Katsotaan, josko tultaisiin tenavien kanssa päiväretkelle Prahaan moikkaamaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D joo, olen melkoinen kettu!

      Kiva kuulla ja tulkaahan ihmeessä! :)

      Poista
  2. Ilmeisesti oli aika vaiherikas reissu; sielläpäin maailmaa joutuu kyllä varautumaan
    kaikenlaiseen, mihin ei Suomessa ole tottunut. Kaikkeen sitä joutuukin rankingpisteitä
    metsästäessä ... Toivottavasti hotelli, ranta ja hyvin menneet matsit jäivät kuitenkin
    päällimmäisinä mieleen!

    Viehkoja kuvia :)

    Harmi, että Prahan turnaus jo päättyi :(
    Tsemppiä seuraaviin kisoihin!!

    VastaaPoista
  3. Tuli vielä mieleen, että yritä ehtiä tutustua hienoon Prahan kaupunkiin!!
    Vaikka rantoja ja palmuja on niukasti :(
    niin muuta hienoa nähtävää riittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä onneksi jäi tosi hyvät fiilikset reissusta kumminkin ja kyllähän noille kaikille kommelluksille aika paljon sai naureskella :D

      Jep, Prahan reissu meni turistihommiksi, mutta näitä ei-niin-täydellisiä pelejäkin varmaan aina välillä tässä vuoden aikana kuuluukin tulla... Eihän sitä nyt aina voi mennä ihan nappiin! Mutta joo, Praha oli kyllä super hieno kaupunki :)

      Poista