keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Stories and pictures from Guatemala

Moi!

Olen päässyt onnellisesti takaisin Tanskaan ja taistelen jet lagin kanssa. Lensin Cancunista Dusseldorfiin Euroopan aikaa yöllä, mutta Meksikon aikaa päivällä, joten en tietenkään saanut nukuttua lennolla ollenkaan. Olin siis kotona eilen aamulla ja onnistuin jotenkin pysymään hereillä iltaan saakka, mutta sammuin klo 19 ja heräsin vasta herätyskelloon 6.30 tänään aamulla. Olo on kuin zombiella, mutta nyt on vain hymyiltävä ja yritettävä elää kuitenkin normaalin rytmin mukaan. Aamutreeneistäkin selvisin (juuri ja juuri), joten kyllä tämä tästä!

Hello!

I am back in Denmark fighting with jet lag. I flew from Cancun to Dusseldorf during the night in European time but during the day in Mexican time, so of course I didn't sleep at all. I was home yesterday morning and somehow managed to stay awake until the evening but then fell asleep at 7pm and woke up again at 6.30 when my alarm clock went on. Right now I feel like a zombie but I just have to smile and try to get back to the normal rhythm. I also survived the training this morning so I feel like everything's gonna be fine soon!


Guatemalasta ja Meksikosta jäi käteen hyvien rankingpisteiden lisäksi monta tarinaa ja paljon hauskoja kokemuksia. Osa kokemuksista ei ehkä ollut niin hauskoja sillä tapahtumahetkellä, mutta nyt näin turvallisesti kotona ja kaikesta selvinneenä hymyilyttää jo. Lueskelin kyllä etukäteen Suomen ulkoministeriön tiedotteita ja muita infoja Guatemalasta ja Meksikosta ja sain sen käsityksen, että hieman vaarallista saattaa olla. Optimistisesti ajattelin kuitenkin, että eihän se nyt niin paha voi olla, ei hätää! Noh...

I left Mexico and Guatemala with not only good ranking points but also with many stories and funny experiences. Some of those experiences were probably not the funniest at the moment they happened now that I'm home and safe it's easy to laugh about them. I actually read some information about Guatemala and Mexico on the internet already before the trip and found out it might be a bit dangerous there. However, I was very optimistic and thought that it can't be so bad! Well...

I was expecting mostly this...
Guatemalassa saatiin heti ensimmäisenä päivänä treenien jälkeen kyyti hallilta hotellille paikalliselta pariskunnalta. Heidän seitsemästä (vai oliko niitä jopa yhdeksän) lapsestaan osa kai osallistui turnaukseen ja siksi he pyörivät hallilla. Änkeydyttiin viiden ihmisen voimin pienen auton takapenkille, mutta Guatemalassa kaikki on vissiin sallittua. Opin tuon automatkan aikana, että en missään nimessä saa lähteä hotellilta yksin, enkä varsinkaan matkustaa ikinä taksilla yksin. Nämä ohjeet kerrottiin hyvin vakavalla äänen painolla ja ymmärsin, että tästä ei ehkä tulekaan niin leppoisa reissu.

On the first day in Guatemala we got a ride from the hall back to the hotel from a very nice local couple. Some of their kids were playing in the tournament as well so that's how we found them at the hall. We were five people sitting on the back seat of a very small car but I guess in Guatemala nothing is illegal. On that short drive to the hotel I learnt that I'm not aloud to leave the hotel alone and especially not take a taxi alone. I realized that I have to take this advice very seriously and that this trip is probably not gonna be so easy after all.


Probably my favorite pic of all! :D
Guatemalassa aika kului siis lähinnä hotellihuoneessa, hallilla ja parina päivänä kisan jälkeen myös hotellin uima-altaalla. Toki välillä hiippailtiin tyttöjen kanssa läheiseen ostoskeskukseen syömään, mutta muuten ei ulkona liikuttu. Syömään mennessäkin otettiin mukaan vain sen verran rahaa kuin tarvittiin, ihan vain varmuudeksi.

So in Guatemala I spent most of the time at the hotel, in the hall and the couple of days after the tournament also by the pool at the hotel. Well of course we sometimes sneaked to the shopping mall nearby to eat with the girls but other than that we never went outside. 

"I will go out like this so no one will pay any attention to me!" "Hmm...so you really think no one will pay attention to you if you look like THAT???"
Ruoka oli.....noh, pääosin aika roskaa. Kasvikset ja salaatti ovat sielläpäin hyvin vähissä ja sipsit sen sijaan ihan perus ravintoa - ja sen kyllä huomaa myös ihmisten ulkonäöstä. Ylipaino on kovin yleinen vaiva ja hirveän montaa normaalipainoista ihmistä ei siellä näkynyt. Aika surullista ja sairasta. Itse en kuitenkaan liikaa halua kisamatkoilla ruoasta stressata, sitä syödään mitä saa ja tärkeintä on pitää huoli riittävästä energian saannista. Sitä paitsi tuossa vaiheessa iloitsin vielä niistä käsintehdyistä maissitortilloista ja nachoista, olihan ne nyt älyttömän hyviä!

The food was......well, mainly very unhealthy. Vegetables and salad were hard to find but instead chips were a very common meal - and you could see that by the looks of the local people. Pretty much everyone was overweight and I didn't see too many fit people there. I find that very sad and sick. Myself, I don't want to stress about food too much while playing tournaments and I think the most important thing is to eat enough. Besides, at that point I was still very much enjoying the hand made nachos and tortillas, they were so so good!

I can't remember why I took this pic... But let's say that for the reason that all the nachos went straight to my abs haha :D
Mitään pelottavaa Guatemalassa ei minulle sattunut, ja hyvä niin. Mitä nyt vähän kiire yhteen peliin tuli, kun kyytini juuttui liikennekaaokseen... Autoja oli niin älyttömästi ja kaikki ajoivat ihan miten lystäsivät. Joku poliisi siellä kaaoksen keskellä yritti viittoilla, mutta eipä se kovin paljoa näyttänyt tehoavan. Kuulin myös lisää kauhutarinoita paikalliselta pelaajalta siitä, miten joskus liikenneruuhkassa saattaa joutua pysähtymään ja sitten joku voi tulla ja koputtaa aseella ikkunaan vaatien rahoja, puhelinta ja kaikkea muuta arvokasta. Kysyin, että onko hänelle itselleen käynyt näin ja vastaus oli, että tottakai ja muutamankin kerran!

Nothing too scary happened to me in Guatemala which is great of course. Well yeah, one day I was in a little hurry to match since my bus got stuck in the traffic. There was a crazy amount of cars driving around without any traffic rules. I also heard more horror stories from a local player about how you sometimes get stuck in the traffic, have to stop the car and someone comes and knocks on your window with a gun asking for your money. I asked if that ever happened to the guy and the answer was that of course, more than just once!

Jännittävää Guatemalassa oli myös itse pelaaminen. Korkealla merenpinnan yläpuolella pallot olivat todella nopeat ja hengittäminen raskasta. Hallin kova betonilattia aiheutti myös kovia tärähdyksiä ja siten kipuja lihaksiin ja niveliin. Semifinaalimatsissani sippasin pahemmin kuin ikinä ennen, keuhkoihin koski ja olin aivan loppu. Istuin pelin jälkeen hallin katsomossa tunnin paikoillani pystymättä mihinkään muuhun kuin kännykällä pelaamiseen. Sen jälkeen siirryin hotellille koko loppu päiväksi tekemään samaa. Jalat kramppailivat ja pää oli huurussa, melkein kuin kuumeessa olisin ollut. Siinä vaiheessa en uskonut olevani iskussa Meksikossa jo neljän päivän päästä ja hieman huoletti...

Also playing in Guatemala was pretty interesting. High above the sea level the shuttles were extremely fast and breathing was hard. The hard concrete floor of the hall also caused me pain in my muscles and joints. In my semifinal match I got more tired than ever before, my lungs were hurting and I was totally dead. After the match I sat in the hall for hour not able to do anything but play with my phone. After that I got back to the hotel to do the same thing. My legs were cramping and my head was aching as if I had fever. At that point I didn't think I would be able to play well in Mexico already in four days and I was a bit worried...




Kisa siis loppui lauantaina ja sunnuntaina Guatemalassa olikin presidentin vaalit. Silloin oli erityisen tärkeää pysytellä hotellilla turvassa, ja niin me teimmekin. Kävin kevyesti juoksentelemassa hotellin punttisalilla, venyttelin ja foam-rollailin lihaksiani ja chillailin muiden kanssa uima-altaalla. Aurinko oli polttavan kuuma ja levittelinkin huolellisesti aurinkorasvaa......kaikkialle paitsi naamaani. Tämä unohdus oli suuri moka ja illalla olin petteri punakuono.

So the tournament ended on Saturday and Sunday was the day of their presidential elections. It was very important to stay at the hotel that day to be safe and so we stayed there. I went for a little run on a treadmill at the hotel gym, did some stretching and foam rolling for my muscles and relaxed by the pool with the other players. The sun was very hot and so I made sure to use sunscreen......but forgot to apply it on my face. That was a big mistakes and in the evening my face was very red and burnt.




Maanantaiaamuna kävimme aamulla treenaamassa pari tuntia, minä hyvin kevyesti edelleen todella jumisten ja kipeiden jalkojeni takia. Oli kuitenkin kivaa saada pelailla vähän. Loppupäivän chillailimme taas huoneessa ja altaalla, söimme hyvin ja juhlistimme yhden kaverin synttäreitä. Illalla oli taas kevyen keskivartalotreenin, venyttelyn ja lihashuollon aika. Päivä oli jotenkin todella ihana, rauhallinen ja onnellinen. Juuri sitä mitä sillä hetkellä yliväsyneenä ja loppuun palaneena tarvitsinkin. Illalla nukahdin hymy kasvoillani.

Tiistaina olikin sitten aika matkustaa kohti Meksikoa. Meksikossa haasteita riitti, mutta niistä kerron lisää myöhemmin... :)

On Monday morning we went to the hall to practice for a couple of hours. I chose to do quite an easy practice as my legs were still very stiff and not recovered at all. It was good to play a little bit, though. The rest of the day we were chilling by the pool again, ate well and celebrated one guy's birthday. In the evening it was time to do some core training, stretching and foam rolling again. The day was somehow very lovely, relaxing and happy. That was just what my overly tired body and mind needed at that point. In the evening I fell as sleep with a smile on my face.

On Tuesday it was time to travel to Mexico. Many crazy things happened in Mexico but I will write about them later... :)

Some random guy obviously wanted to join me in the photo... 
xxx
Airi

2 kommenttia:

  1. Olipa hienoa että näin linkin joka toi tänne sun blogiisi, erittäin mielenkiintoista luettavaa siitä mitä se huippu-urheilijan arki ihan käytännössä maailman turnauksia kiertäessä on, ei todellakaan aina mitään herkkua ja kadehdittavaa travellausta. Meksikon surkea turvallisuustilanne on tuttu asia mutta en tiennyt että Guatemalakin on samalla tasolla. Onneksi ei käynyt mitään pahempaa.

    Miten paljon reissupäiviä on luvassa Rioon riittävän rankingin metsästyksessä ja oletko ns. aikataulussa asian suhteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kivaa, että eksyit lueskelemaan ja vielä kivempaa, että tykkäät :) Joo ei todellakaan ole mitään jetset-elämää ja luksusta, ei ollenkaan! Aina on yritettävä selvitä mahdollisimman halvalla ja kun focus on kokonaan kisoissa, niin eipä siinä paljoa yleensä mistään hienouksista pääse nauttimaan... Oli ihan ylimääräistä luksusta ehtiä edes parina päivänä rannalle ja altaalle tällä reissulla!

      Reissupäiviä on luvassa todella paljon, kun meidän karsintajakso on vuoden mittainen ja jatkuu aina ensi vuoden toukokuuhun saakka. Olen kirjoitellut karsintasysteemistä tarkemmin tässä postauksessa:
      http://airinnnn.blogspot.fi/2015/05/olympic-qualification-year-is-here-but.html
      Tällä hetkellä olen olympiarankingissa oikein hyvillä sijoilla, mutta toukokuuhun on vielä pitkä aika, joten paha sanoa vielä mitään... Juuri nyt olen kai ihan hyvin aikataulussa, sillä kymmenen hyvää tulosta rankingiin tarvitaan ja neljä on nyt kasassa. Mutta kuten sanoin, vielä on pitkä taival edessä ja kuusi tulostahan siis uupuu... Tästä hyvästä alusta on kuitenkin kiva jatkaa eteenpäin :)

      Poista