torstai 21. tammikuuta 2016

During the last 3 weeks I've been working hard and I've been a spider. Now I'm ready for Swedish Masters!

English version below...

Moi!

Olen jälleen reissun päällä ja nyt onkin hyvä hetki kirjoitella pitkästä aikaa kuulumisia. Matkan kohteena on tällä kertaa Ruotsi ja Swedish Masters -kisa, jota olenkin jo odotellut. Olen todella iloinen siitä, että mulla on ollut reilut kolme viikkoa aikaa treenata joulun jälkeen, mutta olen myös todella iloinen, että pääsen taas kisaamaan. Kisaaminenhan on kuitenkin mun laskelmien mukaan noin tuhatkolmekymmentäneljä kertaa kivempaa kuin treenaaminen.

Viimeisen kolmen viikon aikana mä olen ihan tarkoituksella keskittynyt täysillä treenaamiseen ja jättänyt muita asioita vähän vähemmälle. Mä päätin, että mä haluan ottaa näistä kolmesta viikosta nyt kaiken irti, sillä tämä oli mun ainoa pidempi treenijakso tänä keväänä. Nyt alkaa kisarumba, joka kestää oikeastaan huhtikuun loppuun saakka, ja siksi treenaaminen jää väkisinkin vähemmälle. Mä halusin olla tähän kovaan kisarumbaan niin valmis kuin vain mahdollista, joten päätin panostaa kaikkeni ja elää treeni+ruoka+lepo+treeni+ruoka+lepo-tyyppistä elämää.

Stretching is important! My friend said I looked like a spider so she didn't like me. :(
Mä onnistuin näiden kolmen viikon aikana mielestäni ihan hyvin. Pääosin treenit ovat sujuneet, mutta vähän on kyllä jäänyt hampaankoloonkin. Fiilis pelistä juuri nyt ei ehkä ole ihan niin hyvä kuin toivoin, mutta toisaalta tiedän, ettei se huippufiilis kaukanakaan ole.

Mä olen joutunut myös vaihteeksi kertaamaan käsitettä "kohtuus" ja opettelemaan lisäksi vähän jääräpäisyyttäkin. Mun valmentajalla on toisinaan hieman eri käsitys siitä, mitä mun kroppa jaksaa ja mikä on liikaa treeniä. Mä tiedän kyllä, etten jaksa tehdä viikon aikana yhdeksää lajitreeniä, neljää pyöräilytreeniä, neljää kuntopiiriä, kahta superkovaa hyppykuntopiiriä ja yhtä punttitreeniä. Jos joku muu jaksaa, niin onnittelen, mutta mulle se on liikaa. Mun on kuitenkin hyvin vaikea kyseenalaistaa valmentajan neuvoja ja pelkään olla hänen silmissään valittajaluovuttaja, joten tein kaiken. Perjantai-iltana oli aika paha olla, ja seuraavalla viikolla päätin, etten tee ihan kaikkea, ihan sama kuka sanoo ja mitä. Pitää vaan uskaltaa tehdä niin kuin oma keho kertoo, koska kyllä mä väitän aika hyvin tätä kroppaani jo tuntevani.


Ihan täysin ilman kilpaa pelaamista ei ole kuitenkaan tarvinnut onneksi olla, sillä tämän viikon tiistaina pelasin taas joukkuematsin. Se oli meille todella tärkeä matsi 1. divisioonassa pysymisen kannalta ja lataus joukkueessa oli sen mukainen. Mulla oli vähän käynnistymisvaikeuksia ja peli oli turhan virhealtista, mutta taistelin onneksi kuitenkin kolmessa erässä voiton sekä kaksinpelissäni että nelinpelissäni. Kaksi pitkää ja raskasta matsia ja myöhään venynyt ilta tuntuvat ehkä vähän vieläkin, mutta oli se niin upeaa voittaa joukkuematsi 9-4, oli superhyvä fiilis ja joukkuehenki!

Mitäköhän muuta vielä osaisin kertoa? Tuntuu että on tapahtunut paljon, vaikken osaa tai uskalla kertoa mitään. Ja kun toisaalta kaikki on ollut vain sitä hyvin yksinkertaista treeniarkea... Selailin muutama päivä sitten vanhoja kuvia, lisäilin niitä Facebook-sivuilleni ja pohdin sitä, miten paljon mä kasvan ja muutun. Mä en tiedä, onko musta tulossa vahvempi, mutta ainakin mulla on tasapainoisempi olo kaiken suhteen. Tästä keväästä on tulossa jännittävä ja kiireinen, mutta mä luulen olevani aika valmis siihen. Ja tosi innoissani!

Mutta huomenna siis pelaan Ruotsissa paikallista aikaa noin klo 12, kisoja voi seurata TÄÄLLÄ! :)



Hello!

I'm on the road again and so it's a very good time for writing. This time I'm on my way to Sweden for Swedish Masters which is a tournament that I've been really looking forward to. I'm more than happy that I've had a bit more than three weeks for training since the Christmas break, but I'm also veryvery happy that it's finally time to compete again. After all, I think that playing tournaments is about one-thousand-thirty-four times better than training.

During the last three weeks I've focused on training as much as possible. I decided to make the most of these weeks since this was pretty much the only period I will have for training this spring. Now it's time to start playing tournaments and I will be playing tournaments or team matches almost every week until the end of April. I wanted to prepare myself as good as possible for the coming tournaments and that's why I decided to give everything I have and live that train-eat-sleep-eat-train kind of life.



I feel like I did quite well during these three weeks. Mostly the training has been good but there are also some things that I'm not totally satisfied with. At the moment I don't feel as good as I was hoping for about my game but I also know that the top feeling is not far away.

I've also had to remind myself about what is moderation. My coach has sometimes a different opinion about what my body can handle and what is too much. I know very well that I can't do 9 badminton sessions, 4 biking sessions, 4 circuit trainings, 2 super hard circuits with jumps and one gym session. If someone else can survive this that's awesome but for me it was too much. It's just very difficult for me to question what my coach says as I don't want to be that weak girl who's always complaining. So I did everything. On Friday evening I felt horrible and decided that next week I will not do every single practice, no matter who says and what. It's important for me to do what my body tells me to do because I'm sure I know my body well enough already.

On Tuesday this week I played again a team match which was nice because I was already missing those competitive matches. It was a very important match for our team and we really needed some points to stay in the 1st division. I had some problems in the beginning but luckily I managed to win both my singles and doubles in three sets. I always want to do my best for the team and it felt amazing to be able to help the team to win. I can still feel those two long matches and the long night in my body but winning the match 9-4 and the amazing team spirit we had gave me so so so much energy!

Aaand what else is there to tell? I feel like so many things have happened lately but I can't or just don't dare to tell so much. And then on the other hand it's all been just that very simple life with a lot of training and nothing else... I was going through some old photos the other day, posting them on my Facebook page and wondering how much I'm changing and growing up. I don't know if I'm becoming stronger but at least I feel much more calm and stable somehow. The next few months will be exciting and busy, and I think I'm ready for everything. And beyond excited!

Anyways, tomorrow I'm playing in Sweden around 12 local time, you can follow the results HERE!


xxx
Airi

5 kommenttia:

  1. Millaisia pyöräilytreenejä muuten teet? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan tehty sellaista intervalliohjelmaa, mikä kestää noin 45min. Tehdään siis intervalleja eri vastuksella ja sitten siinä on välillä myös seisaalleen pyöräilyä ja sellaista. Ihan kiva ohjelma, mutta aika kova eikä mun mielestä todellakaan sellanen "kiva pikku cardio" niinkuin coachi väittää hahah :D

      Poista
  2. Tosi hienot voitot tänään, onnittelut !!
    Onneksi iltamatsi oli myöhässä, muuten en olisi ehtinyt katsomaan ... :)

    Tästä on hyvä jatkaa, tsemppiä lauantaillekin !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! :)

      Hyvä että myöhästymisestä oli jollekin hyötyä, itse en ollut kovin innoissani kun joutui niin myöhään odottelemaan hahah

      Poista
  3. Wow, mitkä sprigatit ja spagetit ;-D Meni mullaki silloin joskus kake ja brassijutsuaikoina tollai... mut silloin mä vähän joogailinkin päivittäin. Ja masukaan ei ollut silloin vielä tiellä ;-D
    Kovia pelejä teillä siellä Ruotsissa ollut. Nytten eiku seuraavia kisoja ootteleen. Suomessa tullaan kattomaan kyllä ;-DDD

    VastaaPoista