maanantai 8. helmikuuta 2016

And life goes on...

English version below...

Moi!

Ajattelin kirjoittaa perinteisen "SM-viikonlopun jälkeiset fiilikset"-postauksen. Vaikka tänä vuonna mun viikonloppuuni ei kuulunutkaan valitettavasti sulkapallon pelaaminen, niin kyllä mä silti opin paljon. Siksi mun mielestä on oikein kohtuullista kirjoittaa viikonlopun fiiliksistä. Joten aloitetaanpa.

Lista asioista, jotka oivalsin tänä viikonloppuna:

  • Pystyn jännittämään mailan yli 39 asteen kuumeessa ja sanomaan, että "joo vähän on huono olo, mutta ei tarvi mitata kuumetta. Kyllä mä pelaan huomenna!"
  • Jos ruoka ei pysy sisällä kolmeen päivään, tulee heikko olo.
  • Yhden vuorokauden aikana on mahdollista nukkua yhteensä ainakin noin 17 tuntia
  • Instagramia ei kannata selailla, jos kärsii masupöpöstä ja etovasta olosta. Siellä on liikaa ruokakuvia. Tiiätte varmaan #foodporn.
  • 39,5 asteen kuumeessa on niin kuuma olo, että tuntuu kuin olisi kiuas ja silmätkin tuntuu sulavan päähän. Mutta ei hätää, ne ei sula.
Että tällainen SM-viikonloppu tällä kertaa. Onneksi kuume on nyt enää muisto vain ja muutenkin olo alkaa helpottaa. Mä olin tosiaan melkoisen kipeä pari päivää, mikä oli monestakin syystä tavallaan ihan hyvä juttu. Ensinnäkään mä en joutunut miettimään hetkeäkään sitä, voinko pelata vai en, kun en todellakaan voinut. Toisekseen en ehtinyt harmitella ja surkutella, kun joko nukuin tai yritin vain selviytyä pahan oloni kanssa. Ja kolmas hyvä puoli oli se, että tauti oli raju mutta lyhyt, ja pääsen pian takaisin treenien pariin!

Henkisesti raskainta oli ehkä lauantai-iltana, kun kuume alkoi hälvetä kokonaan ja olo hiljalleen helpottaa. Silloin mulla oli ensimmäistä kertaa aikaa pohtia sitä, että mä en päässytkään näyttämään kaikille, että mä osaan pelata. Jotenkin mä tahtoisin niin kovasti näyttää, että mäkin olen täällä ja että mäkin olen täysillä mukana tässä Rio-taistossa. Mä väitän, että olisin ihan varmasti haastanut Nannaa SM-kisoissa tosi kovaa. Se, että mä olen tällä hetkellä maailmanrankingissa sijalla 76 ei ole vahinko, vaan mä olen oikeasti kehittynyt ja pärjännyt tällä kaudella.

Näitä pettymyksiä ja henkisiä epävarmuuksiaan on kuitenkin tärkeää rohkeasti käsitellä. Mä tiedän, että muuten ne jäävät vain painamaan ja kasvavat suuremmiksi. Mun onkin pakko sanoa, että mä olen jälleen kerran älyttömän kiitollinen kaikesta tsempistä. Esimerkiksi kommentit edelliseen postaukseen oli juuri sitä, mitä mun tarvitsikin kuulla, kiitos niin kovin paljon teille! Ja hirmu tärkeitä ovat tottakai myös kaverit, perhe ja muut läheiset, joille saan puhua ja pohtia asioita ääneen. Niinkin pieni juttu kuin whatsappin ryhmäkeskustelu voi varsinkin kipeänä pelastaa monen monta epätoivon hetkeä!

Juuri nyt mulle on todella tärkeää palautua kunnolla ilman kiirettä. Mikään paniikki tässä ei onneksi edes ole, sillä Venäjälle joukkueiden EM-kisoihin lähdetään sunnuntaina, eli voin hyvin ottaa varman päälle ja aloittaa treenit kunnolla vasta keskiviikkona. Siltikin aikaa jää hyvin ja saan treenattua viisi päivää ennen ensi viikon kisaa. Kaikki siis hyvin, huokaiskaamme helpotuksesta!

Palailen myöhemmin tällä viikolla, mutta siihen asti tsemppaan täysillä, että pääsen mahdollisimman tehokkaasti ja turvallisesti takaisin treeneihin kiinni! :)

xxx
Airi

Happy girl after getting out of the house for the first time in a few days!

Hello!

I decided to write my traditional "feelings after the national championships"-post. Although this year I couldn't play any badminton at the weekend of nationals, I still learned a lot. That's why I feel like it's a very good idea to share my feelings from the weekend anyway. So let's get started.

A list of things I found out this weekend:
  • I am able to string a racket while suffering from 39 degrees fever. I can also say "yeah, I feel a bit weak but no need to check the temperature, I will play tomorrow!"
  • If you're not able to eat for three days, you will end up feeling weak.
  • It is possible to sleep at least 17 hours in one day.
  • It's not a good idea to check Instagram if you feel sick. There are too many pictures of food. U know, #foodporn.
  • When you have 39,5 degrees fever you feel so hot that it feels like even your eyeballs are gonna melt. But don't worry, they will not melt.
So that's how my weekend of national championships was this time. Luckily the fever is just a memory now and I'm feeling a lot better. I was pretty sick for a couple of, which was actually kind of a good thing. Firstly, I didn't even need to think whether I can play or not because I just simply couldn't. Secondly, I didn't have time to worry and feel sorry for myself for missing the nationals because I could only sleep and try to survive with the sickness. And the third positive thing is that the illness was very rough but it was also over quite fast and I will be able to practice soon again!

Mentally the toughest moment was probably Saturday evening when the fever started to go away and I started to feel a lot better. That was the first time I really had time to think about the nationals and that I missed my opportunity to show everyone that I really can play. I somehow feel like I would like to show everyone in Finland that I'm also here and I'm also 100% in for the fight of the spot in Rio. I bet that I would have really challenged Nanna this weekend at the nationals. My world ranking #76 didn't happen accidentally, I have developed and played very well this season.

These disappointments and mental insecurities are very important to be dealt with. I know that otherwise they will only stay at the back of my mind and grow bigger and bigger as time goes by. My friends, family and other important people around me are also a very big support as I can talk to them and share my thoughts. It's often those little things like a group chat on whatsapp that can make your day, especially when your down with a flu! I also have to say once again that I really appreciate all the encouragement I've received during the last few days. 

Right now it's very important for me to recover without any hurry. Luckily there's no need to rush now because we are leaving to Russia for the European team championships on Sunday. Even if I play safe now and start training again on Wednesday, I will still have enough time. So everything is good, no worries at all!

I'll get back to my blog later this week but until that it's time to work hard and do my very best to get back to training as soon and as safely as possible! :)

xxx
Airi

6 kommenttia:

  1. Parane pian ja toivottavasti nähdään sut pelaamassa Finnish Openissa, tsemiä Airi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja Finnish Openissa aion varmasti pelata! :)

      Poista
  2. Tsemppiä Airi! Elämään vaan valitettavasti kuuluu sairastelut väliilä. Äärimmäisen huonoa tuuria että sattui nyt vaan SM-kisaviikonlopulle. Kun jaksaa vaan treenata kovaa pitkäjänteisesti niin lopulta se työ palkitaan! Kyllä sä vielä pääset näyttämään niille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näinhän se menee! :) Kiitti tsempeistä!

      Poista
  3. Paranemisiin ;-) Oikee ratkaisu jäädä pois SM-skaboista, vaikme sut siel niin mielellään ois nähtykin! Duunikamuki sairaalaan ja paljon muitakin pöpöjen kaa sinne Lehtien mukaan joutunut. Joillekki käynyt pahemminkin... valitettavasti. Mutno näillä mennään ja ilon kautta ;-) Terveys ekana - sitten vasta kaikki muu. Itellä vähentyny lentsut, kun aloin ottaan kylmii suihkuja... Avantouintiin en kyl vielä oo tohtinut, vaikka kamut yllyttääkin... Grrr ;-DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut tosiaan aika paljon ja aika rajujakin pöpöjä liikkeellä, huhhuh! Terveys tosiaan ekana, oot ihan oikeassa ;) Hahah, kylmäsuihku on niin kamalaa... Mutta toimii varmasti, en epäile ollenkaan!

      Poista