sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Peru, Brazil, Switzerland and New Zealand - HERE I COME!

English version below...

Moi!

Lupailin viime postauksessa kirjoitella tulevista seikkailuistani. Huomenna maanantaina karkaan nimittäin karkauspäivän kunniaksi kauas pois. En olisi ikinä uskonut, että ryhdyn tällaiseen ja että uskaltaisin tehdä jotakin tällaista, mutta tässä sitä nyt ollaan valmiina matkaamaan maailman ympäri.

Reitti on seuraava:


Odense, Tanska - Lima, Peru - Sao Paulo, Brasilia - Zurich, Sveitsi - Auckland, Uusi-Seelanti - Odense, Tanska

Mun oli aivan pakko taiteilla hieno kartta havainnollistamaan sitä, että mä tosiaan matkailen ihan maailman laidasta laitaan - tai ympäri, miten se nyt kuuluukaan ilmaista. Valitettavasti lennot eivät ole aivan noin suoria kuin kuvassa, joten "muutama" tunti tulee hengailtua lennoilla ja lentokentillä... Pelaan siis neljä kisaa ja matkustan neljä viikkoa putkeen, mikä on melkoisen hurjaa. Kaikista hurjinta tässä on kai se, että teen tämän aivan yksinäni.

Olen aina ollut se tyttö, joka viihtyy hyvin tutuissa ympyröissä ja nauttii turvallisuuden tunteesta. Tämä koko olympiakarsinta on ollut mulle melkoinen kokemus ja mua välillä pelottaakin se, miten paljon mä tämän vuoden aikana olen jo kasvanut, oppinut ja - niin no, muuttunutkin. Ei mulla ollut mitään hajua siitä, miten kovaa touhua tämä oikeasti tulisi olemaan. Luulin tietäväni, mitä on paineet ja miltä tuntuu jännittää tosi kovasti, mutta eihän mulla ollut mitään käsitystä noista asioista. Nyt mä tiedän, miltä ne tuntuu ja tunnen myös yhä paremmin sen kuuluisan epämukavuusalueen. Mä elän jatkuvasti omilla äärirajoillani ja annan kaikkeni. Se on ihan huikeaa, mutta samalla niin kauhean kuluttavaa. Niin monesti tänä vuonna olen pienenä ja heikkona takertunut läheisimpiin ihmisiini tosi kovaa, mutta sitten taas jatkanut, ollut taas niin kovin vahva. Nyt tätä kaikkea on jäljellä kaksi kuukautta ja mä tiedän, että kun tähän projektiin on uskallettu lähteä, niin se myös uskalletaan viedä loppuun.


On aivan uskomatonta, miten tiukka taisto meillä on juuri nyt Nannan kanssa siitä olympiapaikasta. Siis että me ollaan olympiarankingissä peräkkäin ja meidän välillä on vain pisteen ero! Nämä kaksi viimeistä kuukautta ovat siis todella ratkaisevia ja jännittäviä... Meidän molempien on nyt otettava riskejä, sillä ne rankingpisteet eivät tule kotona istumalla. Tästä syystä mä olen päättänyt, että on aika sanoa heipähei mukavuusalue ja nähdään pian Peru ja Uusi-Seelanti!

Voin kertoa, että jos joskus päätätte lähteä tällaiselle kuukauden reissulle yksin, niin varautukaa suureen määrään valmisteluja. Pelkkien lentojen löytäminen ja varaaminen vie helposti pari päivää. Plus yhden päivän siinä vaiheessa, kun yksi jo ostettu lento yhtäkkiä peruuntuu ja tulee "paniikki-apua-mitä-mä-nyt-teen"-päivä. Sitten täytyy kysellä hotellikaverien perään, etsiä hotellit, hoitaa kyydit hotelleille ja halleille sekä tietysti etsiskellä treenikavereita ja varailla treenikenttiä. Pikkuhiljaa päästään sitten hiomaan pikku yksityiskohtia, kuten pakkailuja, mahdollisia viisumeja ja extra matkatavaramaksuja. Lisäksi on hyvä varautua unilääkkeillä pitkille lennoille ja googletella gymiä, kun on pitkiä 12 tunnin vaihtoja lentokentillä. Ja tottakai adapterit on oltava vieraisiin pistorasioihin ja pyykinpesumahdollisuuksistakin on hyvä ottaa selvää. Näistä kaikista jos vielä onnistuu pitämään kirjaa eikä sekoa missään vaiheessa, niin onnittelen!

Reissuni starttaa siis huomenna, apua JO HUOMENNA! Tästä tulee varmasti tähän astisen elämäni hurjin seikkailu ja päässä pyöriikin monenlaista. Kaikki pitäisi kuitenkin olla nyt järjestetty ja yksityiskohdat mietitty. En onneksi matkusta ensimmäistä kertaa ja tiedän jo, mitä on pitkät lennot, väsymys ja jet lag, passintarkastusjonot, erikoiset hallit, liian hitaat pallot ja hotellielämä. Tiedän, etten ryntää heti ensimmäiseksi juomaan hanavettä Perussa tai lähde yksin taksiajeluille Brasiliassa. Tiedän myös, miten tärkeää on ottaa rennosti ja osata höllätä. Mä olen oppinut paljon ja osaan tämän homman.


Yritän kirjoitella mahdollisimman paljon reissun päältä ja muistaa napsia usein kuvia, maisemat tulevat varmasti olemaan hienoja! Yksinäisiä matkustustunteja kertyy niin paljon, että aikaa blogille pitäisi kyllä olla, kunhan vain on netti ja pistorasia (ja se adapteri!).

Nyt mun on aika viimeistellä pakkailut (ette muuten usko miten hankalaa on pakata neljän viikon kamat yhteen laukkuun!), käydä treenailemassa ja rentoilla loppuilta. Palailen reissukuulumisten kanssa pian! :)

xxx
Airi


In English:

Hello!

This whole Olympic qualification period has already been a huge adventure for me. But I feel like the biggest adventure so far is starting tomorrow! I never thought I would do something like this, I never thought I would have the courage. But here I am, ready to travel around the whole world.

And this is how my trip looks on a map:


Odense, Denmark - Lima, Peru - Sao Paulo, Brazil - Zurich, Switzerland - Auckland, New Zealand - Odense, Denmark

I just had to make this beautiful map to show you that I really am going to travel all the way across the whole world - or around the world, I don't which is the right way to say it. Unfortunately the flights are not quite as straight as on that map which means that I'm gonna spend "a few" hours on the flights and at the airports. I'm gonna play four tournaments and travel four weeks in a row, which is pretty wild. But I guess the wildest thing in all of this is that I'm doing it all by myself.

I've always been the girl who enjoys the comfort zone and feeling safe. This whole Olympic qualification has been a crazy experience for me and I'm sometimes even a little bit scared of how much I've grown, how much I've learnt and - yeah, how much I've also changed. Going into this I had no idea how tough this would be. I thought I knew how it feels like to be under pressure and how it is to be extremely nervous, but honestly I had absolutely no idea. Now I know how those things feel like and I know better than ever what it is to be outside my own comfort zone. I'm constantly crossing my limits and giving all I have. That's so amazing but at the same time it's very exhausting. So many times this year I've been feeling so small and so weak and there have been moments where I've needed the closest people in my life more than ever. But then I've just kept on going and been so strong and independent again. Now there are only two more months to go and I know that if I was brave enough to start, I will also be brave enough to finish this project.

It is absolutely crazy how close me and Nanna are to each other in the ranking right now. In the Olympic ranking there is only one point between us. It is so harsh that only one can go to Rio and these last two months will be extremely thrilling... We both need to take risks now because you just don't get those ranking points by sitting home. That's why I've decided that it's time to say byebye comfort zone and see you soon Peru and New Zealand!

I can tell you that if you one day decide to make a trip like this alone, you need to be ready to do so much preparations. Only just finding and booking the flights can easily take a couple of days. Plus one day when one of the flights you bought is suddenly cancelled and you have a "panic-help-what-am-I-gonna-do-now" kind of day. Then you have to find friends to share the hotels with, book the hotels, book transportation to the hotels and halls, find someone to practice with and book the practice courts. After all that you can slowly start thinking about all the small details such as packing and paying for the extra baggage. Besides, it's good to google a gym or something else to do when you have 12 hours waiting time at an airport. Also, make sure that you have all the visas and other papers you need! And of course you must have adapters for those foreign plugs and sleeping pills for the long flights. If you manage to handle all these things without going bananas, then all I can say is well done!

My trip starts tomorrow, OMG ALREADY TOMORROW! There are so many things going through my mind right now. However, everything should be organized and all the details fixed. Luckily I'm not traveling for the first time and I already know how the long flights, tiredness and jet lag, passport controls, strange halls, too slow shuttles and hotel life are. I know that the first thing to do in Peru is not running to the bathroom to drink water from the tap and I know that I will not go for sightseeing with a taxi alone in Brazil. I also know that the most important thing is to relax and relax and relax. I have learnt so much and I know how to do this.

I will try to write as much as possible from my journey and I will try to remember to take a lot of photos, I'm sure it will look nice there! I will for sure have so many lonely hours that I should have time for my blog if I just can find an internet and a plug (and the adapter!).

Now it's time to finish packing (you have no idea how difficult it is to pack everything for four weeks in one bag!), go down to the hall for some training and then take it easy for the rest of the evening. I will write soon again, probably from the other side of the world! :)

xxx
Airi

7 kommenttia:

  1. Huhhuh! Mielettömästi tsemppiä Airi, kuulostaa siltä että aikamoista menoa ja meininkiä on tiedossa. Pidän kaikki sormet ja varpaat pystyssä sen puolesta, että onnistut sen olympiapaikan nappaamaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljonpaljon! :) kaikki sormet ja varpaat tulee kyllä just nyt tosi tarpeeseen!

      Poista
  2. Hyvää Reissua ja Tsemiä ;-) Muuta en nyt häkellykseltäni osaa ees sannoo ;-DDD

    VastaaPoista
  3. Terveiset koti-Suomesta sinne kauas ...
    Turnaus näyttää käynnistyneen erinomaisesti! Toivotaan, että
    saadaan taas suomalaisfinaali; Atlantin sillä puolellahan niitä
    on nähty ennenkin :)
    Stapusaityte kuulostaa tutulta, oletteko tavanneet viime aikoina
    muuallakin ...?

    Sinulla on aikamoinen reissu vielä edessä, toivon jaksamista ja menestystä !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkemmin ajatellen edellinen suomalaisfinaali taisi olla Afrikan suunnalla
      eikä Amerikan mantereella ...

      Onnittelut välierävoitosta ja tsemppiä finaaliin !!

      Poista
    2. Noniin nyt vihdoin pääsin vastaamaan kommentteihin! Luin kyllä kommentit ja tsempit tuli perille, mutta kun jotenkin nämä blogspot-sivut on estetty täällä päin ja jouduin säätämään hieman, että pääsin vastailemaan... Mutta kiitti siis tosi paljon tsempeistä! :)

      Akvile Stapusaitytellehän hävisin Venäjällä EM-kisoissa pari viikkoa sitten, mutta nyt onneksi pelasin huomattavasti paremmin.

      Poista