keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Feelings after the victory in Peru

English version below...

Moi ja hyvää huomenta Sao Paulosta!

Niinhän siinä sitten kävi, että voitin Perun kisan, kun Nanna kaatui finaalissa suoraan kahdessa erässä. Olen todella onnellinen ja ylpeä, että voitin tuon koko kisan! Mulla on myös jollain tapaa tosi helpottunut olo sekä tiestysti myös astetta itsevarmempi ja motivoituneempi fiilis. Moni varmaan ymmärsikin, että finaalimatsi oli melkoisen tärkeä Rio-karsintaa ajatellen. Itsehän en halunnut asiaa sen enempää spekuloida ja luulenkin, että moni muu hoiti sen spekuloinnin puolestani. Mutta sen kyllä myönnän, että mua jännitti ihan älyttömästi.


Mä en tykkää ollenkaan kirjoittaa tästä aiheesta, koska en missään nimessä halua sanoa mitään väärää. Olisi ihan hirveää möläyttää jotain rumaa, negatiivista tai ylimielistä tästä tilanteesta tai Nannasta, joka on ihminen, josta pidän ja jota kunnioitan. Toisaalta en saisi nöyristellä liikaa, koska mä taistelen täysillä siitä olympiapaikasta ja haluan ja ansaitsen sen saavuttaa. Tämän mä toivon osoittaneeni jo monta kertaa tällä kaudella.


Mutta mä tiedän, että moni pohtii, miltä tuntuu viettää ensin koko viikko yhdessä, jakaa hotellihuone, käydä syömässä ja treenaamassa yhdessä ja olla oikeastaan vuorokauden ympäri toisen kanssa, ja sitten pelata finaali vastakkain? Ja kun vielä tietää, että olympiarankingissa meidän välissä on se yksi pieni piste - siis aivan käsittämätöntä, että se voikin olla niin! Ja kun tämän tottakai huomaa moni muukin ja sulta kysellään jatkuvasti, että ootko huomannut miten lähekkäin ootte rankingissa, miten menee, miltä tuntuu, onko kivaa, jännittääkö?

No voitte kuulkaas yrittää arvata! Selväähän se on, että meillä molemmilla on paineita ja stressiä. Mutta yhä edelleen mä korostan sitä, että me kisaillaan vain ja ainoastaan kentällä. Perussa meidän välinen finaali oli täynnä tärinää, helppoja virheitä ja hermoilua. Toisin sanoen peli oli aika huonoa ja mulle ainakin se oli rankempi henkisesti kuin fyysisesti. Mä nukuin finaalin jälkeen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kaksi tuntia ja nekin pienissä pätkissä. Ja tämä ei siis johtunut siitä, että olisin ollut juhlimassa voittoa...

Lima, Chorrillos
Vaikka nyt vihdoin alan myöntää ääneenkin sen, että paineet tuntuu ja vaikuttaa, niin koen silti olevani ihan tasapainossa itseni ja elämäni kanssa. Mulla on hyvä olla, nautin pelaamisesta ja yleensä osaan tarvittaessa myös rentoutua. Teen tosin myös paljon hommia mentaalivalmentajani kanssa sen eteen, että pää pysyy kasassa. Tiedostan oikein hyvin, että tässä juostaan nyt täysillä joko kohti jotain mahtavaa tai sitten päin seinää, mutta pääasia on, että mennään täysillä eikä jarrutella nyt enää yhtään.

Mutta nyt on Peru jätetty taakse ja olen siis siirtänyt jo itseni ja ajatukseni Brasiliaan, Sao Pauloon! Matkattiin maanantaina Limasta Sao Pauloon ja siinähän menikin koko päivä. Matkustelu ja pelaaminen (sekä se adrenaliinihuuruissa valvominen) on raskasta ja tässä täytyy kyllä ihan tosissaan keskittyä pitämään itsestään ja kropastaan huolta. Eilen kävinkin aamulla hotellin punttisalilla jumppailemassa ja iltapäivällä päästiin kisahalliin treenaamaan, kuten myös tänään aamulla. Treenit ja ne puuduttavat huoltavat lihaskunnot, palauttavat aerobiset ynnä muut on tehtävä täälläkin päin maailmaa, ei siinä muukaan auta. Onneksi huomenna on jo torstai ja pääsee taas pelaamaan!

Kuulumisia täältä Sao Paulosta päivittelen taas pian, mutta kisan tuloksia voi seurailla TÄÄLLÄ :)

xxx
Airi

Ps. Super tosi paljon kiitos tsemppiviesteistä ja onnitteluista, ne merkitsee hirmu paljon mulle! :)


In English:

Hello and good morning from Sao Paulo!

So I ended up winning the whole tournament in Peru after beating Nanna in the final in straight too sets. I am very happy and proud that I won the tournament! I also somehow feel very relieved and of course a bit more confident and motivated. I guess many people realized how important that final match was for the Olympic qualification. I didn't want to speculate that too much myself and I'm sure many others did that speculating for me. But I admit that I was extremely nervous.

I don't like writing about this subject at all since I definitely don't want to say anything wrong. It would be absolutely horrible to blurt out something negative or arrogant about this situation or about Nanna, who I like as a person and who I respect. On the other hand, I shouldn't be too humble because I am really fighting for the spot in Rio and I want and deserve it. I hope I have already proved that many times this season.

But I know that many of you are wondering how it feels like to spend the whole week together, share a hotel room, eat together, practice together and basically spend 24/7 with someone, and then play the final against her. Especially when you know that there is only one little point between us in the Olympic ranking - I mean seriously, how is that even possible? And of course there are many people who notice that and people keep asking you question like have you noticed how close you are to each other in the ranking, how are you doing, is it fun, are you nervous?

Well, you can just try to guess! Of course we both have a lot of pressure and stress. But once again I want to highlight the fact that we are competing only on the court and that's it. In Peru our final was full of shaking, easy mistakes and nervousness. In other words, the match was not the most beautiful badminton ever and at least for me it was more about the mental than the physical strength. The night after the final I slept only two hours. And it was not because I went out to celebrate but just because of the nerves...

Although I'm finally starting to admit it out loud that I do feel the pressure and it's affecting me, I still feel like I'm handling all of this pretty well. I feel good and happy, I enjoy playing and usually I can also relax if that's needed. But then again, I'm also working hard on the mental part with my mental coach to keep my head together. I know very well that I'm either running full speed towards something great or then I'm running full speed into a wall, but the most important thing is to keep that speed and not slow down now.

Anyway, Peru has been left behind now and I have moved myself and my thoughts to Sao Paulo, Brazil! I traveled on Monday from Lima to Sao Paulo and that took pretty much the whole day. Traveling and playing tournaments (plus staying awake all night because of the adrenaline and nerves...) is tough and I really need to focus on taking care of myself and my body. Yesterday morning I did a good gym session and in the afternoon we had a good practice in the tournament hall. It's just very important to practice well and stick to your fitness plan also when you're on the other side of the world. It is boring sometimes but it pays off for sure. Luckily tomorrow is Thursday which means it's time for the fun part again as the tournament starts!

You can follow the results from this tournament HERE ! :)

xxx
Airi

Ps. Big big thanks for the messages and the support! It really means the world to me :)

6 kommenttia:

  1. Tsemppiä kisoihin! :)

    Ja sen haluaisin vielä sanoa, että ihan mahtava kun kirjottelet tätä blogia! Ihan hirveen montaa blogia en lueskele, mutta tän käyn monta kertaa viikossa tsekkailemassa mielenkiintoisten juttujen takia. Selitän aina poikaystävällekin, miten Airilla tällä kertaa on mennyt ja missä päin maailmaa se tällä kertaa viipottaa hahah :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!

      Hahah ihana kommentti :D Niin kiva kuulla että seurailet, antaa mullekin intoa kirjoitella! :)

      Poista
  2. Tsemiä!!! Onhanse tiukkaa pelata kamua vastaan, mutta... eihän tää sentään oo niin kontaktilaji kuin kake, tai brassijutsu ja lukkopaini, missä toista lyödään, väännetään ja kuristetaan viel solmuunkin ;-) Että siinä mielessä iloista jatkoa vaan kummallekkin ;-DD Eikä tätä kandekaan tän enempää alkaa spekuloimaan. Kyllme osataan ihan ittekki spekuloida mitä vaan ja kaikkee ihan riittämiin ja useimmiten liikaakin ;-) Että ilon kautta vaan ja tsemiä ;-DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah joo onneksi ei tartte lyödä muuta kuin palloa vain! Jepjep, mä jätän spekuloinnit muille ja nautin pelaamisesta :))

      Kiitti tsempeistä!

      Poista
  3. Vaikka Brasiliasta ei tullutkaan super-onnistumista, niin upea
    Etelä-Amerikan valloitus sinulta joka tapauksessa :-)

    Sveitsissä näyttää olevan monia maailman huippunimiä mukana, hieno turnaus
    varmasti tulossa !! Toivotaan menestystä !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps kiitos, ihan onnistunut reissu kokonaisuudessaan! :) Sveitsin kisa on tosiaan super kovatasoinen, mutta sehän on vain mahtava juttu :)

      Poista