maanantai 14. maaliskuuta 2016

Hello from Madrid airport

Sorry for my English readers but I didn't have time for the English version this time...

Moi! ...tai ehkä sittenkin Hola!

Mä olen takaisin Euroopassa ja istuskelen juuri nyt Madridin lentokentällä odottelemassa jatkolentoa. Lensin viime yönä Sao Paulosta tänne Madridiin ja tästä matka jatkuu Köpiksen kautta Zurichiin. Huomenna mun pitäisi jo pelata Sveitsissä Swiss Open -kisassa, joten ehkä tämä matkustus tällä tavalla ei ollut mun elämäni paras idea... Uskon kuitenkin, että paljon on asenteesta kiinni!

Brasilian kisasta jäi käteen paikka toisella kierroksella, mikä ei siis tuonut kohennusta rankingiin. Ensimmäisellä kierroksella onnistuin kuitenkin voittamaan Valko-Venäjän Alesia Zaitsavan, jolle hävisin Kazanin EM-kisoissa muutama viikko sitten. Hassua on se, että Kazanissa hävisin kolmannessa erässä 19-21 ja nyt Brasiliassa voitin kolmannessa erässä 21-19! Toisella kierroksella vastaan tuli Belgian Lianne Tan ja vaikka ensimmäisessä erässä ihan hyvin pelasinkin, niin ei se silti ihan putkeen mennyt lopulta... Hävisin 19-21 ja 13-21 ja en ollut kovin tyytyväinen tekemiseeni. Toisaalta on ihan turha olettaa pelaavansa aina täydellisesti, varsinkaan kun on vähän hankalat olosuhteet.


Koska mun maailmanympärimatka on vasta puolessa välissä ja kaksi kisaa on vielä pelaamatta, on tärkeää pysyä positiivisena ja jaksaa tehdä duunia kunnolla. Jos tässä nyt alkaisi harmittelemaan yhtä huonoa peliä, niin helposti lähtisi menemään alamäkeen koko touhu. Mä hävisin Sao Paulossa enkä pelannut hyvin, mutta jatkoin silti treenaamista ja onnellista haaveilua kaikesta kivasta. Mulla on yhä edelleen hyvä fiilis, on kivaa päästä taas huomenna kisaamaan, reissaaminen on vieläkin ihan okei, eikä mua haittaa edes ne ylipitkät passintarkastusjonot. Paitsi no ehkä ihan vähän haittaa.

Lentokoneessa voi hyvin vaikka opettaa vieruskaverille numeroita suomeksi!
Kohteena Sao Paulo vaikutti oikein kivalta, sen mitä siitä nyt ehdin näkemään. Vettä tosin satoi hieman liikaa ja jotain suht vakavia tulviakin siellä oli kai meneillään, mutta muuten oli oikein mukavaa. Lämmintäkin oli ja hallin +32 asteen kuumuudessa pääsi taas hikoilemaan ihan kunnolla. Iloitsin myös Subway-ravintolasta hallin vieressä sekä Havaianas-kaupasta, jossa oli flip floppeja halvalla ihan älyttömän paljon ja josta saatoin ostaakin ehkä yhdet...tai kolmet. Mutta pääosin aika kului kuitenkin taas vain hotellilla ja hallilla. Me tosin yritettiin kyllä viimeisenä iltana käydä leffassa, mutta se oli täynnä ja me päädyttiin sitten vain jätskille. Niitäkin sai jonottaa siellä täydessä kauppakeskuksessa ties kuinka kauan, mutta kivaa oli silti!


Nyt on siis Etelä-Amerikka käyty katsastamassa ja tämä reissu on puolivälissä. Kaksi viikkoa ja kaksi kisaa on jäljellä ennen kuin pääsen hetkeksi kotiin. Olympiakarsintaa taitaa olla jäljellä 48 päivää tai jotain sinnepäin, ja paineet alkaa huomata yhä selkeämmin. Kisoissa on paljon poisjääntejä, ihmiset tekevät todella yllättäviä ja äkkinäisiä päätöksiä ja jonkinlaista hermostuneisuutta on havaittavissa. Ymmärrän tämän kyllä oikein hyvin, ja olenkin hieman yllättynyt omasta rauhallisuudestani. Mä en oikeastaan stressaa, mä vaan pelaan.

Tällä hetkellä tilanne Rio-paikan suhteen on sellainen, että mä olen olympiapaikassa hyvin kiinni. Paikkoja on jaossa 37 ja mä olen sijalla 30. Mutta Nanna on mua vain 600 pistettä perässä, mikä tarkoittaa sitä, että mikään ei todellakaan ole vielä varmaa. Yksi 2500 pisteen tulos Nannalle ja mä jään jälkeen... Jännät viimeiset viikot on siis tulossa ja saa nyt nähdä, kuinka tässä käy.

On hullua, miten tämä koko touhu yhtäkkiä merkitsee niin paljon. Mä olen valmis tekemään tämän eteen niin älyttömästi ja uhraamaan niin paljon. Eilen mä olin Brasiliassa, nyt Espanjassa, kohta Tanskassa ja illalla Sveitsissä. Ja viikon päästä Uudessa-Seelannissa - yksin. Pohdin ja suunnittelen jatkuvasti, milloin on paras treenata, milloin levätä ja milloin syödä. On tärkeää pysyä niin virkeänä kuin vain mahdollista ja antaa kaikkensa koko ajan. Olen tällä hetkellä todella itsekäs, kun kaikista tärkeintä on minä, mun kisat, mun treenit ja mun Rio-paikka. Odotan kovasti jo toukokuuta ja sitä, että tämä on ohi. Kävi miten kävi, mä tarvitsen hetken lomaa ja paljon aikaa läheisille. Koska kyllä mä niistä välitän silti kaikista eniten, vaikka juuri nyt kaikki tuntuukin olevan yhtä sulkapalloa ja Rioa.

Mutta nyt on jälleen aika boardingin ja pitkän jonottelun... Huomenna olen siis kentällä Sveitsissä ja nyt odottelen (ja ehkä salaa toivonkin...), että jospa vastustaja vielä nousisi pääkisaan, mutta se selviää tänään illalla. Kisan tuloksia pääsee seuraamaan TÄÄLTÄ ja livescoret ja ehkäpä streamitkin pitäisi löytyä tällä kertaa!
Lumikkikin tietää, että se on nyt tai ei koskaan!
xxx
Airi

2 kommenttia:

  1. Harmi, ettei Sveitsistä irronnut sen suurempaa menestystä, mutta kohti uusia haasteita vaan! :) Milloin matka jatkuu seuraavaan kohteeseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olin aivan liian väsynyt reissusta mutta eipä voi mitään, täytyy ottaa opiksi vain :) huomenna aamulla kohti Uutta-Seelantia!

      Poista