lauantai 26. maaliskuuta 2016

Me, myself and Auckland

Moi!
Maailmanympärimatkani alkaa lähestyä loppuaan. Perussa, Brasiliassa, Sveitsissä ja Uudessa-Seelannissa on nyt vierailtu, ja näiden lisäksi välistoppeja on ollut Espanjassa, Tanskassa, Saksassa sekä Kiinassa. Aika monta lentoa on lennetty, boarding-jonoa jonoteltu ja turvatarkastusta suoritettu. On tämä kyllä antoisa reissu ollut monessakin mielessä. Silti on aivan ihanaa päästä hetkeksi kotiin! Odotan niin innolla tavallista treeniarkea ja tietysti kavereiden näkemistä.

Matkani viimeinen etappi oli siis Uusi-Seelanti. Mulle osui todella paha arpa, kun heti ekalla kierroksella vastaan tuli hallitseva MM-pronssimitalisti. Hävisin todella rumin lukemin ja olin melkoisen pettynyt. Tiesin toki, että ihmeitä on tehtävä voittaakseen, mutta kyllähän kuitenkin enemmän kuin 7 ja 6 pistettä pitäisi saada… Mä valmistauduin tuohon matsiin aivan älyttömän hyvin, tein oikeasti kaikkeni. 35 tunnin matkustuksen jälkeen kroppa oli aika tööt, mutta lepäilin ja treenailin itseni taas vetreäksi. Järjestin myös itselleni treenejä ja kisaa edeltävänä päivänä kävin pelaamassa ihan kunnon treeniottelun. Se ottelu meni tosi hyvin ja olin jo aika innoissani seuraavan päivän kisamatsista. Mutta sitten tuli se kisapäivä – ja ei mihinkään.
Viimeiset neljä viikkoa olen keskittynyt täysillä tähän reissuun ja antanut kaikkeni. Jokaiselle päivälle on ollut oma suunnitelmansa, koska sillä tavalla tiedän, että homma pysyy kasassa. Jos luistaisin tärkeistä asioista tai en tekisi niitä kunnolla, lähtisi koko touhu alamäkeen hyvin nopeasti ja siitä alamäestä on todella hankalaa nousta enää takaisin raiteille. Keskittyminen on siis pakko pitää tiukasti niissä rutiineissa, eikä energiaa voi hirveästi tuhlata mihinkään ylimääräiseen. En mä kuitenkaan äärettömän tiukka minkään suhteen ole ollut, tottakai välillä pitää joustaa ja olla spontaani. Mutta tietyt asiat, kuten treenit ja riittävä uni, on mulle tärkeitä ja niistä pitää jaksaa pitää kiinni, vaikka välillä se onkin ihan tylsää.

Matsini jälkeen Uudessa-Seelannissa mä olin aika loppu. Jotenkin se neljän viikon kisakupla sortui kerralla ja mä en vain enää jaksanut mitään. Vihdoin sai olla väsynyt – ja mähän olin. Olisin halunnut vetäytyä kaikista lopuista kisoista ja luovuttaa, tämä kaikki stressi ja paine riittää jo! Nyt nuo ajatukset lähinnä naurattaa, kun takana on kolmet yli 10 tunnin yöunet. Jännää, että siellä missä aikaero oli kaikista suurin, nukuin parhaiten. Mä halusin myös treenata ja sainkin tehtyä muutaman ihan hyvän treenin kisan jälkeen. Mutta kaikista tärkeintä oli lähteä ulos ja tehdä jotain aivan muuta.


Uudessa-Seelannissa mua kiehtoi kaikista eniten sen luonto. Oli niin vehreää ja kaunista, oli vuoria ja oli merta. Meidän hotelli sijaitsi keskusta-alueella ja mä halusin päästä näkemään vähän jotain muutakin. Otin bussin noin 10 kilometrin päässä hotellilta sijaitsevalle rannalle, ihmettelin sitä hetken ja lähdin sitten talsimaan summamutikassa jonnekin päin. Näin kivoja taloja ja ihania maisemia, ja sain aikaa vain olla itsekseni. Se oli kivaa.


Mä olen tällä hetkellä Sveitsissä, yövyn täällä vielä yhden yön ja aamulla lennän vihdoin kotiin Tanskaan. Siellä olen reilun viikon, sitten pelaan (synttäripäivänäni!) joukkuepelin ja sitten matkaankin jo Suomeen Finnish Open –kisaan. Sen jälkeen vuorossa on vielä yksi joukkuepeli, mahdollisesti yksi pidempi kisareissu Etelä-Amerikan suunnalle ja olympiakarsinnan päättää lopulta EM-kisat huhtikuun lopussa. Hektiset viimeiset viikot on siis vielä jäljellä, mutta kyllä tämä homma nyt viedään täysillä loppuun, kun tähän asti on tultu!

Nyt ei pysy enää silmät auki millään... Takana on 14 tunnin lento Aucklandista Pekingiin, kahdeksan tunnin odottelu Pekingissä (kiitos vaihtuneen lentoajan...) ja sitten vielä 11 tunnin lento Geneveen. Pekingissä oli ihan tylsää odotella, kun Kiinassa on kaikki Facebookit, Googlet, Bloggerit ynnä muut estetty... Sain kuitenkin tämän postauksen luonnosteltua wordin avulla ja kuvat muokattua, joten kivasti kului muutama tunti. Mutta nyt mä olen uneni ansainnut ja ah ihanaa, huomenna kotiin!
Ahkera ja melkein pirteä bloggaaja Pekingissä
xxx
Airi

4 kommenttia:

  1. Saako kysyä, millä perusteella valitsit nuo maailmanympärimatkasi kisat? Nythän oli esimerkiksi suht paljon suomalaisia Puolassa, mutta itse lähdit Sveitsistä mielummin Uuteen-Seelantiin. Oot varmaan kuitenkin punninnut kaikki vaihtoehdot miljoonaan kertaan, niin olis mielenkiintoista tietää, että miksi päädyit juuri noihin kisoihin :)

    Hirveesti tsemppiä viimeselle kuukaudelle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu saa kysellä tottakai! Näitä on tosiaan punnittu todella moneen kertaan, ja aikamoista arpapeliähän se on, että mihin sitten päättää lähteä ja ketkä muut valitsee samalla tavalla... Tässä kohtaa laskeskeltiin niin, että mun rankingia kohentaa yli 2200 pisteen tulokset, mikä tarkoittaa challenge-kisan (Puola) välierää tai GP Gold -kisan (Uusi-Seelanti) toista kierrosta. Uudessa-Seelannissa oli aika monta pelaajaa, jotka olisin voinut ensimmäisellä kierroksella voittaa ja näin saada sen toisen kierroksen paikan ja hyvät pisteet. Mutta arpa ei ihan osunut parhaalla tavalla... Puolassa taas taso oli niin kova, että semifinaaliin pääsy ei olisi ollut mikään helppo juttu.

      Tämä on siis melkoista laskeskelua ja taktikointia vähän kaikilla tällä hetkellä. Eihän sitä etukäteen tiedä, jos kaikki muutkin lähtevät sittenkin Uuteen-Seelantiin, jolloin Puolan kisa onkin heikompi ja näin fiksumpi ratkaisu...

      Kiitos paljon! :)

      Poista
    2. Aivan, jotain tämän suuntaista vähän aavistelinkin, mutta en ole vielä niin perehtynyt, että tietäisin minkälaisia pisteitä noista eri tason kisoista saa :) Kiitos vastauksesta!

      Poista
  2. Täpöillä vaanku jaksaa ;-DDD Ehtii sitä sitte leppäilläkki ;-DDD Jess ;-DDD

    VastaaPoista