sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

23, 72, 35 and other important numbers from this week

English version below...

Moi!

Kulunut viikko numeroina näytti suunnilleen tältä:

23 - täytin tällä viikolla vuosia, leivoin pinkin raidallisen kakun ja sain ruusuja ja haleja!


6,5 - tunnit, jotka vietin junassa synttäripäivänäni. Ohjelmassa oli kauden toiseksi viimeinen liigapeli Aalborgissa. Hävittiin 6-7 ja minä hävisin Anna Thea Madsenille suoraan kahdessa erässä. Hän pelasin niin hyvin, etten ihmettele ollenkaan, että hän voitti Finnish Open -kisan tänään.
22 ja 16 - pisteet, jotka sain Vietnamin Thi Trang Vuta (maailman ranking 46) vastaan.
7 - oma arvosanani asteikolla 1-10 kyseisestä matsista. Pelasin ihan hyvin ja pelissä oli paljon positiivista, mutta en pelannut parasta peliäni. Kovaa tyttöä vastaan pärjäsin kuitenkin ihan hyvin.

Photo: Joonas Puhakka
3 - yöt, jotka ehdin nukkua kotona Suomessa ennen kuin oli lähdettävä takaisin Tanskaan
2 - yöt, jotka nukun kotona Odensessa ennen kuin lähden kauden viimeiseen liigapeliin ja sitten Peruun.
7 - treenien määrä tällä viikolla. Missä välissä mä edes ehdin nuokin tehdä?
3 - jäljellä olevat olympiakarsintaviikot.
72 - maailmanrankigini juuri nyt.
35 - sijoitukseni Race to Rio -listalla, jossa on jaossa 38 olympiapaikkaa.
601 - pisteet, jotka erottavat minut ja Nannan olympiarankingissa.
3 - jäljellä olevien kisojen määrä.
6430867 - haastattelujen määrä sekä ne kerrat, kun minulta tällä viikolla on kysytty jotain olympiakarsinnasta. Musta on kivaa, että ihmisiä kiinnostaa ja juttelen mielelläni niin paljon kuin vain jaksan. Aina en tosin jaksa, mutta sitten voin vetäytyä omiin oloihini ja se on täysin okei.
10 - fiilis asteikolla 1-10 juuri nyt.
"Oh, what is this?" // Photo: Joonas Puhakka
On sunnuntai, nukuin pitkään, makoilen sohvalla ja on hyvä olla. Mä olen Tanskassa, vaikka eilen vielä olin Suomessa. Ylihuomenna olen jo Perussa, mutta sitä ennen on edessä kauden viimeinen ja todella tärkeä joukkuematsi. Tänään täytyy taas pakata kolmeksi viikoksi kamppeita, kun edessä on Perun lisäksi vierailut Chileen sekä Ranskaan. Olympiakarsinta on pian ohi, mutta juuri nyt se on tiukempi kuin osaan edes ymmärtää. Kolme viikkoa ja kolme kisaa, jotka ratkaisevat hyvin paljon. Miten mä voin vain makoilla tässä ihan rauhassa ja olla näin onnellinen?

Mä luin tuon äskeisen kappaleen läpi kolme kertaa ja mua naurattaa. Tämä kaikki kuulostaa niin hullulta, kun sen kirjoittaa noin. Tai kai se kuulostaa hullulta ihan sama miten sen kirjoittaa. Edessä on kolme kovaa viikkoa täynnä ihan ennen näkemätöntä painetta ja jännitystä, mutta tässä mä vain olen enkä ymmärrä stressata mistään. Tiedän vain, että kohta pääsee treenaamaan ja pian täytyy vähän matkustaa, mutta se on ihan tuttua touhua jo. Ja sitten taas pelataan ja se on kivaa. Mä vain teen yhden treenin kerrallaan, matkustan yhden matkan kerrallaan, pelaan matsin kerrallaan, teen kaiken niin hyvin kuin osaan ja nautin joka hetkestä. Aika yksinkertaista noin niinkuin loppujen lopuksi.

Photo: Joonas Puhakka
Vaikka olihan se vähän kummallista, kun Suomessa piti antaa niin monta haastattelua ja kaikki kyselivät niin paljon. Osaan jo vastata ulkoa, että olympiakarsinta on ollut rankkaa mutta kivaa, että me ollaan Nannan kanssa oikein hyvissä väleissä, että mä pystyn tähän koska sponsorit+liiton tuki+liigapeleistä palkkaa ja että tämä karsinta loppuu toukokuun alussa. En osannut odottaa, että niin monia kiinnostaa ja että muun muassa Mikko-Petteri (tai joku sellainen, en nyt ihan muista...) Lappeenrannasta sitten haastattelut nähtyään halusi ottaa Facebookin kautta yhteyttä. Ihan kaikkiin viesteihin en kyllä vastaa, mutta yleisesti mua ei haittaa ollenkaan jutella ihmisille ja joka ikisestä positiivisesta kommentista saa aina älyttömästi voimaa.

Juuri nyt mun pää on siis oikein hyvin kasassa, eikä kropassakaan mitään vikaa ole. Peli tuntuu sujuvan ja uskon pystyväni hyviin suorituksiin vielä näiden viimeisten kolmenkin viikon aikana. Taidan olla jälleen aika syvällä omassa sulkapallokuplassani, enkä oikein näe tai kuule muuta, mutta niinhän sen nyt täytyy ollakin. Pian tämä on ohi ja kävi miten kävi, niin se kupla tulee hajoamaan. Nyt on kuitenkin aika nauttia siitä kuplasta täysillä ja antaa kaikkensa. Ja niin mä aion tehdäkin!

xxx
Airi

ps. Yritän parhaani mukaan päivittää blogia ja kaikkia muitakin sosiaalisia medioita, mutta toivon että ymmärrätte, jos voimat eivät juuri nyt riitä kaikkeen. Tai siis tottakai ymmärrätte, mutta silti. Terveisin tyttö, joka tehtaili tätä postausta 4,5 tuntia eikä ehtinytkään pakata. Hups!

Photo: Joonas Puhakka

In English:

Hello!

This week in numbers looked like this:

23 - I had my birthday this week, I baked a pink cake and I got roses and hugs!
6,5 - hours spent in a train on my birthday. I had a team match in Aalborg. We lost 6-7 and I lost to Anna Thea Madsen in two sets. She played well and I'm not surprised at all that she won the Finnish Open today.
22 and 16 - points that I got against Thi Trang Vu from Vietnam (wr. 46)
7 - my own evaluation on a scale from 1 to 10 about the match. I played quite okay and there were many positive things about the match but I didn't play my best game. I did well against a strong girl, though.
3 - the number of nights I got to sleep at home in Finland before heading back to Denmark
2 - the number of nights I will sleep at home in Odense before leaving for the last team match of the season and then to Peru
7 - the number of trainings I did this week. How did I even have time for all those?
3 - weeks left of Olympic qualification
72 - my world ranking right now
35 - my placement in the Race to Rio ranking where there are 38 spots to the Olympics
601 - ranking points between me and Nanna
3 - tournaments left
6430867 - the number of interviews and questions I was asked about the Olympic qualification during this week. For me it's very nice to see that people are so interested and I'm happy to answer the questions as much as I possibly can. Of course I don't always have energy for that but then I just take some time for myself and that's totally fine.
10 - how I feel right now on a scale from 1 to 10

It's Sunday, I slept in this morning, I'm chilling on a sofa and I feel good. I'm in Denmark although yesterday I was still in Finland. The day after tomorrow I will already be in Peru but before that I have the last and very important team match. Today I have to pack for three weeks again because after Peru I'm going straight to Chile and France. The Olympic qualification is soon over but right now it's closer than I can even understand. Three weeks and three tournaments that will decide a lot. How can I be so calm and happy here?

I had to read the previous chapter three times and it made me laugh. My life and this whole thing sounds so crazy when you write it like that. Or I guess it sounds crazy no matter how you write it. I have three tough weeks ahead of me full of extreme pressure and excitement but I don't even understand that I should be stressed. All I know is that soon I can go to the hall for practice and I also need to travel again soon but that's normal to me already. And then I get to play again and it's fun. I just take one practice at a time, travel one flight at a time, play one match at a time, do everything as good as I can and enjoy every moment of it. It's quite simple after all.

But it was still a little bit strange when I had to give so many interviews in Finland and everyone was asking a lot of questions. I can already tell by heart that this Olympic qualification has been tough but fun, that we are still friends with Nanna, that I can do this thanks to sponsors+the support from the federation+the salary from the team matches and that this qualification will end in three weeks. I wasn't expecting so many people to be interested in this and that for example Mikko-Petteri (or something like that...) from a small city in northern Finland wanted to contact me on Facebook after seeing my interviews. I don't always reply all the messages but in general I'm happy to talk to people and every single positive comment gives me a lot of energy.

So right now my head is in a good place and my body feels also great. My game is on the right track and I'm positive that I can make some good results during these last three weeks. I guess I'm pretty deep in my badminton bubble again and it's hard to see or hear anything else but that's how it should also be. This will be over very soon and no matter how this ends, my bubble will break. But now it's time to give it all I have. And I will do that for sure!

xxx
Airi

ps. I will try my best to update my blog and other social medias as well but I hope you understand if I just don't have time and energy for everything right now. Or I know you understand but wanted to say this anyway. 
Best regards, 
a girl who just spent 4,5 hours on this post and didn't have time to pack. Oops!

10 kommenttia:

  1. Hyvä Airi. Säilytä aina positiivinen asenteesi.

    VastaaPoista
  2. Ihan ekaksi pakko sanoa, että superhauska kuvateksti kolmannessa kuvassa! :D
    Näin eilen Ylen urheilu-uutisissa sun haastattelun ja sanoit siinä lopussa aika fiksusti; nyt pääset olympialaisiin ja ens kerralla menestytkin vielä. Oot kyllä niin ansainnut paikkasi Rioon, joten pidän peukkuja pystyssä loppuun asti. Tsemppiä ja paljon positiivisia ajatuksia :)
    P.S. Kiva tapa kirjoittaa noin numeroidenkin "avulla".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh joo, näyttää ilmeen perusteella että juuri tuollaiset ajatukset pyöri päässä :D

      Kiitoskiitoskiitos! :)

      Poista
  3. Tsemii Airi! Vikat viikot karsinnoissa, parhaimmat toivotukset sinnepain! Hope to see you in Rio!! :)

    VastaaPoista
  4. Ihan mieletöntä, että oot näinkin usein jaksanut postailla. Lyhyempiä fb- tai instapäivityksiäkin lukee myös ihan mielellään, jos aikaa ei näille blogipostauksille ole näin viimeisillä viikoilla :)

    Sulla on kyllä ihan mahtava asenne tähän hommaan ja ansaitset niin 100% päästä Rioon!! Supertsempit vikoihin kisoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaahan tämäkin vie, mutta on ehdottomasti myös sen arvoista. :)

      Kiitti paljon! :)

      Poista
  5. Kiitos hauskasta kirjoituksesta, ja kuvista!

    Harmittaa tosiaan, etten päässyt katsomaan matsiasi perjantaina. Eikä
    livestreamiakaan tullut kaikilta kentiltä, vaikka oli lupailtu ... :(

    Loppurutistus edessä, voimia sinulle!! Toivotaan että Perussa sujuu yhtä hyvin
    kuin viimeksi :) Eka vastustaja kuulostaa ainakin tutulta.

    Kiva haastattelu oli radiossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!

      Tosi kiva kun seurailet, vaikka nuo streamit ei aina toimikaan... :)

      Poista