tiistai 19. huhtikuuta 2016

And it all comes down to the last week...

English version below...

Moi!

Muistan vitsailleeni vuoden mittaan siitä, että vähänkö olisi hullunhauskaa, jos olympiapaikka mun ja Nannan välillä ratkeaisi viimeisessä kisassa. No nyt se on totta, eikä muuten naurata enää yhtään.

Tämä olympiakarsinta, koko vuoden kestänyt elämäni suurin satsaus, päättyy siis ensi viikon EM-kisoihin. Mä olen yhä kiinni olympiapaikassa, mutta se voi muuttua ihan yhtäkkiä ensi viikolla. Tavallaan mua pelottaa äärettömästi se, että tässä voi vielä käydä huonosti ja se kaikki työ voi valua hukkaan. Toisaalta olen äärettömän onnellinen, että tämä on pian ohi sekä hirmuisen ylpeä siitä, mitä olen tänä vuonna jo saavuttanut. Tai ainakin yritän olla.

Ensi viikko ratkaisee siis paljon, mutta puhutaan siitä sitten ensi viikolla ja pysytään nyt vielä tässä hetkessä. Paljon on taas tapahtunut viime postauksen jälkeen. Silloin mä kerroin olevani matkalla kauden viimeiseen joukkumatsiin ja sitten kisoihin Peruun ja Chileen. Joukkuematsin ja Perun kisan pelasinkin, mutta juuri nyt mä en olekaan Chilessä, vaan kotona Tanskassa.


En nyt millään saa muodostettua järkevää tekstiä tästä kaikesta, joten otan käyttöön ranskalaiset viivat (tai oikeastaan pallerot) sekä aivomyrskyn. Olkaa hyvät:

  • Maanantaina me voitettiin viimeinen joukkuematsi viime viikon maanantaina! Meidän oli pakko voittaa pysyäksemme 1. divarissa. Se oli hurjan jännittävää ja kädet tärisi, mutta me voitettiin lopulta 8-5. Mä voitin mun kaksinpelissä Tanskan superlupaukseksikin nimitetyn u17-mestarin kahdessa erässä, mikä oli hyvä voitto.
  • Tiistaiaamuna lähdin kohti Perua ja olin perillä siellä illalla. Olin ihan sippi ja nukahdin heti.

  • Keskiviikkona treenasin, mutta jalat oli tosi painavat, koska oli se pitkä matka ja maanantain rankat pelit.
  • Torstaina pelasin ekan pelin ja vastassa oli heti Liettuan Akvile Stapusaityte (mr. 79). Se oli kova peli, mutta pelasin hyvin ja voitin kolmessa erässä. Sitten olin ihan puhki, hallissa oli miljoona astetta lämmintä ja oli vähän paha olo.
  • Perjantaina pelasin toisen matsin kisan kakkossijoitettua USA:n Iris Wangia (mr. 30) vastaan. Oli hirmu pitkiä ralleja ja hallissa edelleen ne miljoona astetta ja olin aivan hapoilla jo ensimmäisen erän tilanteessa 4-4. Ja kun Iris pelasi tositosi hyvin. Joten mä hävisin.
  • Perjantai-iltana laskeskelin ranking-pisteitä ja huomasin, ettei edes voitto Chilen kisassa auttaisi mua tarpeeksi. Vain EM-kisojen tuloksella on juuri nyt väliä. Päätin silti mennä Chileen.
  • Lauantaina poikaystäväni yritti puhua mulle järkeä ja sanoa, että eihän sinne Chileen kannata mennä. Että onko muka hyvä valmistautuminen EM-kisoihin matkustaa Chileen ja sieltä suoraan kaksi vuorokautta putkeen Ranskaan ja EM:iin? No ei ole, mutta kun!
  • Lauantai-iltana mentiin kaveriporukalla katsomaan suihkulähdevaloshowta ja siinä kun ne valot muuttuivat yhtäkkiä vihreistä keltaisiksi, niin myös mun mieli muuttui. En mene Chileen, ei siinä ole järkeä. Mua ärsytti, että mun poikaystävä on niin usein oikeassa, mutta onneksi se silti on olemassa. Ja sitten piti vaihtaa lento.
  • Sunnuntaiaamuna heräsin ja olin nukkunut neljä tuntia, mutta mulla oli lento kotiin (kiitos avusta Äiti ja Isi <3) ja menin treenaamaan. Illalla sitten lensin ja kotona olin eilen eli maanatai-iltana.
  • Tänään heräsin kellon näyttäessä 10.40, enkä ole ikinä nukkunut yhtä pitkään. Jet lag, me tapaamme jälleen.
Jep, siinäpä se.

Huomenna aion taas treenata, syödä ja levätä. Ja koko loppuviikon. Vielä yhden kerran mä valmistaudun ja lataudun kisoihin ja sen jälkeen olen tehnyt kaikkeni. Tiedän tehneeni parhaani, riitti se tai ei.

Kiitos kaikista tsemppikommenteista! Jokainen tulee kyllä perille ja lämmittää suuresti, vaikken aina ehdi tai muista vastailla heti :)

xxx
Airi


In English:

Hey!

I remember joking about how crazy and funny it would be if the last tournament decided whether me or Nanna is going to Rio. Well, now it's happening and I'm not laughing anymore.

This Olympic qualification, a whole year full of hard work and big sacrifices, is coming to an end next week. Only one tournament, the European Championships, is left and I'm still high enough in the ranking and so qualified for the Olympics at the moment. However, that can easily change next week. In a way I'm extremely scared of this ending badly for me. On the other hand I'm super happy that this is over soon and very proud of everything I've already accomplished this year. Or at least I'm trying to be.

So next week will decide a lot but let's focus on this moment now and talk about next week later. A lot has happened since my last blog post. Back then I told I was going to play the last team match of the season and then travel to Peru and Chile for tournaments. Well, I played the team match and I played in Peru, but right now I'm not in Chile but back home in Denmark.

I'm really struggling to find a good way to write this text and so I will use my secret weapon - brainstorming and a random list. So here we go:
  • On Monday my team won the last team match and so the team will stay in the 1st division also for next season. We had to win and it was so so so exciting and my hands were shaking, but we won 8-5. I beat Danish u17 champion in my singles in two sets which was a good win.
  • On Tuesday morning I flew to Peru and arrived there in the evening. I was exhausted and fell asleep right away.
  • On Wednesday I practiced but my legs were tired and heavy thanks to the long trip and tough matches on Monday.
  • On Thursday I played my first match against a tough opponent, Lithuanian Akvile Stapusaityte (wr 79). It was not an easy match but I played quite well and managed to win in three sets. Afterwards I was very tired, there was at least a million degrees in the hall and I felt sick.
  • On Friday I played my second match against the second seeded player Iris Wang from USA (wr 30). We had very long rallies and it was still extremely hot in the hall and I was dead already at 4-4 in the first set. And Iris played very well. So I lost.
  • On Friday night I calculated the ranking points and found out that even if I won in Chile, it wouldn't help my ranking enough. The only thing that matters right now is my result at the Europeans. I decided to go to Chile anyway.
  • On Saturday my boyfriend tried to convince me that it's not a good idea to go to Chile. Did I really think that the best preparation for the Europeans is travelling to Chile and then travelling 2 days in a row from Chile to France? No I didn't think so, but still!
  • On Saturday evening I went with my friends to see a fountain light-show and as the lights changed from green to yellow, so changed my mind as well. I'm not going to Chile, it doesn't make sense at all. It's annoying that my boyfriend is often right but I'm still happy that I have him. And then I had to change my flight.
  • On Sunday morning I woke up after sleeping only four hours. I had a new flight (thanks for help mum and dad <3) and I went to practice. In the evening I flew back to Denmark and I was home on yesterday evening.
  • Today I woke up at 10.40. I've never slept so long before! Jet lag, we meet again.
So yeah, that's it.

Tomorrow will be all about eat, sleep, train, repeat. And so will the rest of the week. One more time I will get myself ready for a tournament and then I've done all I possibly could. Whether it will be enough or not, I know I've done my best.

And I want to say thank you for all the sweet messaged and comments! They all warm my heart a lot even though I don't always remember or have time to answer :)

xxx
Airi

2 kommenttia:

  1. So the draw is out and all you have to do is focus attention on Anna Thea M., not the other half of the draw. Best of luck!

    VastaaPoista
  2. Huh, aika tiukaksi menee ... Onnea matkaan, vaikka vastus on todennäköisesti tällä(kin) kertaa kova heti alkuun!

    Kävi tällä viikolla miten kävi, niin hieno ja nousujohteinen vuosihan tämä on ollut sinulle joka tapauksessa! Tsemppiä kisoihin :-)

    VastaaPoista