sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

My road to Rio - a summary of the Olympic year, part 2

Elokuu 2015

Vietettyäni heinäkuun Suomessa lähdin elokuun alussa takaisin Tanskaan. Henkilökohtainen elämä heitti vähän kuperkeikkaa ja kärrynpyörää, mutta treeneissä sujui. Viime elokuu on ehkä paras treenijaksoni ikinä! Oivalsin paljon uusia asioita, joista yksi tärkeimmistä oli se, miksi treenasin nyt hieman vähemmän. Treenasin edelleen paljon, mutta kuitenkin vähemmän kuin edellisinä vuosina ja yhtäkkiä suorastaan lensin kentällä. Valmentajani suunnitelma taisi sittenkin olla aika hyvä, onneksi olin jaksanut luottaa häneen. Pelasin treeneissä niin hullun hyvin, että aloin innoissani pohtia, että ehkäpä kohta tapahtuu jotain siistiä...

Kuukauden parhaita postauksia:

Just another Thursday - Perus arkipäiväni kuvina ja sanoina

Tomorrow I will wake up early and fly to Guatemala! - Olin kai aika innoissani lähdössä Guatemalaan

August 2015

After spending July in Finland I traveled back to Denmark at the beginning of August. I had some ups and downs and storms and clouds in my personal life, but luckily training was still going perfectly. Last August was probably my best month ever in the practices! I learned many new things and one of the most important ones was realizing why I was training less now. I was still doing a lot but it was less than what I was used to, and suddenly I was just flying on the court. So the plan my coach had made turned out to work perfectly and I'm happy that I trusted him all the way. I played very well in the practices and I started to think that maybe something great will happen soon...

Best posts of the month:

Just another Thursday - I'm telling about my every-day-life

Tomorrow I will wake up early and fly to Guatemala! - I guess I was a bit excited leaving for Guatemala

Spent a nice weekend in Aalborg with my new team and visited an adventure park for the first time. Good times!
Syyskuu 2015

Syyskuun alussa lähdin sitten Guatemalaan ja johan tapahtui! Pääsin aina semifinaaliin asti ja voitin muun muassa USA:n Iris Wangin, joka oli (ja on edelleen) rankingissa sijan 30 tuntumassa. Korkella merenpinnasta sijainnut halli, kova betonilattia ja raskaat matsit olivat paha yhdistelmä. (Tästä on pikkuinen videoklippikin todisteena TÄSSÄ POSTAUKSESSA.) Olin aivan rikki kisan jälkeen ja muistan, kuinka makoilin hotellilla pystymättä liikkumaan. Kerran tsemppasin alakertaan, kun tuli hirveä nälkä. Ja sitten kramppasi jalat kovempaa kuin ikinä.

Chillailin kuitenkin Guatemalassa uima-altaalla, hölkkäilin ja pyöräilin salilla, venyttelin ja saunoin, ja niinpä selvisin onnellisesti Meksikoon. Cancun oli jotain käsittämätöntä! Ne paratiisirannat, hulppeat hotellit, turkoosi meri ja valkoinen hiekka. Polttava kuumuus, palmut ja guacamole. Multa jäi kuitenkin uima-altaat ja auringon ottamiset pääosin kokematta, mutta sen sijaan pelasin itseni finaaliin. Muutama hyvä voitto jälleen, jo toinen täydellinen onnistuminen putkeen ja olin aika onnellinen.

Guatemalan ja Meksikon reissu oli ehkä koko vuoden paras. Sain kolmannen ja neljännen yli 2000 pisteen tuloksen ja pelasin elämäni parasta peliä. Aloin tosissani uskoa Rio-unelman toteutumiseen. Toisaalta viimeisenä iltana kuulin kotoa todella ikäviä uutisia, enkä yhtäkkiä voinutkaan kertoa kenellekään. Oli vain peitettävä kaikki fiilikset, ettei kukaan huomaa ja että ne edelleen luulee mun olevan vahva. Silmien kerroin punoittavan siksi, kun se merivesi oli niin suolaista. Tajusin silloin sen, miten suuri taisto olympiavuosi on myös henkisellä puolella. Piti etsiä ne ihmiset, joihin varmasti voi luottaa ja rakentaa täydellinen suojamuuri muiden edessä.

Syyskuussa pelasin myös Tshekin kisan sekä kauden ensimmäiset liigapelit Tanskan ykkösdivarissa. Tshekin kisa ei mennyt ihan putkeen, mutta kokonaisuudessaan kuukausi oli silti huikea ja nousin ensimmäistä kertaa 100 parhaan joukkoon maailmassa.

Tältä kuulta on niin monta kivaa postausta ja kuvaa, etten osaa valita! Mutta tässä näitä nyt joitakin on:

Exhausted but happy - Kahden viikon ja kahden kovan kisan jälkeen olin uupunut, mutta onnellinen. Se huokuu tästä tekstistä niin aidosti.

Stories and pictures from Guatemala - Vaikka Guatemala olikin vaarallinen maa, niin reissun hyviin fiiliksiin palaisin silti milloin vain!

Pictures and stories from Cancun, Mexico - Voi mitä kaikkea tuolla tulikaan koettua... Ja mitkä maisemat!

September 2015

I traveled to Guatemala and the great things that I'd been hoping for actually happened! I made it to the semifinals and beat some good players on the way, best of them was Iris Wang from USA who was (and still is) somewhere around number 30 in the world. Very tough matches, a hall located high from the sea level and a hard concrete floor - that was a tough combination! (You can see it in a video clip in THIS POST.) I was totally destroyed after the tournament and I remember lying at the hotel not able to move. Once I got up to go downstairs to eat and my legs started cramping like never before.

However, I spent a lot of time chilling by the pool, did some light running and biking at the hotel gym, went to sauna and did some stretching and so I was ready to continue my trip to Mexico. Cancun was just unreal! Those paradise beaches, luxurious hotels, the white sand and the turquoise sea. The burning sun, palm trees and guacamole. I couldn't really enjoy those things, though, because I made it all the way to the final. Some good matches again, another successful tournament in a row and I was beyond happy.

Those two weeks in Guatemala and Mexico were probably the best weeks of the whole year. I made the third and the fourth results over 2000 points and played better than ever before. I really started to believe in my dream of making it to Rio. On the other hand, on the last day I heard some very sad news from home and suddenly I couldn't tell anyone. I had to stay strong so that everyone would still think that I'm a strong girl. My eyes were red just because the sea water was so salty, that's what I said. I realized that day that the Olympic year is also a big mental battle. I had to find those people who I really trust and build up a strong wall in front of everyone else.

In September I also played Czech International and the first league matches in Denmark. Those didn't go perfectly well but all in all September was a great month and I also made it to the top 100 for the first time.

There are so many nice posts and photos from this month that it's hard to choose! But here are some of them:

Exhausted but happy - After those two weeks I was so tired but happy - and it can be seen in this post very genuinely.

Stories and pictures from Guatemala - Guatemala was dangerous but I really miss the warmth and the good atmosphere!

Pictures and stories from Cancun, Mexico - Oh wow, what I got to experience! And the view!

The hall in Guatemala. I remember sitting there after the tough matches, enjoying the adrenaline in my body and listening to the same power song over and over again.
Chilling at the hotel pool in Guatemala
After a good tournament it was easy to smile and enjoy life

Our hotel in Mexico. Why weren't all the hotels like this during the year??
So sweaty and so happy after making it to the final in Mexico! It was extremely hot there and I felt like I had been swimming.
Cancun, Mexico. I didn't know places like this even exist. And that I could get a chance to go there. So blessed, so grateful.
Mexico International top 3!
That was the afternoon after the final. Finally time to enjoy the beach - and it was definitely well deserved!
Cancun, Mexico. It was so hot there - and so beautiful!
Our hotel in Mexico
Cancun, Mexico
Lokakuu 2015

Pelasin koko vuonna kaksi oikeasti huonoa matsia (aika hyvin että vain kaksi!), joista toinen oli lokakuussa Hollannin GP-kisassa. Hävisin tutulle vastustajalle, Tanskan Anna Thea Madsenille, ja mun pää ei ollut siellä kentällä ollenkaan. Se oli kai se vaihe, kun olympiakarsintapaine iski ensimmäistä kertaa ihan tosissaan. Itkin äitille puhelimessa sitä, miten huono olen ja entä jos en enää osaakaan pelata. Voi äiti parkaa, mitä kaikkea sekin on joutunut välillä kuuntelemaan...

Hollanin kisan jälkeen oli vain muutama päivä välissä ja sitten olikin jo Denmark Open Super Series Premier -kisan vuoro. Näin jälkikäteen mietittynä tämä on ehdottomasti yksi vuoden suurimpia onnistumisia henkisellä tasolla. Muutamassa päivässä sain itseni taas takaisin raiteille. Ennen se oli tarkoittanut täysillä treenaamista ja itsensä äärirajoille piiskaamista, mutta nyt olin oivaltanut, että on ehkä toinenkin tapa - hyvä määrä treeniä ja LEPO. Sitten menin ja voitin Denmark Openin karsinnassa tutun treenikaverini, Tanskan Camilla Martensin kolmannessa erässä 22-20 ja pääsin elämäni ensimmäiseen Super Series -pääkisaan. Äiti ja mummikin olivat katsomassa kisaa ja se oli mulle todella hieno hetki.

Denmark Openin jälkeen oli vielä yksi liigapeli ja sen jälkeen tarvitsin pienen tauon. Syys-lokakuu oli aikamoista hulabaloota, joten oli enemmän kuin hyvä idea matkata viikoksi Suomeen ja ottaa hieman kevyemmin. Kasassa oli viisi yli 2000 pisteen tulosta, joten aikataulussa oltiin. Tajusin olevani lähellä unelmaani ja sitä tulikin välillä pohdittua myös keskellä yötä. Kehityin pelaajana niin kovaa vauhtia, etten olisi muuta halunnut tehdäkään kuin pelata. Oli kuitenkin pakko nukkua ja levätä välillä, vaikka se tuskaa olikin. Kunpa vain olisi aina saanut olla pelaamassa.

Kuukauden parhaita postauksia:

Kun elämä on vuoristorata - Mietteitä silloin, kun meni vähän liian kovaa ja pää ei pysynyt ala- ja ylämäissä mukana.

Fiiliksiä puolessa välissä olympiakarsintavuotta - Melkoisen adrenaliinihuuruiset ja iloisen sekavat fiilikset löytyy tästä tekstistä!

October 2015

During the year I played two bad matches (only two, that's quite nice!), and one of them was in October in Dutch GP. I lost to Anna Thea Madsen once again and my head was not on the court at all. I guess that was the time when the Olympic pressure hit me hard for the first time. I called my mum crying and said that I suck at badminton, I just can't play anymore. Oh poor mum, all those things she's had to hear this year...

After Dutch GP I only had a few days off before Denmark Open Super Series Premier. Looking back now, that was for sure the best biggest success for me mentally this year. I got myself back on track in just a few days. Before that had meant practicing full power and killing myself physically, but now I had realized that there's another way - a good amount of practice and REST. And so I won my qualification match against my training partner Camilla Martens 22-20 in the 3rd set and made it to my first ever Super Series main draw. My mum and grandma were also there to see it and it was a great moment for me.

After Denmark Open I still had one more league match to play and after that I needed a break. September and October were crazy, and so it was more than a good idea to go home to Finland for a week and take it a bit more easy. I had five results more than 2000 points and so I was on schedule. I was so close to reaching my dream and I often found myself thinking about it in the middle of the night. I was developing as a player so fast that I didn't want to do anything but play. However, I had to sleep also sometimes, although it was not easy. I wished I could have just played all the time.

Unfortunately I didn't translate my posts this month. I guess that shows how stressed and busy I was...

I helped with building the hall for Denmark Open and then I celebrated with a huge Viktor Axelsen!

Denmark Open - The atmosphere in the hall is so cool in those big tournaments! That's where I want to play in the future.





My life was mostly this...
...but luckily sometimes also this!

The best feeling ever is seeing the red arrow and a big number in front of your name in the world ranking!

Girls' nights every now and then helped me to handle the pressure <3

Marraskuu 2015

Marraskuu oli onnellinen kuukausi, kaikin puolin. Olin super onnellinen kentällä ja sen ulkopuolella. Treenasin ensin kolme viikkoa kovaa ja todella hyvin, ja buukkailin siinä samalla seuraavia kisamatkoja. Sitten olikin vuorossa kolmen viikon kisaputki sekä pari liigapeliä.

Ensimmäinen etappi oli Skotlannin GP-kisa. Harmittelin jälleen kerran huonoa arpaa, kun ensimmäisellä kierroksella tuli heti vastaan maailman listan numero 43, Sveitsin Sabrina Jacquet. Toisaalta tunsin olevani huippukunnossa hyvän treenijakson jälkeen. Voitin sitten Sabrinan kolmessa erässä. Soitin jälleen äitille ja olin niin onnellinen, että meinasin haljeta. Toisella kierroksella tuli vastaan japanilainen tyttö, joka oli vielä turhan kova, vaikka hyvin pelasinkin.

Kuukauden parhaita postauksia:

Full of colourfull happiness - thanks to Zeropoint, Finland and home - Suomessa vietetyn viikon jälkeistä onnellisuutta ja eräs tarina dopingtestistä.

My happy little bubble - En tiedä miksi, mutta tämä teksti sai mut juuri nyt herkistymään. Huh, että olen ollut ahkera tyttö ja miten paljon asioita olenkaan uhrannut.

November 2015

November was a happy month, in every way. I was very happy both on and off court. I spent the first three weeks training hard and booking my next trips. And then it was time for three hard weeks with three tournaments and two leagues matches.

The first destination was Scotland and Scottish Open GP. I felt a bit insecure knowing that I had a tough draw. I played against Sabrina Jacquet (wr 43) on the first round. On the other hand I felt like I was in a top shape after those good weeks of practice. And so I beat Sabrina in three sets and once again I called my mum - this time I was the happiest girl on earth. On the second round I lost to a strong Japanese girl but I played well in that match too.

Best posts of the month:

Full of colourfull happiness - thanks to Zeropoint, Finland and home - I was happy after spending time at home!

My happy little bubble - I don't know why but I just got tears in my eyes reading this post now. Looking back I can see how hard I've worked and how many things I've sacrificed.

I had a surprise doping test in Finland and I got a little gift after that.

This is a view that I've been looking at A LOT during the year. Somehow it's a nice feeling to just sit there and relax, there's no internet or anything else to distract you.
Scottish Open. That's also a cool tournament and the hall is great!
Cardiff, Wales. I must say that I really, really liked that city.
Cardiff, Wales
Some of the gear I've got from Zeropoint. I really like those compression socks and tights and I'm actually wearing them also now as I'm writing this text!
Traveling in the best company!
My Halloween girl <3
Joulukuu 2015

Joulukuu oli rankka. Skotlannin jälkeen menin heti Walesin kisaan, ensimmäisen kierroksen tappio Anna Thealle jälleen kerran. Sitä seuraavalla viikolla Irlantiin, taas ensimmäisen kierroksen tappio Englannin Fontaine Chapmanille. Olin henkisesti sekä fyysisesti aivan loppu. Sitten jostain iski se pelko: entä jos en pääsekään Rioon? Olin yhtäkkiä niin pelon lamaannuttama, etten saanut nukuttua ja treenitkään eivät sujuneet.

Arvoin viimeiseen saakka, menenkö Turkin kisaan vielä ennen joulua. Päätin mennä ja se oli todella huono ratkaisu. Siellä tuli se vuoden toinen huono matsi. Istuin katsomossa hiljaa kaksi tuntia matsin jälkeen, en sanonut sanaakaan kenellekään.

Turkin jälkeen olin täysin hukassa. Mentaalivalmentaja onneksi auttoi ja kysyi, että mitä oikein pelkään? Kerroin pelkääväni sitä, etten pääsekään Rioon, mutten osannut kertoa miksi se pelottaa niin paljon. En uskaltanut käsitellä sitä pelkoa, en uskaltanut ajatella epäonnistumista. Halusin ajatella vain, että onnistun. Se pelko kuitenkin lamaannutti mut täysin ja se oli pakko käsitellä.

Ennen joulua oli vielä yksi liigapeli. Siitäkään ei tullut yhtään mitään. Matkasin sen jälkeen Tanskan halki läpi yön junalla ensin Köpikseen ja lensin sieltä sitten Suomeen joulun viettoon. Kotona kaaduin sänkyyn ja nukuin ja nukuin ja nukuin. Onneksi oli joulu ja aikaa olla. Kävin niinä päivinä läpi myös sitä pelkoa ja mentaalivalmentajani oli jälleen oikeassa - asian pohtiminen auttoi ja pelko alkoi pian helpottaa. Olin taas valmis jatkamaan taisteluani täysillä.

Kuukauden parhaita postauksia:

"Saako sulkapallosta rahaa tai siis rikastuksä sillä?" - Vastasin tähän kysymykseen ja pohdin aihetta vähän enemmänkin

A little Christmas story... - Hahah apua, miten olen onnistunut kirjoittamaan jotain näin sarkastisen hauskaa, kun elämästä tuntui olevan hauskuus kaukana juuri tuolloin!

December 2015

December was tough. After Scotland I continued to Wales and lost in the first to Anna Thea once again. The next week it was Ireland and a first-round loss again, this time to England's Fontaine Chapman. I was so tired both mentally and physically. And then the fear hit me: what if I don't make it to Rio? Suddenly I was so scared that I couldn't sleep or practice.

I wasn't sure whether to go to Turkey or not but I made a last minute decision to go. That was not a good decision. That was where I played the other bad match of the year. After my match I just sat in the hall for two hours and didn't say a word to anyone.

After the tournament in Turkey I was totally lost. Luckily I had my mental coach who helped me and asked what it is that I'm so scared of? I told her that I'm scared of not making it to Rio but couldn't really tell why it was so scary. I wasn't brave enough to deal with the fear, I didn't want to think about failing. I only wanted to think that I will make it. But the fear got me too distressed and I felt so numb that I just had to face the fear and deal with it somehow.

Three days before Christmas I played one more league match. That was not a good one either. After the match I jumped in a train and traveled through the whole Denmark through the night and then flew to Finland for Christmas. Back in Finland I went straight to bed and just slept and slept and slept. Luckily it was Christmas and I had time to just rest. During those days I also thought about my fears and my mental coach had been right once again - processing the fear helped and soon it was not there anymore. I was ready to continue my journey towards Rio.

Best posts of the month:

"Do you get money from badminton or I mean, do you get rich from it?" - I answered this question and told how I feel about this topic.

A little Christmas story... - Haha it's pretty awesome that I actually managed to write such a funny text at that moment when my life honestly didn't feel funny at all!

The Christmas Market in Odense. I'm happy that I decided to come home earlier from Ireland and so I had time to visit this lovely Christmas Market. 
My home town, Odense
Girls! <3
Mersin, Turkey. It was not the most beautiful city and the whole trip to Turkey wasn't my favorite part of the year...
Turkey International. A huge hall and no spectators... And later I found out that it was because it was not safe there. Nice to know. 
The feeling of being finally home, lying on the floor, talking with the family and enjoying the Christmas spirit!

Ja kolmas osio tulee pian! :)

And the third part will be up soon! :)

xxx
Airi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti