maanantai 29. elokuuta 2016

The next 29 hours...

English version below...

Moi!

Ihan alkuun anteeksi kuvattomasta postauksesta ja tämä näyttää muutenkin oudolta. Istun Rio de Janeiron lentokentällä ja mulla on maailman suurimmat tekniset ongelmat käynnissä! No mutta, lupaan postailla myöhemmin paljon kuvia Brasiliasta. Toivon kuitenkin saavani vihdoin edes tämän eilen naputtelemani tekstin ulos...

Raahauduin juuri painavan laukun kanssa juna-asemalle ja hyppäsin junaan. Tästä lähtee reissu kohti Brasiliaa ja paikkaa nimeltään Iguassu Falls. Mun kisakausi starttaa siis hieman eksoottisemmassa paikassa sellaisilla leveysasteilla, joille päästäkseen on lennettävä kolme lentoa. Laskeskelin tässä, että ovelta ovelle matka kestää noin 29 tuntia. Mutta se ei haittaa ollenkaan, koska nyt mulla on aikaa rentoutua, lukea, katsella leffoja ja muuten vain haaveilla.


Viimeisimmästä kisasta on nyt kulunut noin kaksi kuukautta ja se tuntuu ikuisuudelta. Tuntuu, etten enää edes muista, mitä siellä kisoissa pitikään tehdä. Tämä kahden kuukauden ikuisuus on kuitenkin varmasti tehnyt hyvää, kun on ollut kunnolla aikaa treenata kovaa ja paljon, kehittyä ja muuttaa asioita pelissä. Nälkä päästä kisaamaan on suuren suuri, mutta toisaalta jännittää tavallista enemmän. Mun pelissä on uusia asioita, tekniikkaa on hiottu ja en ole aivan varma kaikesta ihan vielä. Onneksi asenne ja into kuulemma korvaavat puuttuvan älyn, joten eiköhän ne korvaa puuttuvia taitojakin!


Asenteesta ja innosta pääsenkin hienosti jatkamaan siihen, miten vaativa tällainen pitkä treenijakso ilman kisoja voi olla henkisesti. Tai ainakin itse joudun tekemään paljon enemmän ajatustyötä. Haluan nimittäin aina tähdätä johonkin täysillä, enkä vain treenata treenaamisen ilosta. Vihaan sellaisia ihan kivoja treenejä, joiden jälkeen on mukava olo, kun tuli hiki ja juostiin ympäriinsä. Mä haluan aina ajatella, oppia ja kehittyä joka treenissä. Pitkän treenijakson aikana kisafiilis ja voittamisen taito helposti katoaa ja homma saattaa mennä juurikin sellaiseksi ihan kivaksi palloiluksi. Siksi on tärkeää pitää mielessä tavoitteet ja suunnitelmat ja oikeasti puskea itseään vähän enemmän.


Kaiken lisäksi olen kärsinyt pienestä väsymyksestä ja kroppa ei ole koko aikaa ollut se mun paras kaveri. Onneksi kaikki tuntuu nyt taas paremmalta, enkä toivottavasti joudu enää vakuuttelemaan valmentajalleni, että syön kyllä tarpeeksi. Joku ehkä nyt miettii, että eihän varsinkaan tyttöjen kokoa saisi kommentoida, mutta mun mielestä mun valmentaja saa kertoa mulle, että olisi hyvä olla nopeampi, vahvempi, kestävämpi - tai sitten isompi tai pienempi. Ominaisuuksiahan ne on kaikki.


Vaikka kaikki ei olekaan ollut super helppoa viimeisinä viikkoina, olen todella tyytyväinen. Olen tehnyt jokaisen treenin ja tehnyt ne kunnolla. Mun valmentaja vaatii aika paljon ja se tuntuu välillä raskaalta, mutta tiedän hänen olevan lopulta oikeassa. Jos en olisi keskittynyt, tsempannut ja pohtinut taktisia kuvioita joka treenissä, en olisi kehittynyt yhtä paljon ja en olisi näin valmis kisoihin. Nyt se kova työ on tehty ja saan mennä ja nauttia, toivon mukaan myös voittaa ja onnistua. Tiedän ansaitsevani sen, enkä malta odottaa sitä tunnetta!


Mun pelit Brasiliassa alkavat todennäköisesti vasta torstaina, kiitos pienen kaavion ja vähäisen osallistujamäärän. Ensimmäisen kierroksen vastus on minulle tuntematon brasilialainen, saa nähdä mitä sieltä tulee. Tuloksia ja muita voi seurata TÄÄLLÄ (ne ei kai vielä ole siellä, mutta varmasti on viimeistään huomenna illalla team managers' meetingin jälkeen). Päivittelen taas tuloksia, kun ehdin. Nyt alan nauttia tästä matkan teosta! Pitäkää mulle peukkuja ja toivokaa lyhyitä passintarkastusjonoja, hyvää leffavalikoimaa lentokoneessa sekä edes melkein herkullisia lentokoneaterioita!


xxx
Airi



Hello!


Me and my heavy bag just made it succesfully to the train station and jumped on a train. The final destination of this trip is Brazil and a place called Iguassu Falls. I'm starting my season in a bit more exotic place which is located somewhere very far, three flights away from here. I just calculated that from door to door this trip is gonna take around 29 hours. But that's just fine since now I have time to relax, read, watch movies and just dream myself away.


It's been approximately two months since my last tournament and it feels like forever. I feel like I don't even remember what I'm supposed to do in a situation called 'a tournament'. However, I'm sure this forever of two months has been a good thing for my game as I've had lots of time to train hard and develop my skills. I'm hungry to compete again but on the other hand I'm also more nervous than usually. There are new things going on in my game and my mind, and I'm not 100% sure about everything quite yet. Luckily I've heard that attitude and enthusiasm can make up for


Talking about attitude and enthusiasm, this kind of training period without any tournaments can be mentally challenging. At least for me it is and I feel like I need to work a lot harder mentally. I always want to have a goal for what I'm doing and not just go and train something. I hate those training sessions that are quite nice and afterwards you feel like 'yeah this was a nice training, I'm sweaty and it was nice to run around'. I want to think, learn and develop every single time. During a long training period it's easy to forget how it feels like to play a tournament and play for winning. That's why it's important to push yourself a bit more mentally.


On top of everything I've been struggling with tiredness and haven't felt like my body is my best friend. Luckily everything seems to be working much better now and I hope I don't need to tell my coach anymore that 'yes, I promise I'm eating enough'. Someone might think now that it's not okay to say something like that, especially not to a girl, but for me it's totally fine that my coach tells me that he thinks that I should be faster, stronger - or then bigger or smaller.


Altough everything hasn't been super easy lately, I feel very happy now. I have done every single training and done it very well. My coach is quite demanding and it's sometimes tough but I know and I trust that he's right. Without all the focusing, pushing and thinking about the tactical stuff in every training I wouldn't have develop this much and I wouldn't feel so ready for the tournament. I've done all the hard work and I can go and enjoy, hopefully also win and succeed. I know I deserve it now and I can't wait for that feeling!


My first match in Brazil will probably be on Thursday, thanks to the small number of players. My first opponent is a Brazilian girl who I don't know, we will see what happens. Results and all that can be found HERE (I'm not sure if they have updated the page yet but they should do latest tomorrow evening after the team managers' meeting). I will keep you updated how it goes as good as I can.  Now it's time to enjoy traveling! Keep your thumbs up for me to have short passport control queus, good movie selections on the flights and at least almost delicious airplane meals!


xxx
Airi

5 kommenttia:

  1. GP-kisan finaaliin, aivan mahtavaa!!
    Tämä kisa taisi ranking-pisteiden kannalta olla hyvä, ennen kuin edes astelit kentälle :)
    Finaalissa on tietysti kova vastus, mutta varmasti voitettavissa :) Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämänpäiväisestä tappiosta huolimatta olet varmasti ensi viikolla taas Suomen ykköstyttö, onnittelut siitä!!

      Poista
    2. Jee kiitos! :) Ja joo, ranking-pisteiden kannalta oli todellakin fiksua mennä tuonne. Tästä on nyt kiva lähteä kauteen. Hetken taidan tosiaan olla nyt ykköstyttö, mutta eipä sillä nyt niiiin suurta väliä onneksi enää ole, kumpi meistä juuri nyt on ylempänä. :)

      Poista
  2. Onnittelut uudesta ennätysrankingista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sehän pomppasikin aika korkealle :)

      Poista