sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Living abroad - the pros and cons

English version below...

Moi!

Elokuun alussa tuli täyteen neljä vuotta siitä, kun muutin Tanskaan. Samoihin aikoihin otin yliopistopaikan vastaan tanskalaisessa yliopistossa, mikä tarkoittaa sitä, että täällä asustellaan vielä ainakin seuraavat kolme vuotta. Yliopiston aloittaminen oli siis siltäkin osin suuri päätös ja sai pohtimaan paljon. Seitsemän vuotta ulkomailla on todella pitkä aika, varsinkin kun asuu yksin ja elämän tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset ovat Suomessa. Miksi mä sitten olen valinnut näin? Mitkä ovat ulkomailla asumisen plussat ja miinukset minun kohdallani?

Lähden liikkeelle niistä positiivisista puolista:

URA

Muutin alunperin Tanskaan, koska halusin luoda uran sulkapallon parissa ja koin, ettei se Suomessa ollut mahdollista. Joku ei ehkä pidä tätä oikeana urana tai ymmärrä "työtäni", mutta itse tiedän, miten paljon hommia olen tehnyt, että olen juuri tänään juuri tässä. Muutin Tanskaan toivoen paljon ja nyt mulla on jo aika paljon. Pelaan kahta eri liigaa (Tanskassa ja Tshekissä), joista saan palkkaa, olen Olympiakomitean ja Vantaan kaupungin tukiurheilija, mulla on manageri auttamassa asioiden kanssa, on valmentajat ja mentaalivalmentajat jotka uskovat muhun ja tottakai Suomen Sulkapalloliiton tuki. Mitään näistä en pidä itsestäänselvyytenä ja tiedän, että mun on tehtävä kovasti töitä joka päivä kellon ympäri näiden eteen. Mutta pointti on se, että voin sanoa että mulla on ura, jonka olen itse rakentanut kovalla työllä. Ja sen uran kokonaisuuden kannalta parhaat olosuhteet ovat täällä Tanskassa.

TAVOITTEET

Urasta päästään tavoitteisiin ja esille nousee tietenkin Olympialaiset, Tokio 2020. Se on juuri nyt selkeä päätavoite uralleni ja sitä kohti mennään. Mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä en vielä tiedä. Tokioon on aikaa vajaa kolme vuotta ja olympiakarsinnan alkuun hieman yli 1,5 vuotta. Se ei ole lopulta kovinkaan pitkä aika.

KOULU

Yksi tärkeä asia, joka sitoo minua Tanskaan, on yliopisto. Pidän koulutusta tärkeänä asiana ja haluan saada koulun käytyä. Täällä yliopiston ja urheilun yhdistäminen sujuu erityisen elite sports -ohjelman ansiosta paremmin kuin osasin edes toivoa! En usko, että saisin Suomessa yhtä hyvin tukea ja apua koululta, kuin mitä täällä saan.

ITSENÄISYYS

Vaikka tämä sama termi tulee esiintymään myös miinus-listalla, niin kyllä se kuuluu myös plussien puolelle. Kun sä muutat suoraan lukion jälkeen ulkomaille yksin, niin kyllä se kasvattaa. Koen tulleeni itsenäiseksi ja sitä urheilu myöskin vaatii. Täällä mulla ei ole liikaa houkutuksia ja sosiaalista elämää, vaan on tavallaan pakko keskittyä täysillä urheiluun ja opiskeluun. Totuus on kuitenkin se, että kolmea asiaa on vaikea tehdä täysillä. Kolmesta asiasta (huippu-urheilu, opiskelu ja vilkas sosiaalinen elämä) on valittava kaksi ja täällä se valinta on huomattavasti helpompi tehdä.

KOKONAISUUS

Näitä asioita miettiessä pitää tietenkin aina katsoa kokonaisuutta. Olen kuullut paljon mielipiteitä siitä, miten mun pitäisi kokeilla vaikka Aasiassa treenaamista tai muuttaa takaisin Suomeen tai mitä nyt ikinä. Moni tuntuu tietävän minua paremmin. Se on täysin okei ja kyseenalaistaa saa aina, mutta usein nämä ihmiset eivät tiedä kokonaisuutta. Ehkä Aasiassa olisi kovia vastustajia, mutta sopeutuisinko kulttuuriin ja olisinko onnellinen? Entä koulu ja sosiaaliset ympyrät? Asuminen ja kulut? Missä muualla kuin Odensessa kaikki on pyöräilymatkan päässä niin, ettei matkusteluun kulu turhaa aikaa, energiaa ja rahaa? Missä muualla on yhtä hyvä valmentaja, jonka kanssa mulla homma vain toimii? Mistä löytyisi yhtä hyvä treenikulttuuri ja -ilmapiiri kuin täällä? On niin monta muutakin asiaa kuin vain ne treenit, mitä pitää osata nähdä.
Cute little Odense

Entä sitten ne miinuspuolet?

ITSENÄISYYS

Tämä on itselleni ehdottomasti kaikista vaikein asia. Olisin voinut kirjoittaa myös "yksinäisyys" tai "koti-ikävä", mutta enhän mä ole ikinä oikeasti yksin ja onhan tämäkin mulle koti. Myönnän kuitenkin itkeneeni kerran jos toisenkin sitä, että olen täällä ja kotikoti on niin kamalan kaukana. Jos yhtäkkiä tulee tunne, että pitäisi päästä parhaiden kavereiden luokse viettämään iltaa tai äitin ja isin kanssa höpöttelemään ja kikattelemaan, niin en pääse. Tai joskus, kun tarvitsisi tukea, lohdutusta ja halia, niin sitä ei ehkä olekaan niin lähellä. Se on välillä vaikeaa.

SYYLLISYYS

Onko väärin muuttaa pois ja keskittyä omaan uraan? Mitä jos jollain onkin ikävä mua, mutta valitsen itseni ja oman urani? Olenko liian itsekäs?

SUOMI-IKÄVÄ

Ruisleipä, luonto, ihmisten tuttu ja turvallinen perus negatiivisuus, suomen kieli, hyvän makuinen kraanavesi... Mitähän näitä nyt on. Omaa maata ja kulttuuria on välillä ikävä.

URHEILUN RAAKUUS JA UHRAUKSET

En mitenkään vähättele mitään muuta työtä, mutta väitän silti, että urheilu on raskasta ja raakaa touhua. Mähän olen tavallaan töissä 24/7, on syötävä hyvin ja nukuttava hyvin, kroppaan sattuu jatkuvasti ja väsyttää, harteilla on paine siitä että on kehityttävä ja pärjättävä kisoissa... Vaikka enhän tietenkään ajattele jatkuvasti näin, en todellakaan! Elän ihan ilomielin ja osin automaattisestikin kuten huippu-urheilija ja nautin siitä. Mutta jotenkin ulkomailla yksin ollessa se raakuus ja ne uhraukset korostuvat. Myönnän pohtineeni heikkoina hetkinä sitä, että jos vielä kolme vuotta jaksaisin selviytyä yksin, tehdä tätä hommaa kurinalaisesti 24/7 ja pääsisin Tokioon, niin voisinko sitten lopettaa? Saisinko sitten muuttaa Suomeen, olla enemmän perheeni ja kavereideni kanssa, syödä pizzaa vaikka joka päivä ja tehdä muutakin kuin lukea paksuja yliopistokirjoja ja juosta pallon perässä kentällä?

Okei, tästä tuli ehkä astetta syvällisempi pohdinta kuin mitä ajattelin, mutta ei se mitään. Jos siellä on joku toinen, joka asuu tai on asunut ulkomailla, niin olisi kiva kuulla kokemuksia ja fiiliksiä kommenttiboksissa! Tai jos heräsi muita ajatuksia, niin kertokaa ihmeessä.

Mukavaa viikonloppua! :)

xxx
Airi



Hello!

It's been approximately 4 years since I moved to Denmark. I also just recently started the university here which means that I'll be here for at least 3 more years. That was one of reasons why starting the university was a big step for me and made me think a lot. 7 years abroad is a very long time, especially when you're doing it alone and the closest people of your life are back home in Finland. So why have I chosen this? What are the pros and cons of living abroad in my case?

Let's start with the positive side:

CAREER

The reason I moved to Denmark was badminton. I wanted to have a career as a badminton player and I felt like it was not possible in Finland. I know that many people don't see this as a career or understand my "job", but I know myself how hard I've worked to be here today. I moved to Denmark hoping for a lot and now I've achieved quite a lot. I'm playing in two different leagues (Denmark and Czech), I'm getting support from the Finnish Olympic Committee as well as my home city Vantaa, I have a manager helping me, I have good coaches and mental coaches that believe in me and I have the support from the Finnish Badminton Federation. I don't take any of this for granted and I know that I have to work really hard all the time and every day. But my point is that I can say that I have a career which I've built with hard work. And for that career Denmark is right now the best place to be.

GOALS

The first thing that comes to my mind when talking about goals is the Olympics and Tokyo 2020. Of course there are other goals as well but Tokyo is for sure the main goal for my career right now. What happens after that, I don't know yet. It's less than 3 years to Tokyo now and only a bit more than 1,5 years until the qualification year starts. That's not a long time at all.

SCHOOL

One thing that's keeping me here in Denmark is the university. I see education as a very important thing and I definitely want to get a degree. Combining school and sports is easier here than it would be in Finland, thanks to the help and support that I'm getting from the university!

INDEPENDENCY

Although the word independency will appear later also on negative side, I still think that it's a positive thing too. When you move abroad alone straight after high-school it for sure forces you to grow up. I feel like I've become a lot more independent which is important for sports too. Here in Denmark I don't have as much social life as I have in Finland which means that I have to focus on sports and studies more. In my opinion, it's pretty hard to manage three things well. So out of three things (sports, studying and a very active social life) you have to choose two. This choice is easier for me to make here.

THE WHOLE PICTURE

When you think about these things it's important to look at the whole picture. I've heard lots of opinions about how I should try practicing in Asia or move back to Finland or something like that. Many people seem to know better than me. That's totally fine and it's good to have opinions but those people don't often know the whole picture. I might have strong opponents in Asia but would I fit in to the culture, would I be happy there? What about school and the social life? Costs of living and my apartment? Where else can I find a place like Odense where I can bike everywhere and so save a lot of time, energy and money? Where else could I find a good coach like here? There are so many other things than just the trainings that I need to think about.


And what about the negative sides of this?

INDEPENDENCY

This is for sure the toughest part for me. I could've written "loneliness" or "homesickness" but I'm not really alone and this is also a home for me. I still admit that I've cried many times over the fact that I'm here and my homehome is so far away. If I feel like spending a lovely evening with my best friends or visiting my parents, I can't just do it so easily. Or sometimes when I feel like I need support and a shoulder to cry on, it's just not here with me. And that's hard sometimes.

FEELING GUILTY

Is it wrong and selfish to move away and focus on my own career? What if someone's missing me but I'm always choosing myself and my career? Am I just too selfish?

MISSING FINLAND

Rye bread, nature and forests, the familiar and lovely negativeness among people, the Finnish language... And all that. Of course I'm missing my own country and culture sometimes.

THE SACRIFICES AS AN ATHLETE

I must say that being a top athlete is a tough job. In a way I would say that I'm working 24/7. I have to eat well, sleep well, I constantly have pain somewhere in my body, I often feel tired and exhausted, I need to develop and make results... It's not like I'm constantly thinking like this, not at all! In general I really enjoy living like a top athlete and I do it kind of automatically. But when you're living alone abroad, those sacrifices somehow feel even bigger. I admit that at my weakest moments I've had thoughts like "if I can just keep pushing for three more years, be strong and independent, work hard 24/7, make it to the Olympics... can I then quit? Is it then enough? Can I then move back home, be more with my family and friends and eat pizza everyday if I feel like that?"

Well, this turned out a bit deeper than I intended, but that's okay. If you're also living or have lived abroad, feel free to leave a comment and tell me about your experiences! :)

Have a nice weekend!

xxx
Airi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti